Olenko luuseri jos haen AMK:iin vaikka opiskelen nyt yliopistossa?
Opiskelen viidettä vuotta yliopistossa. Noin 100 opintopistettä kasassa. Ketään ei kiinnosta, ja oma motivaatio lähellä nollaa. Sen lisäksi minulla on vakavia mielentetveyshaasteita.
Pohdin että hakisin AMK:iin lukemaan sairaanhoitajaksi. Mitä mieltä olette?
Kommentit (26)
Eikös stressi pahenna bipon oireilua? Kovin paljon stressaavampaa työtä en äkkiseltään keksi kuin sairaanhoitajan työ.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtaminen on sekin rankkaa. Miltä tuntuisi elämänmuutos? Jos gradua välttelet niin eipä se opinnäytetyökään sen mukavampi ole. Etkä välttämättä saa sen enempää eväitä työelämään.
En välttele gradua, en ole vielä edes tehnyt kandia! Kuten aloituksessa kirjoitin, vasta 100 opintopistettä...
Entä jos ottaisit vapaisiin opintoihin (vapaat sivuaineoikeudet jne) eri juttuja ja katsoisit ensin haluaisitko vaihtaa pääainetta yliopiston sisällä?
Sairaanhoitaja ei saa olla hidas ihminen, eli jos on käytännön asioissa ripeä, niin ok. Pätkätöitä tekemällä saa välillä huilata eli varmaan ok jos ei ota yhtä kyytiä töitä.Opinnoista saa monenlaista tietoa terveydenhoidosta. Parempi varmaan kuin ikuinen vetelehtiminen. Onkohan sinne soveltuvuuskokeet, niissä voi tulla huono stressinsietokyky esille.
Vierailija kirjoitti:
Sairaanhoitaja ei saa olla hidas ihminen, eli jos on käytännön asioissa ripeä, niin ok. Pätkätöitä tekemällä saa välillä huilata eli varmaan ok jos ei ota yhtä kyytiä töitä.Opinnoista saa monenlaista tietoa terveydenhoidosta. Parempi varmaan kuin ikuinen vetelehtiminen. Onkohan sinne soveltuvuuskokeet, niissä voi tulla huono stressinsietokyky esille.
Ei ole enää soveltuvuuskokeita!
Vaihtaminen on sekin rankkaa. Miltä tuntuisi elämänmuutos? Jos gradua välttelet niin eipä se opinnäytetyökään sen mukavampi ole. Etkä välttämättä saa sen enempää eväitä työelämään.