Lue keskustelun säännöt.
Paha olo abortista vieläkin
28.03.2021 |
Tehtiin lääkkeellisesti lokakuun alussa, ekan tabletin saadessani viikkoja oli 6+2. En halunnut lasta, joten ratkaisu oli sikäli oikea. Tunnen kuitenkin syyllisyyttä, häpeää ja ruoskin itseäni - eniten harmittaa se, että tulin raskaaksi oman huolimattomuuden takia.
Viime aikoina on tullut myös outoja ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia. En halunnut lasta mutta ehkä jossain toisissa olosuhteissa olin voinut haluta... Tunnen menettäneeni jotain ja jääneeni jostain paitsi. Jotain kateuden ja katkeruuden tunteitani tähän liittyy: asiaan osallisella miehellä on lapsia ennestään, ja huomaan tuntevani kateuden tunnetta hänen lastensa äitiä kohtaan.
Emme seurustele enää. Erosimme, ja tein positiivisen raskaustestin viikkoa myöhemmin. Mies on ollut kyllä tukena mutta ei oikein jaksa mielialanvaihtelujani. Nyt ei kaveruuskaan siis oikein onnistu.
Minulla on muutenkin kaikenlaista stressaavaa meneillään, ja viime syksyn tapahtumat kummittelevat koko ajan taustalla, vaikka näennäisen toimintakykyinen olenkin.
Vertaistukea?
Kommentit (146)
Käyttäjä2303 kirjoitti:
Mulle ei tullut mitään pahaa oloa abortista, ainoastaan järkyttävät fyysiset kivut.
Minullakin oli kipuja, mutta sain Oxanest-piikin. Olin siis sairaalassa. Jouduin jäämään sinne kahdeksi päiväksi, koska kohtu ei meinannut tyhjentyä. Kotiin päästyäni toivuin kuitenkin fyysisesti suht nopeasti. Tämä henkinen puoli onkin sitten eri juttu.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurjaa. :( Pitäisikö sinun hakea keskusteluapua?
Itse en näin aikuisiällä pystyisi aborttiin. (Joskus 16-17 v. teininä koulut kesken olisi ollut eri juttu, mutta onneksi ei tullut ikinä sellaista tilannetta vastaan.)
Mulle ei myöskään tullut jälkikäteen mitään mielialaoireita, eikä lääkkeellinen keskeytyskään tehnyt mitenkään kipeää. Päin vastoin koin suurta helpotusta, kun homma oli hoidettu. Tein varmuuden vuoksi vielä jonkin aikaa myöhemmin raskaustestin koska halusin varmistaa että homma oli varmasti toiminut (omasta mielestä vuoto oli niin vähäistä keskeytyksessä, mutta toki tein sen niin alkuvaiheessa että ei siellä paljon mitään ulostulevaa ollutkaan).
Muistan kyllä että hävetti ja ahdisti tosi paljon kun kumin puhjettua myös jälkiehkäisy petti - jotenkin luotto raskaudenehkäisyn tehoon otti kolhun ja meni pitkään, että pystyin olemaan kuumottamatta kuukautisten epäsäännöllisyyttä.
Kannattaa mennä matalalla kynnyksellä puhumaan mielialasta, jos asia jää pitkäksi aikaa painamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa. :( Pitäisikö sinun hakea keskusteluapua?
Itse en näin aikuisiällä pystyisi aborttiin. (Joskus 16-17 v. teininä koulut kesken olisi ollut eri juttu, mutta onneksi ei tullut ikinä sellaista tilannetta vastaan.)
Olen käynyt juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Niin, minäkin joskus ajattelin etten ikinä pystyisi, mutta siinä tilanteessa oli pakko tehdä ratkaisu ja valitsin kahdesta huonosta vaihtoehdosta vähemmän huonon...
- ap
Kateellisuus on sellainen asia että se tulee aiheesta kun aiheesta, se on tunne siitä että sinä itse et ole riittävä. Opi hyväksymään itsesi, suhteessa ei pidä kilpailla asemastaan, siitä onko rakaampi kuin ex, kaverit tai alkoholi. Silloin suhde ei ole toimiva lainkaan jos mietit tällaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa. :( Pitäisikö sinun hakea keskusteluapua?
Itse en näin aikuisiällä pystyisi aborttiin. (Joskus 16-17 v. teininä koulut kesken olisi ollut eri juttu, mutta onneksi ei tullut ikinä sellaista tilannetta vastaan.)
