En ymmärrä duudson Hildenin välien katkaisemista ukkiinsa 10-vuotiaana. (linkki)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein isovanhemmat huomioivat tietyn ikäisiä vähän premmin, esim. juuri 10-vuotiaana. Eli pikkuvelikin olisi saanut 10vuotiaana pyörän/sähkökitaran tms kalliimpaa. Että Jukka perseili, aiheutti pahan mielen isoisälleen ja mahdollisesti pilasi veljenkin välit isoisään.

Törkeää käytöstä ja järkyttävää kiittämättömyyttä!

Miksi te kaikki tunnutte ajattelevan, että tämä jalkapallo-sähkökitara-episodi on ainoa esimerkki siitä epäreilusta kohtelusta? Vastaako se jotenkin teidän kokemusmaailmaanne, että joku yksi asia saa ihmisen tolaltaan? Mun kokemusmaailmaa ei vastaa. Onhan se nyt selvää, että taustalla on muutakin kuin tämä yksi lahja, vaikka meille ei yksityiskohtia kerrotakaan.

Erikoinen kokemusmaailma tosiaan monella kommentoijalla. Kuka edes kuvittelee että 10-vuotias yksin päättää tällasen asian? Jukan isä ei ole tehnyt asialle mitään eli on ollut pojan/poikien kanssa samaa mieltä välien katkaisusta tai ainakin hyväksynyt asian.

Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

10-vuotiaana saa olla tuollaisia epäkypsiä, lapsellisia tulkintoja. En syytä siitä. Ongelma on se, että Jukka on säilyttänyt tuon 10-vuotiaan tulkinnan ja tulkintakyvyn 40-vuotiaaksi! Kuinka moni kantaa lapsuuden "en saanut karkkia"-kaunaa läpi elämänsä?

Tätä juuri tarkoitan.

Ensinnäkin vanhempien olisi pitänyt jutella lastensa kanssa ja korjata välit. Toisekseen omituista, että hän on edelleen ylpeä tuosta väärästä teostaan.

Hauskinta on se, että Jukan esi-isänä juhlitaan koko melkein kaikkien pohjanmaalaisten kantaisää jostain Nuijasodan ajalta. Ihan kuin hän olisi ainoa jälkeläinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oma 10-vuotoaani haluaisi katkoa välit jonkun lahjan takia lähisukulaiseen, ottaisin tenavan puhutteluun. Mistä 10-vuotias edes on päätellyt, että joka lahjan pitää olla saman hintaisia?

Mitä tällainen puhuttelu mielestäsi opettaisi lapselle?

Olen eri, mutta puhuttelu lapselle olisi opettanut lapselle käytöstapoja ja kiitollisuutta siitä, että saa jotakin.

Ehkä Ukki ajatteli molemmille pojille sopivimmat lahjat. Ei miettinyt hintaa.

Jos joku lapsi katkaisee välit johonkin isovanhempaansa, se ei varmastikaan tapahdu ihan heppoisin perustein. Jos sinulla on sellainen olo, että haluat katkaista välit johonkin ihmiseen, toivoisitko, että joku tulisi opettamaan sinulle käytöstavoista ja kiitollisuudesta?

Jutussa mainitut perusteet oli heppoisia.

Koska hän ei selvästikään halunnut kertoa asiaa tarkasti, varmasti myös ihan veljensä takia. Mun yksi ystäväni tuntee tämän mainitun veljen, ja jonkun luonnehdinnan perusteella ei olisi ihme, että isovanhempi olisi pitänyt Jukkaa kultapoikana ja tätä nuorempaa mitättömänä. Yksityiskohdista en tiedä mitään.

Ehkäpä pikkuveljellä on joku vamma tai vika isoisän mielestä, jotta hän ei kelvannut.

Joku kuvitteellinenkin vika. Ehkä oli posteljoonin näköinen ja taatta kuvitteli että on väärältä puolen aitaa. Mistä näitä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10-vuotiaana saa olla tuollaisia epäkypsiä, lapsellisia tulkintoja. En syytä siitä. Ongelma on se, että Jukka on säilyttänyt tuon 10-vuotiaan tulkinnan ja tulkintakyvyn 40-vuotiaaksi! Kuinka moni kantaa lapsuuden "en saanut karkkia"-kaunaa läpi elämänsä?

Tätä juuri tarkoitan.

Ensinnäkin vanhempien olisi pitänyt jutella lastensa kanssa ja korjata välit. Toisekseen omituista, että hän on edelleen ylpeä tuosta väärästä teostaan.

