Muita, jotka eivät haaveile elintason noususta tai rikastumisesta?

Minä. Haaveilen siitä, että olisi ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa.

Elän aivan kuin Ap. Paljon rahaa, paljon huolia.

On. Olen jo saavuttanut haluamani elintason. Ruokakaupassa ei tarvitse laskea senttejä, ystävän kanssa voi käydä ravintolassa tai kahvilla extempore ilman että se kaataa taloutta, ulkomaille voi matkustaa. Omistusasunto on melkein maksettu, saaristossa on miehen vanhempien mökki missä vietetään kesät. En oikeasti keksi mitä enempää voisin toivoa. On minulla tietysti unelmia ja tavoitteita mutta ne eivät liity rahaan. (Taidenäyttely, kirjan julkaiseminen jne)

Jotkut tutut ovat kummastelleet miksei muutettu parempaan asuntoon vaan jäätiin asumaan siihen "ensi-asuntoon". Ihan kuin elämän päämäärä olisi vain jatkuvasti "upgreidata" materiaalisia asioita parempaan. Olen kyllä elänyt myös elämää jolloin olin oikeasti köyhä. Tiedän mitä se on kun 20e ostos voi kaataa talouden täysin eikä siinä ole mitään kivaa. Mutta tietyn elintason jälkeen en koe että onnellisuuteni nousee. Olen etuoikeutettu ja kiitollinen jo näistä mitä on.

Vaatii myös velkaa jos ei perinnöllä pääse rikastumaan.

Mulla on ”iso” omaisuus, maiden, rakennusten ja metsän arvo yli 1,5miljoonaa mutta velkaa myös miljoona.

Teen töitä 50h viikossa seitsemänä päivänä. Palkkaa saan itselleni hyvässä lykyssä tonnin kuussa.

Olisihan se kiva laittaa aamulla jakkupuku ja korkkarit haalareiden sijaan mutta olen myös tyytyväinen tähän elämään.

Mistäs olet sen mökin saanut? Onhan sinulla jotain varallisuutta kumminkin.

Tuohan on ihan hyvä elämäntapa, mutta jos terveys pettää ja duunarin hommia ei voi enää tehdä niin sitten pitää mökki myydä että saa sossun rahaa. Paitsi tietysti jos jäi siihen kuntoon, että muihin hommiin pystyy kouluttautumaan.

Sairaseläkkeellä loppuelämäni niin enpä paljoa haaveile muusta kuin että riittää siihen ettei tarvitse toimeentulotukea hakea, koska se on ihan helvettiä.

Vierailija kirjoitti:

Mistäs olet sen mökin saanut? Onhan sinulla jotain varallisuutta kumminkin.

Noh, mökki ei ole mun vaan isäni. Joskus tietty peritään se mutta sitten meitä on lopulta viisi perijää, kun omistavat nyt veljensä kanssa sen puoliksi, mulla on yksi sisarus ja serkkuja kolme. Mutta ne on sen ajan murheita sitten.

Vähän ikävää, että ajattelet työsi pelkkänä kulueränä kaupungille. Jos avustettavallasi ei olisi avustajaa, niin hän kai joutuisi pian laitokseen tai sairaalaan, mikä maksaisi paljon enemmän. Suomessa ei vielä ole laillista jättää vammautunutta heitteille ja yksin kuolemaan, että päästäisiin kaikista kuluista eroon. Sinä olet siellä töissä sen takia, että se on kaikista pienin mahdollinen kulu.

Rahahan on yhtä kuin vapautta ja hyvinvointia.

Ilman rahaa mätänet kerrostaloyksiössä jollain huonolla asuinalueella, kuljet julkisilla tai kävellen, et harrastele mitään ja mittailet elämääsi jokaisen euron mukaan. Ei kiva.

Olen N50+, aloitin täyspäiväiset työt vasta 30-vuotiaana ja nekin ovat muutamaa vuotta lukuun ottamatta olleet pienipalkkaisia tai -palkkioisia. Mummon kuoltua sain 6000 euroa perintöä ja siinä se, muualta ei tule aikanaan sitäkään. Säästeliäästi eläen saan tämän puolikkaan omistusasunton maksettua justjajust ennen eläkeikää jotta mikäs tässä. Rikas ei ole se, jolla on paljon rahaa, vaan se joka ei tarvitse enempää! Ainoa, mikä näissä vähissä rahoissani arveluttaa, on odotettavissa oleva pieni eläke. Sitä pitää yrittää hilata korkeammaksi näinä n. 10 v:na, minkä verran tässä vielä pitää töitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Rahahan on yhtä kuin vapautta ja hyvinvointia.

