Vieläkö uskotaan että lapset ovat täydellisiä kopioita omien vanhempiensa ulkonäöstä, persoonallisuudesta, valinnoista ja luonteesta?
Toisin sanoen vanhempiensa minikokoisia klooneja? Ja uskotteko tekin kanssa että tallainen ajattelutapasi lapsista on lopulta haitallista lapsille? Itse 90-luvun puolivälissä syntyneenä sain jatkuvasti kuulla tästä ja minua verrattiin aina omiin vanhempiini. Olin työttömän yksinholtajaperheen juoppo-äidin ainut lapsi ja isä kuoli autokolarissa noustuaan auton rattiin humalassa. Toistuvasti minulle siis sanottiin koko lapsuuden ajan että koska vanhempani olivat työttömiä, rappiolla ja alkoholisteja niin siksi minustakin tulee isona juoppo ja työtön kuten vanhempani (lopulta minusta tosin tuli absolutisti ja menestyn omia vanhempiani paremmin yksityisyrittäjänä). Itse en tallaiseen minulle lapsena syötettyyn puppuväitteeseen usko ja pidän itseäni elävänä todisteena siitä ettei se edes pidä paikkaansa. En myöskään ulkoisesti muistuta identtisesti kumpaakaan vanhempaani.
Kommentit (6)
Ei kai kukaan noin usko. Geeniperimä tulee yleisesti edeltävistä polvista, ei suoraan vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku joskus uskonut noin? Miten edes voisi uskoa tuollaista, kun niitä vanhempiakin on kaksi, ei voi olla kahden eri ihmisen kopio.
Ongelmia tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun tyttären luonne on lähempänä isän luonnetta kuin äidin. Etenkin, jos äiti ei pidä puolisostaan ollenkaan. Sitten ihmetellään etäisiä välejä.
Paavo Kinnunen on ainakin isänsä Heikki Kinnusen näköinen. Molemmat näyttelijöitä.
Jotenkin ennen piti aina puhua siitä kenen näköinen lapsi on ja keneen on tullut, jos on jotain lahjoja tai ihmetellä mistä on perinyt tietyn piirteen.
Ollessani esiteini tätini kerran tokaisi minulle, että sinulla on just samanlainen vartalo kuin äidilläsi. Ihmettelin moista tuolloin ja ihmettelen nyt 30 vuotta myöhemminkin. Äitini oli kapea lanteinen ja pömppövatsainen omena. Itse olen äitiäni paljon hoikempi selvä päärynä. Se oli jotain ilkeyttä tädiltäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku joskus uskonut noin? Miten edes voisi uskoa tuollaista, kun niitä vanhempiakin on kaksi, ei voi olla kahden eri ihmisen kopio.
Ongelmia tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun tyttären luonne on lähempänä isän luonnetta kuin äidin. Etenkin, jos äiti ei pidä puolisostaan ollenkaan. Sitten ihmetellään etäisiä välejä.
Ja vaikka poika muistuttaisi persoonaltaan, luonteeltaan ja ulkonäöltään äitiään niin on poikien sukupuoli lähempänä isää ja tuo mieleen sen lapsen iljettävä ja inhottavan isän jonka juuri jätti erossa.
Onko joku joskus uskonut noin? Miten edes voisi uskoa tuollaista, kun niitä vanhempiakin on kaksi, ei voi olla kahden eri ihmisen kopio.