Mutta mitä jos totuus oli se, että ukki oli ikävä mies, joka suosi toista lastenlasta toisen kustannuksella ja antoi sen näkyä, ja siksi vanhemmat eivät saaneet välejä korjattua? Miksi oletus on se, että ukki oli kiva? Eikö teillä ole kokemuksia inhottavista ihmisistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oma 10-vuotoaani haluaisi katkoa välit jonkun lahjan takia lähisukulaiseen, ottaisin tenavan puhutteluun. Mistä 10-vuotias edes on päätellyt, että joka lahjan pitää olla saman hintaisia?

Mitä tällainen puhuttelu mielestäsi opettaisi lapselle?

Olen eri, mutta puhuttelu lapselle olisi opettanut lapselle käytöstapoja ja kiitollisuutta siitä, että saa jotakin.

Ehkä Ukki ajatteli molemmille pojille sopivimmat lahjat. Ei miettinyt hintaa.

Jos joku lapsi katkaisee välit johonkin isovanhempaansa, se ei varmastikaan tapahdu ihan heppoisin perustein. Jos sinulla on sellainen olo, että haluat katkaista välit johonkin ihmiseen, toivoisitko, että joku tulisi opettamaan sinulle käytöstavoista ja kiitollisuudesta?

Jutussa mainitut perusteet oli heppoisia.

Koska hän ei selvästikään halunnut kertoa asiaa tarkasti, varmasti myös ihan veljensä takia. Mun yksi ystäväni tuntee tämän mainitun veljen, ja jonkun luonnehdinnan perusteella ei olisi ihme, että isovanhempi olisi pitänyt Jukkaa kultapoikana ja tätä nuorempaa mitättömänä. Yksityiskohdista en tiedä mitään.

Ehkäpä pikkuveljellä on joku vamma tai vika isoisän mielestä, jotta hän ei kelvannut.

Joku kuvitteellinenkin vika. Ehkä oli posteljoonin näköinen ja taatta kuvitteli että on väärältä puolen aitaa. Mistä näitä tietää.

Sen perusteella, mitä tästä pikkuveljestä tiedän – enkä todella mitään yksityiskohtia, he olivat kavereita teininä ja tavanneet jonkin kerran myöhemmin elämässä – voisi hyvin olla niin, ettei kelvannut ja isoisä antoi sen näkyä, hyljeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oma 10-vuotoaani haluaisi katkoa välit jonkun lahjan takia lähisukulaiseen, ottaisin tenavan puhutteluun. Mistä 10-vuotias edes on päätellyt, että joka lahjan pitää olla saman hintaisia?

Mitä tällainen puhuttelu mielestäsi opettaisi lapselle?

Olen eri, mutta puhuttelu lapselle olisi opettanut lapselle käytöstapoja ja kiitollisuutta siitä, että saa jotakin.

Ehkä Ukki ajatteli molemmille pojille sopivimmat lahjat. Ei miettinyt hintaa.

Jos joku lapsi katkaisee välit johonkin isovanhempaansa, se ei varmastikaan tapahdu ihan heppoisin perustein. Jos sinulla on sellainen olo, että haluat katkaista välit johonkin ihmiseen, toivoisitko, että joku tulisi opettamaan sinulle käytöstavoista ja kiitollisuudesta?

Jutussa mainitut perusteet oli heppoisia.

Koska hän ei selvästikään halunnut kertoa asiaa tarkasti, varmasti myös ihan veljensä takia. Mun yksi ystäväni tuntee tämän mainitun veljen, ja jonkun luonnehdinnan perusteella ei olisi ihme, että isovanhempi olisi pitänyt Jukkaa kultapoikana ja tätä nuorempaa mitättömänä. Yksityiskohdista en tiedä mitään.

Ehkäpä pikkuveljellä on joku vamma tai vika isoisän mielestä, jotta hän ei kelvannut.

Joku kuvitteellinenkin vika. Ehkä oli posteljoonin näköinen ja taatta kuvitteli että on väärältä puolen aitaa. Mistä näitä tietää.

Sen perusteella, mitä tästä pikkuveljestä tiedän – enkä todella mitään yksityiskohtia, he olivat kavereita teininä ja tavanneet jonkin kerran myöhemmin elämässä – voisi hyvin olla niin, ettei kelvannut ja isoisä antoi sen näkyä, hyljeksi.

Laitroikohan hänkin välit poikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oma 10-vuotoaani haluaisi katkoa välit jonkun lahjan takia lähisukulaiseen, ottaisin tenavan puhutteluun. Mistä 10-vuotias edes on päätellyt, että joka lahjan pitää olla saman hintaisia?

Olen sama mieltä. Minun 10-vuotiaani ei voisi katkoa välejään isovanhempiinsa. En antaisi sen tapahtua.

Miettikää, että hän ei tavannut ukkiaan enää koskaan ja mummin tapasi vain kerran (sen kuolinvuoteella)

Miettikää sen ukin tunteita. Oli juuri ostanut lapsenlapselle sähkökitaran. Lapsi ei ollutkaan iloinen, vaan katkaisi välit koko loppuelämäksi.

