Lue keskustelun säännöt.
HS. Rakkautta kahdessa kodissa.
28.03.2021 |
Aika mielenkiintoinen, valitettavasti vain tilaajille. Mutta tässä referaatti ja otteita:
Artikkeli kertoo 60+ ikäisestä pariskunnasta, joka asuu erillään ok-taloissa 300 metrin päässä toisistaan. Ovat tavanneet toisensa 1993 ja viimeiset 23 vuotta asuneet noin. Juridisista syistä menivät jossain vaiheessa naimisiin, mutta eivät siis muuttaneet yhteen. Molemmat siivoavat omia kotejaan mutta tekevät paljon myös yhdessä. Toteavat, että kahden ok-talon kulut ovat kyllä isot ja että ehkä jossain vaiheessa myyvät toisen, kun "ovat oikeasti vanhoja". Heillä on erilliset rahat ja avioehto.
2015 Finsex-tutkimus osoitti, että kolmasosa virallisesti yksin asuvista suomalaisista on suhteessa erillään asuvan kumppanin kanssa. Suunnilleen puolet heistä kertoi haaveilevansa avoliitosta eli yhteenmuutosta, puolet ei.
”Miehillä on vähän suurempi sitoutumishalu tällaisessa tilanteessa, sillä heillä on tutkimusten mukaan useammin sosiaalisen tuen tarve. Naisilla on usein miehiä enemmän ystäväpiiriä, josta he saavat tukea ja joiden kanssa jakaa asioita.”
Artikkelissa kerrotaan, että LAT-pareille (Living Apart Together) syntyy myös lapsia.
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000007883479.html
Itse olisin ehdottomasti valinnut erillään asumisen, jos olisi ollut mahdollista muuttaa puolisoni lähelle omaan ok-taloon. Edelleen katselen läheistä "mummonmökkiä" sillä silmällä, että mitä jos ostaisinkin sen ja muuttaisin sinne. Mutta kahden talon asumiskustannusten maksaminen tuntuisi älyttömältä, kun kuitenkin olisimme suurimman osan ajasta yhdessä.
Voisitko sinä ajatella asuvasi erillään nykyisestä puolisostasi? Tai että tulevaisuuden suhteessa asuisitte erossa vaikka suhde vakiintuisi? Miksi/miksi et?
Kommentit (12)
Ei hyvä ihmissuhde edellytä yhteistä lompakkoa ja yhteisiä menoja. Olen asunut noin (välimatkaa on yli 30 km ja minulla koti kerrostalossa) kohta 16 vuotta eli siitä asti, kun kuopus valitsi koulun kaupungissa. Sitä ennenkin minulla oli tämä asunto, mutta lasten ollessa pieniä asuttiin yhdessä.
Voin hyvin olla miehen luona etätöissä 2 vko tai mies voi olla luonani viikon, mutta yhdessä emme todennäköisesti tule asumaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mikään parisuhde.
Miksi ei olisi? Onko parisuhde aito parisuhde vasta kun kuorsataan vierekkäin joka yö?
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole mikään parisuhde.
Mikä sinun mielestäsi on parisuhde?
Parisuhde vaatii vain hyvää seksiä ja muulla ei ole väliä
Jos päädyn parisuhteeseen niin haluan vähintään molemmille omat huoneet, joissa omat sängyt ja omat tavarat, lisäksi omat vessat. Mutta kyllä kokonaan erilliset asunnotkin kävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin mieluusti asua erillään miehestäni. Rakastan häntä enkä halua erota. Mies on kuitenkin niin introvertti ettei jaksa muita ihmisiä ei edes meidän lapsia. Itse nautin kun saan olla läheisten omaisten ja ystävien kanssa. Lisöksi meidän vuorokausirytmit ovat hyvin erilaiset. Voi olla että muutetaankin erilleen jossain vaiheessa. Ollaan naimisissa ja meillä on avioehto. Lapset eivät ole meidän yhteisiä. Ehkä senkin takia olisi helpompi että olisi kaksi eri asuntoa, kun toinen kuolee ositus olisi helppo.
Minä en edes suostu muunlaiseen parisuhteeseen, kuin sellaiseen missä on omat asunnot. En halua asua kenenkään kanssa. Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 8 vuotta, olemme kihloissa, ja asumme omissa asunnoissamme n. kilometrin päässä toisistamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me eletään nyt samassa talossa mutta esim nukutaan eri kerroksissa. Haluaisin kyllä ehkä oman vuokrakämpän... ollaan naimisissa ja muutettiin yhteen vasta paljon häiden jälkeen. Sopii meille, ei tykätä aina nyhjätä yhdessä.
Tapasin miehen pian sen jälkeen, kun aviopuoliso yllättäen lähti. Halusin muuttaa pois perheasunnostamme, ja hankin uuden isohkon talon. Tuore seurustelukumppanini oli sitä mieltä, että meidän kannattaa muuttaa yhdessä uuteen paikkaan, jolloin siitä ei ehdi tulla vain minun kotini. Suostuin tähän, vaikka olin vielä ihan sekaisin äkkierosta ja kaikesta siihen liittyvästä, mm. lasten elämän järjestämisestä.
Puoli vuotta yhteisasumisen jälkeen totesin, etten kertakaikkiaan jaksa enää. Oli tullut liikaa uutta lyhyessä ajassa, enkä pystynyt sopeutumaan, vaan olin koko ajan ahdistunut. Myös miehen jatkuva läsnäolo ahdisti, vaikka päivät hän olikin töissä.
Mies muutti pois, vajaan kilometrin päähän. Kutsuin häntä syömään luokseni ja kävin itse miehen luona. Olimme näin yhdessä erillään asuen muutamia vuosia, kunnes suhteemme päättyi minun aloitteestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusioparisuhde, jossa lapsia edes toisella, toimii paljon paremmin, kun pidetään omat, erilliset asunnot.
Arkipäiväisen stressin määrä vähenee dramaattisesti.
Mulla ja miesystävälläni on tämä järjestely ollut jo vuosia. Vaikka vietetään useampi päivä viikossa yhdessä, tarvitsen välillä omaa rauhaa kuten mieskin.
Aiemmassa parisuhteessani jossa asuttiin yhdessä minua häiritsi liikaa toisen harrastusten äänet. En esim. kestä kuunnella tuntikaupalla urheiluohjelmien mölinää. Tai mielestäni huonoa musiikkia. Luen paljon ja silloin pitää olla hiljaista. Joskus toisen naama ärsyttää ja kun ei olla nähty päivään tai pariin, sitten onkin taas ihanaa nähdä.
Ei tuo ole mikään parisuhde.