Lue keskustelun säännöt.
Mitä tässä tekisi... Ero edessä?
Ihantavallinenmies
30.03.2021 |
Parisuhde eron partaalla! Ei ole tapahtunut mitään dramaattista. Ei varsinaisesti mitään suurta. Tilanne on vain sellainen, että pitkälle yli 10 vuotta yhdessä oltuamme olen havahtunut todellisuuteen. Emme halua samoja asioita. Minä haluan asioita minulle ja meille, tulevaisuuden. Puoliso ei halua samoja asioita vaan haraa vastaan kaikessa. Hän ei tunnu haluavan meille mitään muuta kuin mitä nyt on. Että elämä junnaisi paikallaan ja mahdollisimman vähän muuttuisi.
Hän käy töissä, on iltavuoroissa, kotiin tultua näpertää puhelinta kunnes nukahtaa, sekin näpertäessään puhelinta. Aamut menee väsyneenä, kun yöllä piti näpertää puhelinta aamuyölle. Siitä suoraan töihin. Vapaapäivät näpertää puhelinta, tai istuu tietokoneella. Minä käyn myös töissä, ja harrastan aktiivisesti, menee siis minunkin aikaani itsekkäästi omiin juttuihin. Toivoisin että peti olisi puhelinvapaa alue. Olen ehdottanutkin. Puoliso oli myötämielinen, mutta samaan hengenvetoon totesi ettei hän sitten viitsi petiin tulla pyörimään ja minua valvottamaan sitten, näpertää puhelinta olohuoneessa kunnes unettaa. No jes. Ratkaisuhan löytyi. Hänelle sopivasti. Tästä vedin johtopäätöksen, on tärkeintä että hän saa olla vaan puhelimella. Mikään muu ei kiinnosta. Minä en kiinnosta. Ei varmaan tarvitse edes erikseen sanoa että seksiä ei enää juurikaan ole. Joskus ehkä kun hän sattuu kiinnostumaan. Ja jaksaa vaivautua. Lopetin lämmittely yritykset varmaan vuosi sitten. Vaikea muistaa. Kyllästyin siihen korventavaan tunteeseen mikä tuli torjumisesta. Outoa kyllä, kun seksiä on, se on erittäin hyvää yhä. Kummallekkin. Se asia meillä on aina toiminut, jos sitä on. Joskin tietynlainen erkaantuminen on tapahtunut, en koe samanlaista läheisyyttä seksin aikana, jatkuvista torjunnoista johtuen. Tavallaan jotain on mennyt rikki välillämme.
Minusta tuntuu että hän ei enää halua olla kanssani kuin tottumuksesta, ja taloudellisesta turvasta johtuen. On mukavan helppoa koomata ja elää tutussa ympäristössä, elämättä silti lainkaan.
Haluaisin omistusasunnon/kiinteistön. Hän haluaisi työntää edelleen rahat kankkulankaivoon vuokraan. Varaa olisi ostaa. Minulla yksin, ja meillä yhdessä. Jotenkin se ajatus vapauttaa että voisin ostaa yksinkin sen taloni. Päättää itse mistä sen ostan. Mutta tässä parisuhteessa on vielä jotakin mitä haluaisin säilyttää. Lapset on 2-4 vuoden sisällä lähdössä jo omilleen. Ovat jo isoja. Elämä on helpottamassa meille. Parisuhteesta ei lapsiperhepyörityksen ja elämän jäljiltä ole jäljellä enää yhtään mitään. Olen huono keskustelemaan. Tai hyvä, mutta en osaa ottaa aihetta puheeksi hänen kanssaan. Pelkään, että keskustelu johtaa vääjäämättä lumipalloefektinä eroon. Eikö olekin hullua pelätä eroa kun suhde on tässä tilassa!!
Kodinhoito yms juoksevat asiat eivät ole ongelmamme. Molemmat osallistuvat aina sen hetkisten voimavarojen mukaisesti kodinhoitoon. Melko tasapuolisesti.
Kommentit (14)
1. Osta oma talo ja toteuta unelmiasi. 2. Hän ostaa oman tai jää vuokralle. 3. Ajan myötä tässä selviää josko eroaisit vai mitä tekee. 4. Viekö työ ja lapset hänen voimia, kumppani "koomailee", mutta sinulle ei jää aikaa yhtään – jolloin ON parisuhdeongelma joka ei ratkannut. Yksipuolisesti sitä ei saakaan korjattua, jos hän ei siis keskustele tai toteuta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne lapset eivät siis ole yhteisiä? Ei sillä, että sillä olisi välttämättä merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset eivät siis ole yhteisiä? Ei sillä, että sillä olisi välttämättä merkitystä.
