Lue keskustelun säännöt.
Muusikon kova kolaus - joutui mäkkäriin duuniin
29.03.2021 |
Kommentit (62)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee ainakin töitä eikä itke kelassa miten yhteiskunta ei tee mitään kuten 80% tälle palstalle kirjoittelevista
Arvostan ihmistä joka ei koe minkään työn olevan paskaduunia jos sillä vaan elättää itsensä
Eletään kovia aikoja. Toivottavasti tilanne paranee. En muuten ymmärrä miksi toi mäkkäri on jotenkin huono duuni. Sehän voi olla myös välivaihe mikä poikii jotain uutta myöhemmälle. Kaikesta on yleensä aina hyötyä. En tarkoita väheksyä muusikon tilannetta se on todella ikävä. No ahdingosietokyky kyllä kasvaa jos ei muuta. Toivottavasti löytyy ammattia vastaavaa työtä ettei mene taito/koulutus harakoille.
köysi kaulassa opettaa yrityksessä sitkeyttä.
Työttömän arki avautuu eri tavalla kun osuu omalle kohdalle eikä se peruspäiväraha tunnukaan enää niin isolta . Kaikille on töitä ...... tosin onhan korona - aika . Muutkin koronan takia työttömät eivät saa palkkaa vastaava tukea .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näinhän sitä tulee varmaan verokertymiäkin vai?
elinkeinoelämähän siirtää veroja pakoon esim.Luxemburgiin, pieneen ruhtinaskuntaan. muta joutuvat maksamaan sen takia enenmmän veroja , törppö.
Vierailija kirjoitti:
näinhän sitä tulee varmaan verokertymiäkin vai?
elinkeinoelämähän siirtää veroja pakoon esim.Luxemburgiin, pieneen ruhtinaskuntaan. muta joutuvat maksamaan sen takia enenmmän veroja , törppö.
Se että joku järjestelee sijoituksiaan johonkin muuhun maahan ei nosta sinun verojasi mitenkään. Nalle ei edes enää asu Suomessa vaan maksaa veronsa Ruotsiin. Suomeen kun ei voinut jäädä, perintöverot ajavat rikkaat muihin maihin asumaan ja maksamaan veronsa. Siksi yhdessäkään naapurimaassamme ei ole enää nykyisin perintöveroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pete Poskipartakin vaikeroi jo aikoja sitten kun ei pääse temppuilemaan. Hän on kuitenkin hyvin rokoteavoin joten hänellä työt jatkuvat, kun rokotemannekiini saa oman pistoksensa.
Kunpa vaan itsekin pääsisin johonkin mäkkäriin, vessan siivouskin kelpaa ettei tarvitsisi olla nälässä ja toimettomana.
- Työtön freelamcer-graafikko, piti ajaa koko toiminta alas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suututti lukea tätä juttua vaikka muuten en väheksy kenenkään kokemuksia tai ahdinkoa omassa elämässä.
Mutta ihan kuin taiteen ja luovien alojen ihmiset vain tekisivät työtään sydän verellä ja antaumuksella, täydellä sydämellä. Ja miten juuri heidän identiteettinsä olisi vahvasti sidoksissa tekemäänsä työhön. Miten luova työ määrittelee heidät ihmisinä.
Joukkoon kuuluminen, yhteisöllisyys, arvostus, ja tunne kun arvostus katoaa tai sitä ei ollutkaan.
Myös muut ihmiset, sillä ihmisiä olemme kaikki, kokevat nuo samat tunteet. Myös me tavallisen duunin tekijät olemme pudonneet tyhjän päälle ja koemme syvää itsetuntokriisiä tai traumaa koska työt vain hävisivät tai loppuivat.
Muusikoille ja luovien alojen tekijöille syy töiden lopoumiseen on konkreettinen ja selvä, se ei johtunut teistä vaan tästä tilanteesta.
Minut irtisanottiin 15 vuoden työuran jälkeen ilman selityksiä tai kiitoksia tuot ja tal syiden takia. Sitä joutuu hieman työstämään että siitä selviää.
