Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunnen vieläkin katkeruutta koska veljiäni suosittiin minun kustannuksellani.
Nainen 48v
28.03.2021 |
Synnyin vanhempieni esikoisena ja koska olin tyttö niin se oli heille valtava pettymys. Jostain syystä jota en ole vieläkään saanut tietää he olivat varmoja, että esikoinen on poika ja esikoisen kuuluu nimenomaan olla poika.
Ollessani 2-vuotias sain pikkuveljen ja 4-vuotias kun sain toisen pikkuveljen. Veljet saivat lähes kaiken vanhempien huomion ja rakkauden, myös sen mikä olisi kuulunut minulle. Minua vanhemmat selkeästi lähes vihasivat enkä ollut koskaan minkään arvoinen veljiin verrattuna. Jouduin käyttämään käytettynä hankittuja vaatteita, en saanut juuri lainkaan leluja, en saanut viikkorahaa ja esim. karkkia sain harvoin. Veljille vaatteet ostettiin aina uusina, heillä oli paljon kalliita leluja ja urheiluvälineitä, kumpikin sai viikkorahaa ja aina lauantaisin karkkia ja limsaa. Jouluna minä sain vain muutaman halvan lelun kun veljet saivat paljon kalliita leluja.
Minä jouduin tekemään pienestä pitäen paljon kotitöitä kun taas veljien ei tarvinnut tehdä mitään. Vaikka menestyin koulussa veljiä paremmin niin sitä ei koskaan huomioitu. Jos minä sain kokeesta vaikka 9½, niin en taatusti saanut kehuja mutta jos jompikumpi veljistä sai kokeesta numeron 7 niin sitä kyllä jaksettiin kehua. Myös sukulaiset suosivat veljiä minun kustannuksellani. Kun meillä kävi sukulaisia kylässä niin heillä oli lähes aina jotain tuomisia veljille mutta minulle ei mitään. Isovanhemmatkin antoivat ymmärtää, että lapsenlapsena minä en ollut juuri minkään arvoinen mutta veljet olivat heille tärkeitä. Ainoa hyöty mitä minusta vanhempien mielestä ilmeisesti oli niin oli se, että minä tein kotitöitä ja jäin vahtimaan veljiä kun vanhemmat lähtivät kaksin jonnekin. Veljet eivät tietenkään totelleet minua vaan riehuivat ja rikkoivat tavaroita mistä minä sain rangaistuksen koska en ollut vahtinut heitä kunnolla.
Yhä reilut 40-vuotiaana tunnen katkeruutta lapsuudessa kokemieni vääryyksien vuoksi. En ole väleissä veljieni kanssa ja kun olen yrittänyt puhua asiasta vanhempien kanssa niin he eivät ole suostuneet puhumaan tästä tai ovat väittäneet, että minä liioittelen asioita. Tunnen tästä johtuen vihaa koko miessukupuolta kohtaan.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti näinkö helposti menitte minun trolliin? 😀 😃 😄 😁 😆 😅 😂 🤣
-ap
sinun mielestä ehkä provo, mutta monessa persuperheessä on tuollainen perinteinen eli "luonnollinen" roolijako.
LOPPU VASSARIVALHEILLE!
ALAS VASEMMISTO!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä oli maalla 1970-luvulla vielä hyvin tavallinen kuvio. Olen maanviljelijäperheestä ja meitä oli 2 tyttöä ennen kuin pikkuveljemme syntyi. Siskon kanssa olimme vaan "tytöt" ja pikkuveljeä hemmoteltiin ja annettiin erilaisia oikeuksia ja vapauksia ihan pienestä alkaen. Jostain syystä veljemme kokee jääneensä lapsuudessa yksin, kun me 4 - 5 vuotta vanhemmat siskot olimme toistemme parhaat kaverit. No, ihan kiva, että meitä oli kaksi, sillä emme joutuneet olemaan aivan yksin vanhempien, isovanhempien ja muiden sukulaisten syrjinnän kohteina.
Oli vielä 80-luvullakin. Ja uskon että on tänäkin päivänä. Ei naisviha ole kadonnut mihinkään.
Minä olen kasvanut maalla, enkä ole törmännyt ikinä tuollaiseen.
Naisviha tuli tutuksi vasta netin kautta, eli omassa elinpiirissä ei ole sitä sillä tavalla ollut.
Meidän kylällä ei ollut mitään kummankaan sukupuolen jalustalle nostamista tai syrjimistä, hyvin tasapuolinen ja reilu meininki oli.
