Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Vierailija kirjoitti:
Limsa, sipsit, roskaruoka. Kaikkia sain maistaa vasta kaverien luona kouluiässä, roskaruokaa ekan kerran kun olin 12v. Noh ei ollut maalla kauppoja tai hampparirafloja ym.
Meillä sama. Vanhemmat eivät oikeastaan juurikaan ostaneet "roskaruokaa" Tai herkkuja, ekan kerran maistoin esim täällä mainittua naminami vanukasta 11 vuotiaana luokka kaverin luona ja makuhermot ns räjähti oli niin hyvää! Ja hedelmäsalaattikin maistoin, meillä ei vanhemmat ostaneet hedelmiä muuta kuin omenoita, äiti ei suostunut tekemään hedelmäsalaattia tai ostamaan mitään muita hedelmiä Kaupasta, meillä lähin iso kauppa oli 20 km päässä ja meidänkin pikkukylältä loppui kyläkauppa kun olin toka luokalla, muistan kuitenkin kun luokkakaverin isä piti kauppaa ja saatiin sydämen muotoiset tikkarit ja sit niitä spice girls tikkareita joiden keskellä purukumia ja oliko se nyt jokin tarra myös siinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan typerää tuollainen vertailu missä loukataan toisten kokemuksia. Ei tarvitse olla kauheaa välkky ymmärtääkseen, että elämä oli monin tavoin erilaista 60-luvulla ja 2000-luvulla.
Niin, outoa yrittää pilkata muiden kokemuksia ja mollata ettei nykyään oltaisiin tyytyväisiä mihinkään.
No eihän ihmiset olekaan varsinkaan nuoret, kallista, uutta ja hienoa pitää olla, pilkkaavat veteraaneja ja vanhoja arvoja. Aikuisetkin vaan valittaa poliittisista asioista, ruoasta, ilmastosta ja ties mistä. Ennen ihmiset osasi nauttia sellaisista asioista mitkä tänään on arkipäivää esim vanukkaista, uudesta pyyhekumista tai siitä että oli omaa tilaa.
Mitä vanhoja arvoja?
Yhteisöllisyys, ystävällisyys, empatia, toisen ihmisen auttaminen esim naapurin, rauhallisuus, säännöllinen päivä rytmi, työnteko, perhearvot ( mies/nainen)... Onhan näitä. Vaikka ei silloinkaan kaikki ollut täydellistä niin Suomi oli lintukoto eikä tarvinnut pelätä niin paljon kuin tänään. Esim lisääntyvä mashanmuutto sellaisista maista jossa arvot poikkeaa länsimaalaisista arvoista, nuorten jatkuva väkivaltainen käytös= kouluissa ja julkisissa paikoissa puukot yms heiluu, vanhempien ihmisten arvostetun puute, ei todellakaan edes omia vanhempia.... On paljon huonoa nykyajassa jotakin hyvääkin mutt sitä mukaan kun älylaitteet lisääntynyt on ihmisten käyttäytyminen mennyt huonompaan suuntaan.
Huomaatko, että nuo luettelmasi arvot kumoavat jo toisensa? Puhut empatiasta ja ystävällisyydestä, mutta silti korostat nainen/mies -perhearvoja ja sinulla on omat käsityksesi tänne muualta muuttavista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan typerää tuollainen vertailu missä loukataan toisten kokemuksia. Ei tarvitse olla kauheaa välkky ymmärtääkseen, että elämä oli monin tavoin erilaista 60-luvulla ja 2000-luvulla.
Niin, outoa yrittää pilkata muiden kokemuksia ja mollata ettei nykyään oltaisiin tyytyväisiä mihinkään.
No eihän ihmiset olekaan varsinkaan nuoret, kallista, uutta ja hienoa pitää olla, pilkkaavat veteraaneja ja vanhoja arvoja. Aikuisetkin vaan valittaa poliittisista asioista, ruoasta, ilmastosta ja ties mistä. Ennen ihmiset osasi nauttia sellaisista asioista mitkä tänään on arkipäivää esim vanukkaista, uudesta pyyhekumista tai siitä että oli omaa tilaa.