Miksi sen ukin tunteita tässä pitäisi miettiä? Miksei sen Jukan pikkuveljen, joka sai (nykyrahassa, mittasuhde ollut varmasti vähintäänkin sama tuolloinkin) 15 euron pallon veljen saadessa 200 euron kitaran? 

Suku on mikä on, ystävät valitaan. Kenelläkään ei ole velvollisuutta pitää yhteyttä kehenkään sukulaiseensa, eikä isovanhemmilla ole mitään juridisia oikeuksia lapsenlapseensa. 

Julkisuustemppu, jälleen kerran. Sai itsensä otsikoihin (miksi?). 

Jos saa lahjan, niin olkoot kiitollinen, ei hän sanele lahjojen ostajille millainen lahjan pitäisi olla. Ja toisekseen, miksi jalkapallo olisi ollut huonompi lahja? Koska se oli halvempi? Entä jos se olisi ollut kuitenkin tärkeä sille veljelle? 

Vierailija kirjoitti:

On teilläkin huolenaiheet.

Aika typerä tuo koko ohjelma on. Tekemällä tehdään jotain "paljastuksia".

Ei nuo  "duudsoninkaan" toimet mitään vuoden isä palkintoa ansaitse. Paljon melua aivan tyhjästä!

Vierailija kirjoitti:

Miten helvetissä joku voi syyttää jotain kymmenvuotiasta yhtään mistään? Ihan kuin joku sen ikäinen pikkupoika vaan ilkeyttään ja vittumaisuuttaan haluaisi katkaista välit isovanhempaan. Oletteko koskaan tavanneet kymmenenvuotiasta?

Kuka on syyttänyt 10-vuotiasta? Jukka on aikuinen mies. Perustelut ontuvat minustakin. Ihan kuin yrittäisi vain nostaa itseään, tai sellainen maku ainakin tulee. Ei lahjan tarvitse aina olla samanhintainen, ei se nyt suoraan niin mene, että tasan saman pitää maksaa. Mitä jos veli harrasti futista ja halusi sen pallon? Ja toinen soitteli, ja ukilla sattui olemaan silloin rahaa tai oli muuten antaa se kitara? Ei kyse ole välttämättä tahallisesta suosimisesta tai syrjimisestä, ainakaan noilla perusteilla.

Muistelen, että Yökylässä Maria Veitola - Hilden kertoi, ettei biologinen isänsä osannut lukea ja kirjoittaa sekä alkoholi maistui. Saattaa jotenkin antaa perspektiiviä isän puolen asioihin. Siis, jos tarkoittaa biologista isäänsä jutussa.

Vaikea kuvitella, että yksi lahja saisi välejä katkaisemaan, ja ainahan voi puhumalla yrittää isovanhemmalle sanoa, että nyt ei mennyt tasapuolisesti. Jos on kymppisynttärit, niin saattaahan olla, että isovanhemmat ajattelivat ostaa jotain isompaa ja mieluisaa, ja pikkuveljelle sit, kun hän täyttää 10 v. Ja ainakin nykyään hyvät jalkapallot maksavat n. 150 €, joten melko tasoissa hinnat olisivat sähkökitaran kanssa, jos ei aivan ammattilaisen vehkeestä puhuta.

Miten 10v. edes ymmärtäisi tehdä noin?

Vierailija kirjoitti:

Julmaa minist laitta ukkiin välit poikki tuollaisen takia.

Ehkä Ukki oli dementoitumassa tai niin vähissä rahoissa, ettei ollut varaa ostaa kahta kallis lahjaa. Tai Ukki halusi kuunnella kitaramusiikkia tai veli oli halunnut jalkapalloa.

Niin tai sitten tuo sun mielikuvitusmaailman ukki ei ollu yhtään tuollainen, vaan tavallinen m*lkku mieheks.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini sai kerran isovanhemmilta joululahjaksi kahvipaketin ja 20 euron setelin ja samalla pikkuveljensä sai sadantonnin osakerahaston.

Tälläisiä isovanhempia on olemassa.

Varmasti, ja ihan vanhempiakin on, kuten esim. minulla, mutta tässä nyt ei kuitenkaan tällaisesta ollut kyse, vaan paljon paljon pienemmästä rahallisesta erosta. Josta siitäkään emme tiedä enempää, emme kitaran kunnosta tai oliko esim. käytetty/saatu/ukin oma vanha, ukin kulloinenkin rahatilanne, oliko lapsen oma toive, olivatko tasan saman ikäisiä saadessaan, mitä veli oli mieltä, oliko kyseessä tahallinen syrjintä yms.?