Olen itse työtön muusikko ja samaistun noihin kaikkiin artikkelissa olleisiin muusikoihin, yhden heistä myös tunnen. Kaikki tämänhetkiset rajoituksethan kaikin mahdollisin tavoin yrittää tehdä meidän työstä täysin mahdotonta. Kuitenkaan meidän tulonmenetyksiä ei kompensoida yhtään mitenkään. Harvassa on ne ihmiset jotka eivät kulttuuria kuluttaisi tai musiikkia kuuntelisi, silti emme saa minkäänlaista arvostusta tai apua.
Itselleni musiikki on myös iso osa identiteettiä. Aloitinhan soittamisen jo alle kouluikäisenä. Olen käyttänyt kymmeniä tuhansia tunteja taitoani varten ja nyt se taito on täysin arvoton. Sytyn itse yleisön edessä, kun näen miten musiikki koskettaa ja vaikuttaa. Yleisön koolla ei ole väliä. Ehdin jo kokeilla etäesiintymistäkin, mutta en koe että verkon kautta vuorovaikutus olisi samalla tavalla aito, en saanut siitä itse esiintyjänä oikein mitään. Haen nyt opiskelemaan ihan muuta alaa. En oikeasti usko että kulttuurikenttä toipuu tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itse työtön muusikko ja samaistun noihin kaikkiin artikkelissa olleisiin muusikoihin, yhden heistä myös tunnen. Kaikki tämänhetkiset rajoituksethan kaikin mahdollisin tavoin yrittää tehdä meidän työstä täysin mahdotonta. Kuitenkaan meidän tulonmenetyksiä ei kompensoida yhtään mitenkään. Harvassa on ne ihmiset jotka eivät kulttuuria kuluttaisi tai musiikkia kuuntelisi, silti emme saa minkäänlaista arvostusta tai apua.
Itselleni musiikki on myös iso osa identiteettiä. Aloitinhan soittamisen jo alle kouluikäisenä. Olen käyttänyt kymmeniä tuhansia tunteja taitoani varten ja nyt se taito on täysin arvoton. Sytyn itse yleisön edessä, kun näen miten musiikki koskettaa ja vaikuttaa. Yleisön koolla ei ole väliä. Ehdin jo kokeilla etäesiintymistäkin, mutta en koe että verkon kautta vuorovaikutus olisi samalla tavalla aito, en saanut siitä itse esiintyjänä oikein mitään. Haen nyt opiskelemaan ihan muuta alaa. En oikeasti usko että kulttuurikenttä toipuu tästä.
En olisi ihan noin pessimisti kulttuurikentän toipumisen suhteen. Haluan uskoa että ne hyvätkin ajat vielä tulevat. Uskon satavarmasti että taitojasi tarvitaan nyt ja myös tulevaisuudessa.
Harmittaisi itseäkin jos joutuisi tuollaiseen pellemestaan paskaduunariksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nälkä opettaa nöyryyttä.
Meinaatko että muusikot rikastuisi normaalioloissa tuosta vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse työtön muusikko ja samaistun noihin kaikkiin artikkelissa olleisiin muusikoihin, yhden heistä myös tunnen. Kaikki tämänhetkiset rajoituksethan kaikin mahdollisin tavoin yrittää tehdä meidän työstä täysin mahdotonta. Kuitenkaan meidän tulonmenetyksiä ei kompensoida yhtään mitenkään. Harvassa on ne ihmiset jotka eivät kulttuuria kuluttaisi tai musiikkia kuuntelisi, silti emme saa minkäänlaista arvostusta tai apua.
Itselleni musiikki on myös iso osa identiteettiä. Aloitinhan soittamisen jo alle kouluikäisenä. Olen käyttänyt kymmeniä tuhansia tunteja taitoani varten ja nyt se taito on täysin arvoton. Sytyn itse yleisön edessä, kun näen miten musiikki koskettaa ja vaikuttaa. Yleisön koolla ei ole väliä. Ehdin jo kokeilla etäesiintymistäkin, mutta en koe että verkon kautta vuorovaikutus olisi samalla tavalla aito, en saanut siitä itse esiintyjänä oikein mitään. Haen nyt opiskelemaan ihan muuta alaa. En oikeasti usko että kulttuurikenttä toipuu tästä.