Ilman rahaa mätänet kerrostaloyksiössä jollain huonolla asuinalueella, kuljet julkisilla tai kävellen, et harrastele mitään ja mittailet elämääsi jokaisen euron mukaan. Ei kiva.

Miksi miinukset? Rahallahan saa hyvinvointia, vapautta, mielenrauhaa, terveyttä -> elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahahan on yhtä kuin vapautta ja hyvinvointia.

Ilman rahaa mätänet kerrostaloyksiössä jollain huonolla asuinalueella, kuljet julkisilla tai kävellen, et harrastele mitään ja mittailet elämääsi jokaisen euron mukaan. Ei kiva.

Miksi miinukset? Rahallahan saa hyvinvointia, vapautta, mielenrauhaa, terveyttä -> elämää. 

Niin saa mutta sinulta meni keskustelun pointti ohi. Ei kukaan täällä sanonut että haluaisi elää kokonaan ilman rahaa sillan alla. Jotkut kuitenkin tulevat toimeen vähemmällä eivätkä haaveile hienommasta autosta tau kartanosta. Raha ei lisää onnellisuutta enää tietyn pisteen jälkeen eikä automaattisesti tarkoita parempaa terveyttä. Stressi aiheuttaa monia sairauksia ja heikentää vastustuskykyä, unenlaatua jne ja usein rahan eteen joutuu ainakin jonkin verran sietämään stressiä. (Ellei saa isoa perintöä tms)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahahan on yhtä kuin vapautta ja hyvinvointia.

Ilman rahaa mätänet kerrostaloyksiössä jollain huonolla asuinalueella, kuljet julkisilla tai kävellen, et harrastele mitään ja mittailet elämääsi jokaisen euron mukaan. Ei kiva.

Miksi miinukset? Rahallahan saa hyvinvointia, vapautta, mielenrauhaa, terveyttä -> elämää. 

Niin saa mutta sinulta meni keskustelun pointti ohi. Ei kukaan täällä sanonut että haluaisi elää kokonaan ilman rahaa sillan alla. Jotkut kuitenkin tulevat toimeen vähemmällä eivätkä haaveile hienommasta autosta tau kartanosta. Raha ei lisää onnellisuutta enää tietyn pisteen jälkeen eikä automaattisesti tarkoita parempaa terveyttä. Stressi aiheuttaa monia sairauksia ja heikentää vastustuskykyä, unenlaatua jne ja usein rahan eteen joutuu ainakin jonkin verran sietämään stressiä. (Ellei saa isoa perintöä tms)

Jos on tarpeeksi rahaa ollakseen vapaa työn stressistä niin on se aika iso etu terveydellisesti ja mielenterveydellisesti. Ei auton hieno tarvitse olla, mutta sen pitää toimia ja sitä pitää pystyä huoltamaan. Rahalla saa myös vapauden omistaa oma talo, tai muuttaa halutessaan minne lystittää. Ei ole vankina siinä rajallisessa rahamäärässä, jolla saa aikaiseksi vain rajallisia valintoja ja olla niiden vanki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahahan on yhtä kuin vapautta ja hyvinvointia.

Ilman rahaa mätänet kerrostaloyksiössä jollain huonolla asuinalueella, kuljet julkisilla tai kävellen, et harrastele mitään ja mittailet elämääsi jokaisen euron mukaan. Ei kiva.

Miksi miinukset? Rahallahan saa hyvinvointia, vapautta, mielenrauhaa, terveyttä -> elämää. 