Veteraanitkin ovat
Ei kursori toimi mut vastaan: mun molemmat papat oli leppoisia vaikka sodan olivat käyneet, osasivat arvostaa rauhaa, isänmaata ja itsenäist Suomea (jota nyt ei enää ole)
Eikä niitä vanhempia ihmisiä tarvitse mitenkään sen kummemmin arvostaa pelkän ikänsä takia. Vanhatkin ihmiset voivat olla epäkohteliaita, röyhkeitä ja törkeitä, eikä sitä tarvitse hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan typerää tuollainen vertailu missä loukataan toisten kokemuksia. Ei tarvitse olla kauheaa välkky ymmärtääkseen, että elämä oli monin tavoin erilaista 60-luvulla ja 2000-luvulla.
Niin, outoa yrittää pilkata muiden kokemuksia ja mollata ettei nykyään oltaisiin tyytyväisiä mihinkään.
No eihän ihmiset olekaan varsinkaan nuoret, kallista, uutta ja hienoa pitää olla, pilkkaavat veteraaneja ja vanhoja arvoja. Aikuisetkin vaan valittaa poliittisista asioista, ruoasta, ilmastosta ja ties mistä. Ennen ihmiset osasi nauttia sellaisista asioista mitkä tänään on arkipäivää esim vanukkaista, uudesta pyyhekumista tai siitä että oli omaa tilaa
Ei kursori toimi mut vastaan: mun molemmat papat oli leppoisia vaikka sodan olivat käyneet, osasivat arvostaa rauhaa, isänmaata ja itsenäist Suomea (jota nyt ei enää ole)
Miten niin Suomi ei ole itsenäinen? Ainakin vielä viime viikolla oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain 10-vuotiaana valita itse omaan huoneeseeni minkäväriset seinä ja lattia sinne tulee, sekä valita huonekaluja, sain myös pianon.
Ihme lellimistä. Ei olisi tullut kuuloonkaan minun nuoruudessa että lapset määräilee tapettien väriä.
Miksi lapsi ei saisi itse vaikuttaa asiaan? Hänhän siinä huoneessa kuitenkin asuu. Vai olisiko sitten parempi että valittaisiin väkisin ne lapsen mielestä rumat värit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan typerää tuollainen vertailu missä loukataan toisten kokemuksia. Ei tarvitse olla kauheaa välkky ymmärtääkseen, että elämä oli monin tavoin erilaista 60-luvulla ja 2000-luvulla.
Niin, outoa yrittää pilkata muiden kokemuksia ja mollata ettei nykyään oltaisiin tyytyväisiä mihinkään.
No eihän ihmiset olekaan varsinkaan nuoret, kallista, uutta ja hienoa pitää olla, pilkkaavat veteraaneja ja vanhoja arvoja. Aikuisetkin vaan valittaa poliittisista asioista, ruoasta, ilmastosta ja ties mistä. Ennen ihmiset osasi nauttia sellaisista asioista mitkä tänään on arkipäivää esim vanukkaista,
EU, nato, Suomi myyty jo -90 luvulla
Lihapiirakka Heinolan torilla 1969-70? Käytiin kansakoulun retkellä Heinolan lintutalossa ym. ja yksi poika osti lihapiirakan jossa oli punaista juttua, luulin että verta. Ketsuppia se oli ja lihapiirakka maistui taivaalliselta. Ihmettelin kun poika ihan itse osasi semmoisen ostaa.
Kotona noina aikoina 1L vaniljajäätelöpaketti jaettiin tarkasti tasan kaikille lapsille, isälle ja äidille. Kahdeksaan osaan.
Ylipainoisia tuohon aikaan oli harvassa, naapurin mummo tosin oli pyöreä kuin pallo jalatkin kamalat pölkyt. Sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-60-luvulla kauppa-autosta ostettu suklaalevy. Erityistä luxusta oli irtopalasina oleva Geisha-suklaa'levyn' napostelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan typerää tuollainen vertailu missä loukataan toisten kokemuksia. Ei tarvitse olla kauheaa välkky ymmärtääkseen, että elämä oli monin tavoin erilaista 60-luvulla ja 2000-luvulla.
Niin, outoa yrittää pilkata muiden kokemuksia ja mollata ettei nykyään oltaisiin tyytyväisiä mihinkään.
No eihän ihmiset olekaan varsinkaan nuoret, kallista, uutta ja hienoa pitää olla, pilkkaavat veteraaneja ja vanhoja arvoja. Aikuisetkin vaan valittaa poliittisista asioista, ruoasta, ilmastosta ja ties mistä. Ennen ihmiset osasi nauttia sellaisista asioista mitkä tänään on arkipäivää esim vanukkaista, uudesta pyyhekumista tai siitä että oli omaa tilaa.
