Miten ihmeessä saan tuon esiteinin syömään terveellistä ruokaa?!?
Nyt tekee mieli heittää hanskat tiskiin ja heittäytyä selälleen lattialle parkumaan, mikä todellakaan ei ole tapaistani. Olen vaan niin turhautunut, kun mikään ei auta ja tilanne vain huononee.
Lapsi on AINA ollut huono syömään, ERITTÄIN nirso, ja laiha, ollut kaikenmaailman neuvolan ja koulun pituus- ja painokontrolleissa vuoden ikäisestä eteenpäin. Nyt seiskaluokkalainen. Ammattilaisten ohjeet eivät ole auttaneet yhtään. Ovat imbesilleille tarkoitettua tyyliä "Ruokailkaa yhdessä pöydän ääressä". Joo, me tehdään kyllä niin, on aina tehty. Lapsi istuu naama myrtsinä pöydässä vaaditun ajan, yökkäilee, muttei syö.
Vaikka teen hänelle joskus jopa pöytään asti terveelliset muutkin syötävät (pilkon hedelmiä, teen voileivät, keitän puuroa, on hyvälaatuista lihaa, olen ujuttanut marjoja makeisiin pirtelöihin...) Niin EI syö. Muutenkin kauhean rajoittunutta syömisensä, marjoja ei syö ollenkaan, ei edes tuoreita mansikoita kesällä. Vain yhdenlainen paahtoleipä kelpaa. Sipulia ei siedä, eikä muitakaan vihanneksia raakaa porkkanaa lukuunottamatta, sitäkin suostuu syömään parhaimmillaan 3 cm pätkän.
Yököttelee kaikesta, ja vasta väännön jälkeen suostuu maistamaan, ja sekin päättyy poikkeuksetta siihen että käy yökkimässä maistamansa lusikallisen roskikseen, on "niiiiin pahaa että oksennan jos nielaisen".
Koulussakaan ei syö, koululta opettajat olleet meihin monta kertaa yhteydessä huonon syömisen takia.
Lapsi pystyy olemaan syömättä pitkiä aikoja, MUTTA kaikki epäterveellinen herkku kyllä maistuu! Tänäänkin on ollut kavereidensa kanssa kaupungilla, ja oli kuulemma käynyt syömässä ranskalaiset ja juonut 1,5 l kokista (!!) Rahaa oli saanut keräilemällä pulloja. Kotiin oli kaupan kautta ostanut eineslihapiirakoita ja pakastepizzaa.
Suuttui, kun kävin "vääntämässä" lihapiirakan kädestään, kun meinasi syödä sen tarjolle tekemäni perunamuusin ja lihapullakastikkeen sijaan. Paineli omaan huoneeseen syömättä mitään. Eikä aio kuulemma syödäkään mitään enää tänään.
Olen yrittänyt kaikki mahdolliset näiden 14 vuoden aikana. Viimeisimpinä keinoina ihan selkeä järkipuhe elimistön tarvitsemista ravintoaineista ja niiden puutteen aiheuttamista terveysvaaroista. Kaikuu kuuroille korville. Aikoo kuulemma alkaa syömään terveellisesti vasta sitten, jos kroppa alkaa reistailemaan. Tuntee olonsa ihan hyväksi vielä.
Olen ehdottanut että hän saisi tehdä ruokaa, tai tulla mukaan ruoanlaittoon (näitäkin yritetty kyllä jo viimeiset 8 vuotta, mutta ei kiinnosta).
Olen yrittänyt lahjoa, tyyliin syö edes yksi vihannes/hedelmä/marja-annos päivässä, niin saat x asian, ei auta, ei maita, banaanit on piiloteltu kukkaruukkujen taakse tai oman huoneen roskikseen jne.
Luovutanko. Pilatkoon kehonsa ja terveytensä?? Vai mitä hittoa tässä vois vielä tehdä?
Kommentit (29)
Anna syödä epäterveellisesti. Älä tuputa ruokaa. Varmaan ahdistaa jo, jos olet hänen koko ikänsä tuputtanut terveysvalistusta ym. Voit tarjota terveellistä ruokaa, jos ei syö niin anna olla. Vie keskustelemaan asiasta jollekin asiantuntijalle jos olet huolissasi esim. anoreksian tms. takia. Ruokapöydässä ei saa yökkiä, sen voit sanoa. Mutta älä sitten pakota pöytään, varmaan yökkii kostoksi. Todella rasittavaa, uskon.
Maistuisko ne mättöruuat kotiversioina? Jos vaikka kerran viikossa olisi lapsen valitsemaa ruokaa. Tai annat lapselle tehtäväksi etsiä jonkun reseptin mistä teette ihan uutta ruokaa teidän perheelle.
Kuulostaa kyllä siltä, että olet parhaasi yrittänyt, älä liikaa stressaa asiaa.
Jotkut vaan on lapsina tosi huonoja syöjiä, mutta aikuisena ovat silti kaikkiruokaisia.
Oli lapsena ahdistavaa kun aikuiset teki hirmuisen haloon syömisestä. Olin itse siis todella nirso. Kylässä ja koulussa sitä odotti kauhulla, miten niistä ruokailutilanteista selviää. Kotona oli kiva, kun sai olla syömättä tai syödä sen mitä maistui ruuasta.
Ehkä jos verikokeissa näkisi omat arvot ja mistä vitamiineista on puutetta niin sitten voisi miettiä, mistä kyseistä vitamiinia saisi ja mikä olisi itselle mieluinen lisättävä asia ruokavalioon.
Et mitenkään. Itse teininä söin kaverien luona jos kotona oli jotain terveellistä mautonta huttua. Nykyään kyllä syön kaikkea, ei minusta silti ronkelia tullut. Se oli vaan sitä teiniajan ängsitbängstiä.
Oma lapsi oli tuollainen, oli aistiyliherkkä. Nyt kun on aikuinen niin syö paremmin, on opetellut monen ruoka-aineen kanssa valmistamaan ne juuri niin että häntä ei ällötä. Höyrytys/uunipaisto/mikro/pannussa/raakana, kaikki testattu ja nyt valikoima on laajempi. Inhosi myös turvavöitä, aitoa villaa olevia vaatteita ja uimapukuja. Aikuisena näitäkin voi käyttää mutta kuormittuu kovasti, siksi pyöräilee töihin yms. Eikä edelleenkään pidä että että asiat osuu toisiinsa tai sekoitetaan. mutta koska on aikuinen niin osaa nykyisin käyttäytyä seurassa ja tosiaan tuo omat ruokansa. Alusta asti ehkä meillä helpompaa koska tyttö kuitenkin aina halusi syödä, mutta ei vain pystynyt. On vieläkin joskus vaikeaa, isoäitinsä herkkua on lihahyytelö ja kun kesällä käytiin koronan ollessa parempana kylässä niin tytär meni sellaiseksi vihertävän kalpeaksi kun sitä pöydässä oli. Samoin leikkeleiden läpinäkyvät kohdat on hänelle vaikeita. Ja porkkanalaatikko.. Mutta minkäs aidolle fyysiselle reaktiolle teet.
Anna syödä mitä syö, pysyy edes elossa.
Siis eikö hän syö edes tyyliin lasagnea tai kinkkupiirasta kotona? Esim. niihin saa sekaan jotain kasviksiakin laitettua. Yrittäisin tehdä tuollaisia ruokia, missä vihannekset ovat siellä seassa. On kyllä nirso tyyppi, jos muusi ja lihapullatkaan ei kelpaa.