Niin saa mutta sinulta meni keskustelun pointti ohi. Ei kukaan täällä sanonut että haluaisi elää kokonaan ilman rahaa sillan alla. Jotkut kuitenkin tulevat toimeen vähemmällä eivätkä haaveile hienommasta autosta tau kartanosta. Raha ei lisää onnellisuutta enää tietyn pisteen jälkeen eikä automaattisesti tarkoita parempaa terveyttä. Stressi aiheuttaa monia sairauksia ja heikentää vastustuskykyä, unenlaatua jne ja usein rahan eteen joutuu ainakin jonkin verran sietämään stressiä. (Ellei saa isoa perintöä tms)

Jos on tarpeeksi rahaa ollakseen vapaa työn stressistä niin on se aika iso etu terveydellisesti ja mielenterveydellisesti. Ei auton hieno tarvitse olla, mutta sen pitää toimia ja sitä pitää pystyä huoltamaan. Rahalla saa myös vapauden omistaa oma talo, tai muuttaa halutessaan minne lystittää. Ei ole vankina siinä rajallisessa rahamäärässä, jolla saa aikaiseksi vain rajallisia valintoja ja olla niiden vanki.

Ymmärrän tämän pointin kyllä. Varmasti hyvää elämää. Monet kuitenkin haluavat priorisoida nykyhetken ja olla esim lasten kanssa paljon kun nämä ovat pieniä, vaikka se tarkoittaisi huonompaa eläkettä ja urakehityksen loppua. Itsekin nautin suht stressittömästä elämästä ennemmin nyt kuin vasta joskus eläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rahahan on yhtä kuin vapautta ja hyvinvointia.

Ilman rahaa mätänet kerrostaloyksiössä jollain huonolla asuinalueella, kuljet julkisilla tai kävellen, et harrastele mitään ja mittailet elämääsi jokaisen euron mukaan. Ei kiva.

Miksi miinukset? Rahallahan saa hyvinvointia, vapautta, mielenrauhaa, terveyttä -> elämää. 

Niin saa mutta sinulta meni keskustelun pointti ohi. Ei kukaan täällä sanonut että haluaisi elää kokonaan ilman rahaa sillan alla. Jotkut kuitenkin tulevat toimeen vähemmällä eivätkä haaveile hienommasta autosta tau kartanosta. Raha ei lisää onnellisuutta enää tietyn pisteen jälkeen eikä automaattisesti tarkoita parempaa terveyttä. Stressi aiheuttaa monia sairauksia ja heikentää vastustuskykyä, unenlaatua jne ja usein rahan eteen joutuu ainakin jonkin verran sietämään stressiä. (Ellei saa isoa perintöä tms)

Jos on tarpeeksi rahaa ollakseen vapaa työn stressistä niin on se aika iso etu terveydellisesti ja mielenterveydellisesti. Ei auton hieno tarvitse olla, mutta sen pitää toimia ja sitä pitää pystyä huoltamaan. Rahalla saa myös vapauden omistaa oma talo, tai muuttaa halutessaan minne lystittää. Ei ole vankina siinä rajallisessa rahamäärässä, jolla saa aikaiseksi vain rajallisia valintoja ja olla niiden vanki.

Ymmärrän tämän pointin kyllä. Varmasti hyvää elämää. Monet kuitenkin haluavat priorisoida nykyhetken ja olla esim lasten kanssa paljon kun nämä ovat pieniä, vaikka se tarkoittaisi huonompaa eläkettä ja urakehityksen loppua. Itsekin nautin suht stressittömästä elämästä ennemmin nyt kuin vasta joskus eläkkeellä.

Tästä päästäänkin aloituksen pointtiin, että se kuviteltu rikastuminen tapahtuisi hetkessä, jolloin elämässä helppaisi kaikki stressi urakehityksineen ja heti. Kyllähän se auvoa olisi. Raha helpottaa, sillä saa ja sillä pääsee, se vapauttaa.

Mä en oikein tiedä mitä haluaisin tuon asian suhteen. En osaa kuluttaa ja tuhlailla kovinkaan paljon eikä ole harrastuksia joihin kuluisi rahaa, joten tulen toimeen aika vähällä. Asun kerrostalokaksiossa vuokralla eikä tää tunnu minusta ollenkaan kamalalta, mä ihmettelen välillä kun täällä näkee kommentteja joissa tällaista asumista pidetään köyhänä ja huonona, kun mä en osaa olla tyytymätön tähän.

Toisaalta, haaveilen kyllä erilaisesta ja tilavammasta kodista, mutta ennenkaikkea siinä siitä että se olisi perheen yhteinen koti, yksinollessa tuntuu että kaikki mukavuudet ja luksukset joita pystyisi varakkaana rahoittamaan, olisi ihan turhaa. Haaveilen siis taloudellisesti turvatusta ja huolettomasta perhe-elämästä.