Vierailija kirjoitti:
Poikalapsihullu avautuu :-D
Ei ole hän.
Vierailija kirjoitti:
Yritäs nyt päästä yli. Mieti, oot melkein 50 ja käytät energiaasi tuollaisten vatvomiseen, mitkä eivät kuitenkaan tuosta miksikään muutu. Kettumainen ja ikävä homma kyllä, mutta katse eteenpäin ja katkeruudet sivuun. Omaa elämää on niin paljon mukavavampaa elää ilman katkeruuksia.
Toisilla ihmisillä on todella vahva oikeudentunto. Kun oma perhe kohtelee epäoikeudenmukaisesti eikä myönnä sitä, asiasta voi olla hirveän vaikeaa päästä yli. Eikä tuollainen "ota itseäsi niskasta kiinni" -kehotus auta kyllä tippaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuollainen tosiaan joissain piireissä normaalia?
Tai ollut joskus?
Se selittäisikin, miksi netissä on niin vihaisia ihmisiä.
Tunnen voimakasta sääliä jokaista sellaista naista kohtaan, joka on sattunut syntymään tuollaisille hirviövanhemmille.
Päästä irti asioista, joihin et voi vaikuttaa ja joiden mukana raahaaminen on raskasta eikä palvele sinua mitenkään.
Ala sitten elämään elämää sellaisena kuin haluat sitä elää. Älä keskity siihen mitä et halua vaan siihen mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kasvanut maalla, enkä ole törmännyt ikinä tuollaiseen.
Naisviha tuli tutuksi vasta netin kautta, eli omassa elinpiirissä ei ole sitä sillä tavalla ollut.Meidän kylällä ei ollut mitään kummankaan sukupuolen jalustalle nostamista tai syrjimistä, hyvin tasapuolinen ja reilu meininki oli.
Uskot siis että kaikki nettikirjoittelijat asuvat kaupungissa? Vai uskotko että internet aloitti naisvihan?
Miksi olet tekemisissä tuollaisten vanhempien kanssa?
Hylkää ne. Se on ainoa mitä ne ansaitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä oli aivan yleistä maaseudella vielä 1970 luvullakin.
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä johtuu siitä että olet esikoinen. Vanhimman oletetaan olevan reipas ja vastuuntuntoinen. Se joka huolehtii pienemmistä. Itse olen mies jolla on kolme pikkuveljeä. Juuri mitään ei saanut, koska olin aina niin iso että en tarvitse. Vastuuta ja velvollisuuksia, mutta ei etuja. Syntymäpäiviänikään ei vietetty koska olin jo niin vanha. Aina. Sama sääntö ei tietysti koskenut muita. Mitään ei kehdannut pyytää koska siitä syyllistettiin, että se on pienemmiltä pois. Ei kannata kuitenkaan katkeroitua. Se myrkyttää mielen.
Tutkitusti sitä reippautta, vastuuntuntoa ja pienemmistä huolehtimista odotetaan vanhimmalta tyttäreltä, vaikka tytöllä olisi isoveljiä. Jos sinulla olisi pikkusisko, olisi pikkusiskosi ollut se jolta odotetaan reippautta ja vastuuntuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kasvanut maalla, enkä ole törmännyt ikinä tuollaiseen.
Naisviha tuli tutuksi vasta netin kautta, eli omassa elinpiirissä ei ole sitä sillä tavalla ollut.Meidän kylällä ei ollut mitään kummankaan sukupuolen jalustalle nostamista tai syrjimistä, hyvin tasapuolinen ja reilu meininki oli.
Uskot siis että kaikki nettikirjoittelijat asuvat kaupungissa? Vai uskotko että internet aloitti naisvihan?
Ei, vaan että ovat ihmisiä joihin en IRL törmää, eli jostain muista piireistä.
Netissähän on koolla kaikki, ja näkee myös niiden ihmisten ajatusmaailmaa joita ei IRL näe - eli oman elinpiirin ulkopuolisia ihmisiä.
Itse kasvoin länsisuomalaisessa maalaiskylässä, jossa asui hyväosaisia ja empaattisia, sosiaalisia ihmisiä.
Yhteisöllinen ja lämmin ympäristö.
Nykyisin asun Helsingissä, ja täälläkin liikun hyväosaisten ja empaattisten, sosiaalisten ihmisten keskuudessa.
En siis tiedä keitä ne naisvihaajat käytännössä ovat, kun ei ole kokemusta sellaisesta.