Vierailija kirjoitti:

Usein isovanhemmat huomioivat tietyn ikäisiä vähän premmin, esim. juuri 10-vuotiaana. Eli pikkuvelikin olisi saanut 10vuotiaana pyörän/sähkökitaran tms kalliimpaa. Että Jukka perseili, aiheutti pahan mielen isoisälleen ja mahdollisesti pilasi veljenkin välit isoisään.

Törkeää käytöstä ja järkyttävää kiittämättömyyttä!

Näin juuri, 10-vuotias alkaa ymmärtää, mitä joku asia maksaa. Iän mukaanhan se menee, mitä lapsille ostetaan. Eri asia sitten se, miten paljon tämä isoisä oli muuten  noiden lasten elämässä? Saatan antaa 14-vuotiaalle lapselle 100 euro synttärinä, mutta esim 10 vuotiaalle 20 euroa. Välillä taas, jos se 10 v tarvitsee jotain erityistä, summat menevät toisin päin.

Olisko kyse vain kömpelösti poimitusta esimerkistä ihan muiden asioiden seasta? Tiedöttehän itsekin, kun yrittää kertoa vakavasta kiusaamisesta tai epäoikeudenmukaisuuksista sanookin: se ei antanut mulle kuin puoli palaa suklaata". Eikä osaakaan kertoa muuta, mutta olettaa muiden kyllä jotenkin älyävän koko homman. Tai kun yrität kertoa erosi syitä muille, muut tarttuvat siihen yhteen syyhyn ja ihmettelevät, oletko ihan hölmö: "se ei koskaan vienyt roskiksia ilman sanomista" tai "anoppi sanoi minulle ilkeästi".

Vierailija kirjoitti:

Olisko kyse vain kömpelösti poimitusta esimerkistä ihan muiden asioiden seasta? Tiedöttehän itsekin, kun yrittää kertoa vakavasta kiusaamisesta tai epäoikeudenmukaisuuksista sanookin: se ei antanut mulle kuin puoli palaa suklaata". Eikä osaakaan kertoa muuta, mutta olettaa muiden kyllä jotenkin älyävän koko homman. Tai kun yrität kertoa erosi syitä muille, muut tarttuvat siihen yhteen syyhyn ja ihmettelevät, oletko ihan hölmö: "se ei koskaan vienyt roskiksia ilman sanomista" tai "anoppi sanoi minulle ilkeästi".

Sain anopilta kaktuksen lahjaksi ja mieskin toi vain risuja. Ja jätti sukat lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Olisko kyse vain kömpelösti poimitusta esimerkistä ihan muiden asioiden seasta? Tiedöttehän itsekin, kun yrittää kertoa vakavasta kiusaamisesta tai epäoikeudenmukaisuuksista sanookin: se ei antanut mulle kuin puoli palaa suklaata". Eikä osaakaan kertoa muuta, mutta olettaa muiden kyllä jotenkin älyävän koko homman. Tai kun yrität kertoa erosi syitä muille, muut tarttuvat siihen yhteen syyhyn ja ihmettelevät, oletko ihan hölmö: "se ei koskaan vienyt roskiksia ilman sanomista" tai "anoppi sanoi minulle ilkeästi".

Niin kyllähän tuo välien katkaiseminen siihen ukkiin oli "pääpaljastus" tuossa Sukui salat ohjelmassa.

Vierailija kirjoitti:

10-vuotiaana saa olla tuollaisia epäkypsiä, lapsellisia tulkintoja. En syytä siitä. Ongelma on se, että Jukka on säilyttänyt tuon 10-vuotiaan tulkinnan ja tulkintakyvyn 40-vuotiaaksi! Kuinka moni kantaa lapsuuden "en saanut karkkia"-kaunaa läpi elämänsä?

En saanut karkkia-ksunaan voi sisältyä niin paljon muuta, mitä on vaikea sanoittaa. Toimihan ne Koskelan surman nuoretkin niin, että uhri olisi neuvottimana voinut sanoittaa kiusaamista juuri niillä sanoilla kuvitellen, että muut kyllä ymmärtävät jutun pointin yhdestä sitä asetelmaa kipeän hyvin kuvaavasta helpommasta asiasta. Niitä vaikeampia on vaikea sanoa ja kuvailla. Monesti jo siksi, että ovat niin älyttömän ja utopistinen kuuloisia, tai vaikeita itselleenkin tunnustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten helvetissä joku voi syyttää jotain kymmenvuotiasta yhtään mistään? Ihan kuin joku sen ikäinen pikkupoika vaan ilkeyttään ja vittumaisuuttaan haluaisi katkaista välit isovanhempaan. Oletteko koskaan tavanneet kymmenenvuotiasta?

Hän itse on selvästi ylpeä siitä, että katkaisi välit ukkiinsa 10-vuotiaana.

Ei empaattista

Koulukiusaaja on koulukiusaaja.