Lue keskustelun säännöt.
Vanhempien kanssa ei voi puhua "normaaleista" asioista, mistä johtuu?
29.03.2021 |
Pikkutytöstä lähtien piilotin äidiltäni esim menkat, en kehdannut edes 20-vuotiaana ostaa rintaliivejä hänen seurassa. En osaa puhua mistään syvällisestä, esim en ole kertonut että nyt seurustelen koska en tiedä miten. Johtuuko se vanhemmistani vai miten minut kasvatettu vai minusta?
Kommentit (16)
Kun pikkutyttö joutuu piilottelemaan menkkoja, ni jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikista pahin on ettei he ikinä kysy, että onko mulla miestä tai poikaystvää tai deittailenko ketään. Äitini ei koskaan puhunut edes omista kuukautisistaan tai niistä mitään kun olin nuori. Kaikki tälläiset asiat on aina piiloteltu...
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pahin on ettei he ikinä kysy, että onko mulla miestä tai poikaystvää tai deittailenko ketään. Äitini ei koskaan puhunut edes omista kuukautisistaan tai niistä mitään kun olin nuori. Kaikki tälläiset asiat on aina piiloteltu...
t. AP
Ainakin minulla johtuu vanhemmista. Menkat oli muutenkin sellainen asia, mistä äiti puhui kuiskaten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista pahin on ettei he ikinä kysy, että onko mulla miestä tai poikaystvää tai deittailenko ketään. Äitini ei koskaan puhunut edes omista kuukautisistaan tai niistä mitään kun olin nuori. Kaikki tälläiset asiat on aina piiloteltu...
t. AP
Ainakin minulla johtuu vanhemmista. Menkat oli muutenkin sellainen asia, mistä äiti puhui kuiskaten.
En uskokaan että jothuu minusta koska siskoni piilotti myös monia asioita vanhemmiltani. miten aikuis iällä sitten osaa kertoa esim ihmissuhteista jos tälläisistä asioista on aina vaiettu? Ihmettelen
Minäkään en kerro mitään asioistani koska vanhemmat kauhistelevat ja stressaavat normaaleista elämään kuuluvista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama! Ei puhuttu kuukautisista kun olin teini ja ne alkoi. Ehkä kerran tai pari äiti osti minulle suojia. Sen jälkeen jouduin itse hankkimaan siteet tai käytin vessapaperia. Muistin tämän vasta nyt.
En ole koskaan puhunut mitään syvällistä vanhempieni kanssa. En ole esimerkiksi voinut puhua huolistani. He eivät tosiaan kysy seurusteluasioista. En muutenkaan kerro heille mitään elämästäni. Vain kevyitä juttuja. Olemme vieraita. Vanhempani eivät edes halaa minua. Minkään en heitä. Lopetin sen joskus 8-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en kerro mitään asioistani koska vanhemmat kauhistelevat ja stressaavat normaaleista elämään kuuluvista asioista.
Niin minunkin, ainakin äitini.
Vierailija kirjoitti:
Sama! Ei puhuttu kuukautisista kun olin teini ja ne alkoi. Ehkä kerran tai pari äiti osti minulle suojia. Sen jälkeen jouduin itse hankkimaan siteet tai käytin vessapaperia. Muistin tämän vasta nyt.
En ole koskaan puhunut mitään syvällistä vanhempieni kanssa. En ole esimerkiksi voinut puhua huolistani. He eivät tosiaan kysy seurusteluasioista. En muutenkaan kerro heille mitään elämästäni. Vain kevyitä juttuja. Olemme vieraita. Vanhempani eivät edes halaa minua. Minkään en heitä. Lopetin sen joskus 8-vuotiaana.
joo meilläkään ei koskaan olla halattu ja jos pitää se on todella, kiusallista... Todella outoa. Eikä sanota että "rakastan sua" tai mitään vastaavaa. Ei mitään läheisyyttä, vain pinnallisista asioista puhumista. t. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnko paljon tulllut ns ahaa elämyksiä matkanvarrellla?
Mulla täysin sama. En ole koskaan seurustellut ja mietinkin että jos ikinä alan parisuhteeseen niin miten ihmeessä kehtaan kertoa siitä vanhemmille. Olen 25v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnko paljon tulllut ns ahaa elämyksiä matkanvarrellla?
Ja onnko kantapään kautta tullut ja sitten nöyyyänä lakki kädessä palannnut maitojunalla kotiiin?
Vierailija kirjoitti:
Mulla täysin sama. En ole koskaan seurustellut ja mietinkin että jos ikinä alan parisuhteeseen niin miten ihmeessä kehtaan kertoa siitä vanhemmille. Olen 25v.
Niinpä. Miten?! Kai se pitää vain tekstiviestillä tai jotain vaan kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä sama. Molempien vanhempieni kanssa olen paljon tekemisissä, mutta ei me koskaan mitään syvällisempiä puhuta eikä näytetä tunteita.
Ei ollut lapsena sellaista, että olisin mennyt halaamaan vanhempiani tai istumaan syliin. Tai ehkä tosi pienenä, mutta en muista ainuttakaan kertaa.
Sitten seurasin nuorimpien siskojen elämää ja varttumista. Kun olivat vauvoja ja taaperoita, äiti lauloi ja lässytti heille, kävi saunomassa heidän kanssaan ja piti sylissä. Kun seuraava lapsi syntyi, toisiksi nuorimman oli aika kasvaa isoksi.
Varmaan se meni noin silloinkin, kun olin itse lapsi. Minulla on yksi vanhempi sisar, seuraavat kaksi nuorempaa ovat minua 1 - 3 vuotta nuorempia ja ihan kolme nuorinta sisarusta ovat 13 - 17 vuotta nuorempia.
Ehkä joillekin on luontevaa olla lähellä ihan pienten lasten kanssa.
Minä en kovin syvällisiä jaksa vanhemmilleni puhella, koska he yleensä vääntävät kaiken vitsiksi. Ei siinä mitään, huumorin kautta minäkin ajattelen asioita usein omassa päässäni, mutta en jaksa sitä että vakavat ja vakavahkot puheenvuorot keskeytetään aina jollain vitsillä. En ole tästä kuitenkaan mitenkään katkera, minulta löytyy kavereita jotka ymmärtävät.
Minulla sama vika jos alkaisin seurustella. Varmaan jahkailisin asiaa vuoden kunnes lopulta änkyttäisin ohimennen sivulauseessa että niin joo, seurustelen. Sitä ennen tosin palaisi mahdolliselta seurustelukumppanilta varmaan käämi kun en saisi vietyä asiaani eteenpäin :D
Ovatko semmoisia vanhoillisia?