Siis mitä just luin - Suomi toisena kielenä (S2) -ylioppilaskokeen osalta yliopisto vaati magna cum laude -arvosanaa, kun taas suomen äidinkielen kokeen osalta edellytetty arvosana oli approbatur

Vierailija kirjoitti:

S2 vaatimustaso on paljon matalampi kuin suomi äidinkielenä ylioppilaskirjoituksissa. Ja jos jää ruotsit tekemättä yliopistossa, siinä kärsii kyllä lähinnä se ihminen itse. Mahdoton tehdä kunnon ura julkisella sektorilla ilman ruotsinkielentaitoa. Ja moni yliopistoala nimenomaan johtaa julkiselle puolelle.

Ei todellakaan ole nykypäivänä näin. Ehkä jossain tunkkaisessa paikallisvirastossa vaaditaan ruotsia, mutta ne eturivin paikat ovat kyllä ihan englanninkieltä taitaville varatut, eikä paljoa ruotsin perään kysellä.

Jos S2 -opiskelija ei saa edes magnaa yo-kirjoituksissa, on suomen kielen taito riittämätön yliopistoon, jossa laajojen tekstien hallinta ja tuottaminen on välttämätöntä suomeksi. Yo-tutkinto S2-opiskelijalle on erilainen kuin normaali äidinkielen ja kirjallisuuden yo-tutkinto ja selvästi helmpompi.

Vierailija kirjoitti:

Jos S2 -opiskelija ei saa edes magnaa yo-kirjoituksissa, on suomen kielen taito riittämätön yliopistoon, jossa laajojen tekstien hallinta ja tuottaminen on välttämätöntä suomeksi. Yo-tutkinto S2-opiskelijalle on erilainen kuin normaali äidinkielen ja kirjallisuuden yo-tutkinto ja selvästi helmpompi.

höpöhöpö

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin ongelma on se, että jo ala-asteella ma ahan muut tajataustaisia lapsia ohjataan pysyvästi S2-opetukseen, vaikka siinä vaiheessa olisi tosi hyvät mahdollisuudet omaksua suomi äidinkielen tasoisesti.

Tätä tehdään edelleen lukiossa! Vaikka nuori olisi peruskoulussa suorittanut suomen äidinkielenä niin lukiossa opot mainostavat, kuinka heillä on oikeus valita äidinkielen sijaan S2 ja siten helpommin kirjoittaa L ja päästä jatko-opintoihin. Moni nuori ei kyseenalaista tätä väitettä, vaikka olisivat syntyneet Suomessa ja suomi on heidän tunnekielensä.

Järkytyin kun kuulin, että sukulaislapseni ovat kirjoittaneet S2 äidinkielen sijaan. Myös siskoni oli lukion kurssivalintoja tehdessään ottanut S2 opon suosituksesta, ja käskin hänen vaihtamaan äidinkieleksi. Lukion jälkeen hän pääsi sisään yliopistoon ensimmäisellä yrityksellä ilman valmennuskursseja.

Mitä ihminen tekee suomenkielisessä yliopistossa jos ei osaa suomea tarpeeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meneppä suomen ruotsinkielisiin yliopistoihin ja katso riittääkö magna pakkoruotsista suomenkieliselle sisäänpääsyyn. 

Ei, koska suomenkieliset voivat lukea vain pitkää tai keskipitkää ruotsia. Keskipitkästä pitää saada L ja pitkästä E.

Tätä ei korostettu ainakaan omina lukiovuosinani. Minulle annettiin mahdollisuus jättää ruotsi lukematta ja kirjoittamatta, koska äidinkieleni ei ole suomi. En halunnut mitään erivapauksia, joten luin ruotsin ja kirjoitin siitä keskipitkänä L:n. Kaverini puolestaan jätti ruotsin väliin eikä meinannut päästä ylioppilaaksi, koska hänen pakollinen B-kielensä oli ranska.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihminen tekee suomenkielisessä yliopistossa jos ei osaa suomea tarpeeksi?

Jos on läpäissyt peruskoulun Suomessa, osaa ihan varmasti riittävästi suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihminen tekee suomenkielisessä yliopistossa jos ei osaa suomea tarpeeksi?

Jos on läpäissyt peruskoulun Suomessa, osaa ihan varmasti riittävästi suomea.

Ja tässä vieläpä oli suomenkielisen lukion läpäissyt henkilö kyseessä.

Alle puolet kirjoittajista voi saada M tai paremman, joten kiva pikku esikarsinta.

Ei tässä mitään salaliittoteorioita ole, pitää vain pystyä kommunikoimaan ymmärrettävästi suomenkielellä. Kantaväestöltä se onnistuu, vaikka kaikki kieliopin knopit eivät olisikaan hallussa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaan yliopistossa oli vieraskielisille omat kielivaatimukset, mutta jos haluaa työllistyä esim. viranomaistehtäviin, niin se suomen ja ruotsin kieli pitää olla kunnossa.

Mikä vitsi. Ruotsia ei tarvitse osata käytännössä lainkaan, että virkamiesruotsin saa läpi.