Yksi neuvo: kasva aikuiseksi.
Olet itse vastuussa valinnoistasi. Jos perheesi on paska, katko yhteydet. Jos käyttäytyivät kuspäisesti monta vuosikymmentä sitten, valitse katkaisetko yhteydet vai oletko tarpeeksi aikuinen antaaksesi anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tuollainen tosiaan joissain piireissä normaalia?
Tai ollut joskus?Se selittäisikin, miksi netissä on niin vihaisia ihmisiä.
Tunnen voimakasta sääliä jokaista sellaista naista kohtaan, joka on sattunut syntymään tuollaisille hirviövanhemmille.
Ihan normaalia. Eikä kaikki edes ymmärrä, että tuossa on mitään vikaa. Tytötkään. Se ymmärrys tulee aikuisena - osalle. Osalle ei koskaan, vaan he levittävät tuota elämäntapaa eteenpäin.
Itselleni alkoi valjeta kun muutin pois ja kerroin uusille ihmisille lapsuudestani. Osa kuunteli kirjaimellisesti monttu auki. Luulen että kaikki eivät edes uskoneet.
Vierailija kirjoitti:
Hieno provo, mutta yritä keksiä parempaa :/
Ei taida olla provo. Oma lapsuuteni 70-luvulla oli varsin pitkälle kuvatun kaltaista. Minäkin olin esikoistyttö. Hyväksyin tuon vuoksi jo pienenä ajatuksen, etten kuulu samalla tavoin perheeseen kuin muut. Osasyynä tähän oli, että vanhempani antoivat minut kuusiviikkoisena mummon hoteisiin monen sadan kilometrin päähän ja hakivat minut itselleen, kun pikkuveljeni syntyi. Olin silloin reilun vuoden ikäinen. Koska tunsin jo alun alkaen olevani ulkopuolinen perheessä, kuvatunlaiata sisaruskateutta ei päässyt syntymään. Sitävastoin keskimmäinen veljeni tunsi kateutta siitä, että sain eniten huomiota (koska minulle aina karjuttiin, kun en ollut hoitanut kotitöitä/veljiäni/koiraa ym.) ja syytti minua aikuisena siitä, että olin määräillyt häntä lapsena(minun tehtäviini kuului pienestä pitäen valvoa, että veljet mm. Siivosivat huoneensa. Jolleivät siivonneet/huone ei ollut siisti minä sain selkään) Hän ei ottanut kuuleviin korviinsa, että sain lapsena selkääni, jollen tehnyt niin. Muutin kotoa pois 15 vuotiaana. Aiemmin pidin etäisyyttä lapsuuden perheeseeni, mutta äidin kuoltua sain tarpeekseni veljeni kateudesta ja veljien isän pyrkimyksistä saada minut paapomaan ikääntynyttä isääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuollainen tosiaan joissain piireissä normaalia?
Tai ollut joskus?Se selittäisikin, miksi netissä on niin vihaisia ihmisiä.
Tunnen voimakasta sääliä jokaista sellaista naista kohtaan, joka on sattunut syntymään tuollaisille hirviövanhemmille.Ihan normaalia. Eikä kaikki edes ymmärrä, että tuossa on mitään vikaa. Tytötkään. Se ymmärrys tulee aikuisena - osalle. Osalle ei koskaan, vaan he levittävät tuota elämäntapaa eteenpäin.
Itselleni alkoi valjeta kun muutin pois ja kerroin uusille ihmisille lapsuudestani. Osa kuunteli kirjaimellisesti monttu auki. Luulen että kaikki eivät edes uskoneet.
Eikö tuollaiset ihmiset siis vain koe empatiaa ja hellyyttä tyttäriä kohtaan, vai mitä ihmettä?
Aivan karmeaa kyllä, huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kasvanut maalla, enkä ole törmännyt ikinä tuollaiseen.
Naisviha tuli tutuksi vasta netin kautta, eli omassa elinpiirissä ei ole sitä sillä tavalla ollut.Meidän kylällä ei ollut mitään kummankaan sukupuolen jalustalle nostamista tai syrjimistä, hyvin tasapuolinen ja reilu meininki oli.
Uskot siis että kaikki nettikirjoittelijat asuvat kaupungissa? Vai uskotko että internet aloitti naisvihan?
Ei, vaan että ovat ihmisiä joihin en IRL törmää, eli jostain muista piireistä.
