Miten te olette oppineet käyttäytymään sivistyneesti eri tilanteissa?

etikettisääntöjen tuntemusta vai ihan vain normaaleja, kauniita käytöstapoja?

Seuraat mitä muut tekevät ja koitat olla mahdollisimman paljon sivussa.

olen myös seurannut ihmisiä ja matkinut perässä.



Millaisia käytöstapoja tarkalleen ottaen tarkoitat? Minulle tuottaa vaikeuksia sellaiset tilanteet, joissa pitäisi kiittää muodollisesti ja sivistyneesti - tai pitää lyhyt puhe. Sellaiset tilanteet saavat hien nousemaan otsalle!

Muistan ihan selvästi että kun mentiin vanhempien kanssa jonnekin kylään niin koskaan ei sanottu miten siellä pitää toimia. Toruttiin sitten kyllä kaikkien kuullen jos en muistanut kiittää tai muuta. Isäni on oikein junttien juntti, hän ei edes välitä yleisimmistä käyttäytymissäännöistä, mutta äitini olisi voinut sentään vähän neuvoa.

No, anyway, tunnen aina suurta epävarmuutta kun menen vaikka juhliin, mietin että pitääkö kätellä kaikkia ja muistanko tervehtiä ja kiittää. Olen vielä niin pirun ujo, että nämä jutut meinaa unohtua ihan sen jännittämisen takia. Onneksi ei sentään työn puolesta tarvitse edustaa tai muuta, nämä kauhun paikat on lähinnä sukujuhlia tai sellaisia. Kaikki jo tietää että olen ujo, ehkä käytöstapojen puute menisi sen piikkiin :)

Lainatkaa kirjastosta jokin etikettiä ja käyttäytymisohjeita käsittelevä kirja. Monet ihmiset kaihtavat virallisia tilaisuuksia ja eivät pidä etikettiohjeista, mutta niiden tarkoituksena on vain helpottaa ihmisen käytöstä.



Muuten voisi sanoa, että sellaiseen arkipäivän sivistyneeseen käytökseen kuuluvat tervehtiminen, hyvästely, kiittäminen, anteeksipyyntö, jne. Puhutaan rauhallisella äänellä, ei huudeta. Olen huomannut, että esim. reklamaatiotilanteissa asia hoituu parhaiten rauhallisesti, mutta päättäväisesti keskustelemalla.

on kysyminen. Ennen tilaisuutta (vaikka joku työjuttu) voi kysyä kollegoilta miten pitäisi pukeitua ja jos kyse on jostain muodollisesta seremoniasta (palkintojen jako, väitöstilaisuus) kysyä miten tilaisuus etenee ja mitä osallistujilta eri rooleissa odotetaan.



Puheista kannattaa muistaa, että hyvä puhe on yleensä lyhyt ja pitäjänsä oloinen. Ei kannata yrittää olla hauska, jos se ei tule luontevasti. Ja kiitospuheessa yleensä riittää se kiitos ja muiden asiaan osallistuneiden (ja vastapuolen, jos vaikka työpaikka tai sukulaiset muistaa jollain lahjalla) kehuminen ja kiittely.



Ei kai muodollinen kiitos eroa epävirallisesta mitenkään? Kompastelua ja pyörtymistä kannattaa välttää, mutta muutenhan sitä vain sanotaan kiitos ja ollaan iloisen näköisiä. Niiailu sun muu kuuluu pikkutytölle ja naishiihtäjille.



Noita oppii vain tilanteisiin joutumalla/menemällä. Ja kannattaa muistaa, että suurin osa ei mieti toisten käytöstä sen ihmeemmin, itsestä mokat tuntuvat aina valtavilta, muista ne ovat hassuja sattumia ja joskus ihania inhimillisyyden osoituksia. Ja usein tunne on "onneksi se en ollut minä, joka jäätyi useaksi sekunniksi puheen alussa"...

hän opetti minut pienestä pitäen kättelemään, tervehtimään (ja niiamaan!), esiintymään, kiittämään ja pyytämään.



Olen kuitenkin huomannut, että rauhallinen ja hillitty käytös on valttia tilanteessa kuin tilanteessa. Ei kannata turhaan miettiä ja stressata mitä tulee sanoa tai miten tulee toimia. Kunhan kaiken tekee rauhallisesti ja turhaa huomiota herättämättä, sujuu juhlat ja muut tilanteet erinomaisesti! Etikettiä ei kannata liikaa miettiä, vaan toimii tilanteen mukaan! Tietysti normaalia muodollisemmissa tilanteissa on hyvä ottaa selvää mitä kutsuvieraalta odotetaan.



Hymy on avain kaikkeen! Älkää jännittäkö!