En olisi ihan noin pessimisti kulttuurikentän toipumisen suhteen. Haluan uskoa että ne hyvätkin ajat vielä tulevat. Uskon satavarmasti että taitojasi tarvitaan nyt ja myös tulevaisuudessa.
Ei ne taidot pysy yllä jos niitä ei aktiivisesti harjoita. Vähän sama kuin huippu-urheilija lomailisi vuoden ja sitten pitäisikin yhtäkkiä taas olla kisakunnossa. Musiikki on joukkuelaji, nyt ei pääse edes harjoittelemaan muiden muusikoiden kanssa. Hyvin vähän ollut yhtään mitään.
Toiihan on hyvä työpaikka. Urheilusuoritus kun kasaa hamppareita. Muuten melko monotonista hommaaa.
Mikä tuossa on ongelma? Kulttuuriväki vaan katsoo itsensä liian hyväksi tekemään tavallista työtä.
Jutusta paistaa basistin luulevan olevan parempaa porukkaa kuin mäkkärin työntekijä. En oo mäkkärissä töissä, mutta ei kävis ikinä mielessäkään vähätellä matala palkkaisia töitä.
Oon kiitollinen mäkkärin henkilökunnalle joka välillä valmistaa perheelle aterian, siivoojille jotka pitävät paikat puhtaina, kaupan väelle jotka tekevät pitkää päivää että ruokaa riittää kaikille, terveydenhoitoalan työntekijöille jotka joutuvat venymään ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse työtön muusikko ja samaistun noihin kaikkiin artikkelissa olleisiin muusikoihin, yhden heistä myös tunnen. Kaikki tämänhetkiset rajoituksethan kaikin mahdollisin tavoin yrittää tehdä meidän työstä täysin mahdotonta. Kuitenkaan meidän tulonmenetyksiä ei kompensoida yhtään mitenkään. Harvassa on ne ihmiset jotka eivät kulttuuria kuluttaisi tai musiikkia kuuntelisi, silti emme saa minkäänlaista arvostusta tai apua.
Itselleni musiikki on myös iso osa identiteettiä. Aloitinhan soittamisen jo alle kouluikäisenä. Olen käyttänyt kymmeniä tuhansia tunteja taitoani varten ja nyt se taito on täysin arvoton. Sytyn itse yleisön edessä, kun näen miten musiikki koskettaa ja vaikuttaa. Yleisön koolla ei ole väliä. Ehdin jo kokeilla etäesiintymistäkin, mutta en koe että verkon kautta vuorovaikutus olisi samalla tavalla aito, en saanut siitä itse esiintyjänä oikein mitään. Haen nyt opiskelemaan ihan muuta alaa. En oikeasti usko että kulttuurikenttä toipuu tästä.
En olisi ihan noin pessimisti kulttuurikentän toipumisen suhteen. Haluan uskoa että ne hyvätkin ajat vielä tulevat. Uskon satavarmasti että taitojasi tarvitaan nyt ja myös tulevaisuudessa.
En ole tuo muusikko mutta itsekin pelkään kovasti että nykyinen muusikkosukupolvi ei tästä valitettavasti nouse, jotkut superstarat saattaa selviytyä mutta vähemmän tunnetut/taustaroolissa musisoivat eivät voi jäädä odottelemaan vuosia että olis taas duunia, kamat myyntiin ja alanvaihdon kautta iso osa poistuu ihan muihin hommiin.
Tässä ollaan vielä sen verran korvia myöten siinä itsessään että ei voi edes tietää montako potentiaalista keikkapaikkaa edes on pystyssä tämän jälkeen.
Ala tullee palautumaan sitten joskus kun rajoitukset on purettu (jos tämä koskaan tapahtuu) ja seuraava sukupolvi on treenannut itsensä esiintymiskuntoon ja soittopaikkojen pitäjät saa taas liiketoiminnan käyntiin.
Minun mielestäni on sääli, että taiteellisesti lahjakas ja ammattitaitoinen ihminen ei voi harjoittaa omaa ammattiaan itsestä johtumattomista syistä, vaan tekee matalasti palkattua työtä, jota kuka tahansa voi tehdä.