Eivät ole yhteisiä. Puoliso on ollut lasten elämässä pikkulapsiajoilta saakka. Pitää ominaan.
Alkuperäinenvastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset eivät siis ole yhteisiä? Ei sillä, että sillä olisi välttämättä merkitystä.
Eivät ole yhteisiä. Puoliso on ollut lasten elämässä pikkulapsiajoilta saakka. Pitää ominaan.
Et kai vienyt lapsia alkuperäiseltä äidiltä pois? Miksi.
Alkuperäinenvastaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne lapset eivät siis ole yhteisiä? Ei sillä, että sillä olisi välttämättä merkitystä.
Eivät ole yhteisiä. Puoliso on ollut lasten elämässä pikkulapsiajoilta saakka. Pitää ominaan.
Jotenkin tuosta kalkuloinkin, että näin varmaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös sinä voit olla se joka tekee ratkaisun ja muuttaa elämän. On ajan haaskausta odottaa, josko se siitä... varsinkin jos puhe ei tehoa.
Lapsille ero on yhtä suuri tai pieni yllätys, tapahtuu se nyt tai parin vuoden päästä. Usko pois, lapset kyllä vaistoavat missä mennään.
Kehotan ottamaan elämäsi ohjat omiin käsiisi.
Ensimmäisenä tulee mieleen kaksi vaihtoehtoa, joista toista rajoittaa nykyinen tilanne:
Älä eroa, mutta ala rakentaa omasta ja lasten elämästä mahdollisimman hyvää. Anna puolison olla kännykällään, lähde sinä harrastuksiin, ystäviä tapaamaan, matkoille, kutsu ystäviä kotiin jne. Tätä ilmeisesti nyt jo teetkin siinä määrin kuin mahdollista, mutta ehkä joku radikaalimpi veto herättäisi hänet huomaamaan, että teillä muilla on ihan oikea elämä. Esimerkiksi lomamatka, jolle lähdet yksin, kavereidesi ja/tai lasten kanssa.
Voit tietysti kysyä myös, haluaako hän lähteä mukaan, ja kertoa että haluat lähteä yhdessä vain jos siitä tehdään kännykkävapaa matka.
Toinen, mitä kannattaa joka tapauksessa kokeilla on perheterapia. Seurakunnat tarjoavat yleensä ilmaiseksi. Helsingissä on äärettömän vaikeaa saada aikoja, mutta kannattaa kysyä myös Valkonauhaliitosta.
Puolisolla on selkeä riippuvuus, hänen kannattaisi alkaa hoitaa sitä. Mitä ikinä hän kännykällä tekeekin niin ilmeisesti se tarjoaa hänelle dopamiiniryöppyjä, joiden rinnalla arkiset asiat tuntuvat laimeilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katos katos, kaikki syy siinä toisessa, sinussa ei mitään. Jep jep.
Mutta asiaan, erotkaa. Se ei ole maailmanloppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tekisitte kahtena iltana viikossa jotain yhdessä, edes katsoisitte TV:tä. Antaa muuten olla puhelimella.
tai sitten - onko masennus, burn oput, huomaako itse kännykkäriippuvuutta?
MITÄ se mies sillä puhelimellaan tekee? Jos siihen menee tunteja pitkin yötä, niin pitää jotenkin pystyä selittämään mikä siellä vetää puoleensa. Meillä kun mies lopetti nettailun, niin suhde alkoi kukoistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MITÄ se mies sillä puhelimellaan tekee? Jos siihen menee tunteja pitkin yötä, niin pitää jotenkin pystyä selittämään mikä siellä vetää puoleensa. Meillä kun mies lopetti nettailun, niin suhde alkoi kukoistaa.
Ei puolison sukupuolta ole mainittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MITÄ se mies sillä puhelimellaan tekee? Jos siihen menee tunteja pitkin yötä, niin pitää jotenkin pystyä selittämään mikä siellä vetää puoleensa. Meillä kun mies lopetti nettailun, niin suhde alkoi kukoistaa.
Ei puolison sukupuolta ole mainittu.
Niin? 12 mainitsi vaan että oma kumppani joka sattuu olemaan mies. Eikö nykyään saa sanoa mies/vaimo?
No eihän tuo kovin hääviltä kuulosta. Voisikohan kyseessä olla myös joku some- tai nettiriippuvuus, jos puolisosi on koko ajan puhelimella tai läppärillä?
Joka tapauksessa mielestäni ainoat vaihtoehdot ovat keskustelu tai ero, muuten näivetyt itsekin.