Netissähän on koolla kaikki, ja näkee myös niiden ihmisten ajatusmaailmaa joita ei IRL näe - eli oman elinpiirin ulkopuolisia ihmisiä.Itse kasvoin länsisuomalaisessa maalaiskylässä, jossa asui hyväosaisia ja empaattisia, sosiaalisia ihmisiä.
Yhteisöllinen ja lämmin ympäristö.
Nykyisin asun Helsingissä, ja täälläkin liikun hyväosaisten ja empaattisten, sosiaalisten ihmisten keskuudessa.
En siis tiedä keitä ne naisvihaajat käytännössä ovat, kun ei ole kokemusta sellaisesta.
Eli uskotko että naisviha on kirjoitettu kaikille otsaan? Uskot että kukaan tuntemasi ihminen ei levitä naisvihaa netissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kasvanut maalla, enkä ole törmännyt ikinä tuollaiseen.
Naisviha tuli tutuksi vasta netin kautta, eli omassa elinpiirissä ei ole sitä sillä tavalla ollut.Meidän kylällä ei ollut mitään kummankaan sukupuolen jalustalle nostamista tai syrjimistä, hyvin tasapuolinen ja reilu meininki oli.
Uskot siis että kaikki nettikirjoittelijat asuvat kaupungissa? Vai uskotko että internet aloitti naisvihan?
Ei, vaan että ovat ihmisiä joihin en IRL törmää, eli jostain muista piireistä.
Netissähän on koolla kaikki, ja näkee myös niiden ihmisten ajatusmaailmaa joita ei IRL näe - eli oman elinpiirin ulkopuolisia ihmisiä.Itse kasvoin länsisuomalaisessa maalaiskylässä, jossa asui hyväosaisia ja empaattisia, sosiaalisia ihmisiä.
Yhteisöllinen ja lämmin ympäristö.
Nykyisin asun Helsingissä, ja täälläkin liikun hyväosaisten ja empaattisten, sosiaalisten ihmisten keskuudessa.
En siis tiedä keitä ne naisvihaajat käytännössä ovat, kun ei ole kokemusta sellaisesta.Eli uskotko että naisviha on kirjoitettu kaikille otsaan? Uskot että kukaan tuntemasi ihminen ei levitä naisvihaa netissä?
Voihan sitä joku netissä levittää, mutta kuten kirjoitin en ole siihen koskaan IRL törmännyt, eli tuollaisia syrjiviä käytäntöjä ja lasten eriarvoistamista sukupuolen mukaan ei ole piireissäni ollut.
On siis käytännössä vieras asia, joka ilmeisesti keskittyy tiettyihin piireihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuollainen tosiaan joissain piireissä normaalia?
Tai ollut joskus?Se selittäisikin, miksi netissä on niin vihaisia ihmisiä.
Tunnen voimakasta sääliä jokaista sellaista naista kohtaan, joka on sattunut syntymään tuollaisille hirviövanhemmille.Ihan normaalia. Eikä kaikki edes ymmärrä, että tuossa on mitään vikaa. Tytötkään. Se ymmärrys tulee aikuisena - osalle. Osalle ei koskaan, vaan he levittävät tuota elämäntapaa eteenpäin.
Itselleni alkoi valjeta kun muutin pois ja kerroin uusille ihmisille lapsuudestani. Osa kuunteli kirjaimellisesti monttu auki. Luulen että kaikki eivät edes uskoneet.
Eikö tuollaiset ihmiset siis vain koe empatiaa ja hellyyttä tyttäriä kohtaan, vai mitä ihmettä?
Aivan karmeaa kyllä, huh.
Kyllä varmaan tuntevat. Ei tyttären alistaminen palvelijaksi ole heille alistamista vaan luonnollinen asia. No, se toki on tietoinen valinta että päättää olla kiinnittämättä huomiota yhteiskunnan kehitykseen. Ja päättää yrittää pilata tyttären tulevaisuuden. Paitsi tietysti eivät mielestään pilaa, kun ei tytöstä nyt oikeasti ole muuhun kuin vaimoksi.
Alue: Aihe vapaa
Ei meidän suvussa ole kyllä koskaan ollut tuollaista, ja empatiaa oli ihmisillä myös ”ennen vanhaan”.
Eihän tänä päivänäkään jokainen tuollaisissa kulttuureissa elävä äiti ja isä vihaa tyttölastaan, vaikka se olisikin kulttuurillisesti normaalia ja sallittua.
Onko tosissaan persuperheissä tuollaista?
En tunne persuperheitä, niin ei ole mitään näkemystä itselläni asiasta.