Hohhoijaa taas. Ihanko tosissaan vertaat nykynuorten elämää johonkin veteraanien nuoruuteen?
Kaikki on joskus ollut uutta, hienoa ja kallista. Niin puhelimet, televisiot kuin autotkin, ja aikoinaan myös esimerkiksi vaatteet ja asumukset. Mieti sitä ihmistä, joka ensimmäisenä halusi asua talossa jonkun luolan tai majan sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain 10-vuotiaana valita itse omaan huoneeseeni minkäväriset seinä ja lattia sinne tulee, sekä valita huonekaluja, sain myös pianon.
Ihme lellimistä. Ei olisi tullut kuuloonkaan minun nuoruudessa että lapset määräilee tapettien väriä.
Miksi lapsi ei saisi itse vaikuttaa asiaan? Hänhän siinä huoneessa kuitenkin asuu. Vai olisiko sitten parempi että valittaisiin väkisin ne lapsen mielestä rumat värit?
Kyse taitaa olla enemmänkin siitä mihin on perheellä ollut varaa. Onhan tuo että on oma huone, piano, saa valita tapettien värin, melkoista luxusta vrt. tavikset.
Luxusta oli kun isä vaihtoi jouluisin raipan koivuniemen herrasta mattopiiskaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain 10-vuotiaana valita itse omaan huoneeseeni minkäväriset seinä ja lattia sinne tulee, sekä valita huonekaluja, sain myös pianon.
Ihme lellimistä. Ei olisi tullut kuuloonkaan minun nuoruudessa että lapset määräilee tapettien väriä.
Miksi lapsi ei saisi itse vaikuttaa asiaan? Hänhän siinä huoneessa kuitenkin asuu. Vai olisiko sitten parempi että valittaisiin väkisin ne lapsen mielestä rumat värit?
Kyse taitaa olla enemmänkin siitä mihin on perheellä ollut varaa. Onhan tuo että on oma huone, piano, saa valita tapettien värin, melkoista luxusta vrt. tavikset.
Kyse taitaa olla enemmänkin siitä mihin on perheellä ollut varaa. Onhan tuo että on oma huone, piano, saa valita tapettien värin, melkoista luxusta vrt. tavikset.
Eikö tässä keskustelussa just sitä luksusta kysytty? Oletan, että kyse oli tilanteesta missä huonetta rakennettiin tai remontoitiin muutenkin ja siitä vaan tehtiin samalla toiveiden mukainen.
Vierailija kirjoitti:
Synttärit
Ja se että synttäreille ostettiin ja tehtiin muutkin kuin se iänikuinen hillokakku jossa ehkä oli niitä purkkihedelmiä seassa. Kerran kaverit ihmetteli ettei ollut muuta tarjolla kuin se kakku ja mehukatista laimennettua mehua, kyllä hävetti, eipä ne kaverit sitten ollut tuntia pitempään ja koulussa (ala asteell) pilkattiin että olipas pskat synttärit ja lahjoja kuitenkin sit... Lopetin kutsumasta synttäreille 4 luokan jälkeen.
Meillä ei oikeastaan ollut mitään limsoja, hampurilaisia tai sellaisia koskaan, mutta ei ne tuntuneet luksukseltakaan, kuten ei muutkaan ruoat.
Se oli luksusta kun mentiin shoppailemaan uusia vaatteita.
Pari kertaa vuodessa pääsin äidin kanssa kaungille. Kävimme McDonald'sissa. Minä sain Happy Meal lastenaterian ja sen mukana tulleen lelun. Sitten menimme Tiimarille ja sieltäkin äiti osti minulle jotain. Kerran noin 8-vuotiaana sain esim. vihkon ja monivärikynän, jossa oli muutamia värejä, joita sai vaihdetuksi että millä värillä kirjoittaa / piirtää. Muistan sen vieläkin. Se vihko oli minun ensimmäinen päiväkirja, vaikka en vielä osannutkaan kirjoittaa kovin hyvin. Joskus äiti saattoi ostaa vielä karkkeja, joita sitten syötiin yhdessä.
Nämä käynnit jäivät mieleeni hyvin, koska sain viettää äidin kanssa kaksin, pääsin kaupungille jai sain kaikkea kivaa itselleni.
Alue: Aihe vapaa
Isäni isä oli pahimman luokan kusipäinen ihminen, arvaamaton ja törkeä. Se että oli veteraani ei tee hänestä yhtään sen parempaa, vaikka itsekin yritti aina vedota siihen.