Niin minäkin luulin, kunnes tulin parisuhteen päätyttyä ja työttömäksi jäätyäni raskaaksi. En vieläkään ole varma miten se tapahtui, samaa huolellisuutta käytin ehkäisyssä kuin vakaassa parisuhteessa ollessani.
Vieläkin ristiriitaiset fiilikset, tulee itkettyäkin.
Lapsessa on suunnaton vastuu, sä joudut aina ja kaikessa asettaa lapsen tarpeet omien edelle. Abortti on oikean hyvä valinta. Äidiksi kannattaa ruveta vasta sitten kun siihen on todella valmis ja lapsi on toivottu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle abortti oli ehdottomasti oikea päätös. Elämäntilanne ja olosuhteet oli todella huonot lapsen saamiseen. Vaikka en mitään syyllisyyttä tuntenut, vei "toipuminen" vuoden pari. Mielialat vaihteli todella paljon. Tähän vaikutti myös se, että abortin jälkeen minulle laitettiin kierukka, joka ei sopinut ollenkaan. Vähän yli puolen vuoden jälkeen kävin ottamassa sen pois. Sitten alkoi helpottaa.
Nykyään abortti on mielessä, kun mietin tulevaisuutta. Toiveena olisi saada lapsia, mutta mielessä pyörii ajatus, että mitä jos se ei enää onnistukaan... Että mitä jos pilasin ainoan mahdollisuuden lapsen saamiseen. Mutta aika sen näyttää, että sinänsä turha sitä on murehtia. Olen kolmekymppinen ja parisuhteessa. Lapsen haluaisin sitten, kun on parempi taloudellinen tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei myöskään tullut jälkikäteen mitään mielialaoireita, eikä lääkkeellinen keskeytyskään tehnyt mitenkään kipeää. Päin vastoin koin suurta helpotusta, kun homma oli hoidettu. Tein varmuuden vuoksi vielä jonkin aikaa myöhemmin raskaustestin koska halusin varmistaa että homma oli varmasti toiminut (omasta mielestä vuoto oli niin vähäistä keskeytyksessä, mutta toki tein sen niin alkuvaiheessa että ei siellä paljon mitään ulostulevaa ollutkaan).
Muistan kyllä että hävetti ja ahdisti tosi paljon kun kumin puhjettua myös jälkiehkäisy petti - jotenkin luotto raskaudenehkäisyn tehoon otti kolhun ja meni pitkään, että pystyin olemaan kuumottamatta kuukautisten epäsäännöllisyyttä.
Kannattaa mennä matalalla kynnyksellä puhumaan mielialasta, jos asia jää pitkäksi aikaa painamaan.
Teit kaiken, minkä voit. Itsekin olen nyt ehkäisyn suhteen ihan hysteerinen: on pillerit, kumit ja kaapissa vielä varmuuden vuoksi raskaus- ja ovulaatiotestit. :( Alussa ajattelin, etten voi edes harrastaa seksiä suurin piirtein enää ikinä.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että ehkäisy pettää on itsestään riippumatonta, jos sitä ei ole ikinä käyttänyt niin silloin on oikeasti hyvä jo katua ja muuttaa tapojaan.. Älä kiusaa itseäsi asioista joihin et voi itse vaikuttaa. Ajattele jotain muu, ja pääse asian yli.
Vierailija kirjoitti:
Kateellisuus on sellainen asia että se tulee aiheesta kun aiheesta, se on tunne siitä että sinä itse et ole riittävä. Opi hyväksymään itsesi, suhteessa ei pidä kilpailla asemastaan, siitä onko rakaampi kuin ex, kaverit tai alkoholi. Silloin suhde ei ole toimiva lainkaan jos mietit tällaista.
Niin, kateus tulee siitä, että tuntee jäävänsä jostain paitsi. Kiitos viestistäsi.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että ehkäisy pettää on itsestään riippumatonta, jos sitä ei ole ikinä käyttänyt niin silloin on oikeasti hyvä jo katua ja muuttaa tapojaan.. Älä kiusaa itseäsi asioista joihin et voi itse vaikuttaa. Ajattele jotain muu, ja pääse asian yli.
No nyt on niin, että en huolehtinut ehkäisystä riittävästi ja kävi kuten kävi. Kyllä, kadun ja olen muuttanut tapojani. Miehen kanssa juteltiin, ja hän kokee olevansa "osasyyllinen", sanoi että syy ei ollut yksin minun. Silti olen taipuvainen ajattelemaan, että suurempi vastuu on minulla. Minähän se raskaaksi tuleva osapuoli olen.
Olin siis edesvastuuton idiootti.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Mulle abortti oli ehdottomasti oikea päätös. Elämäntilanne ja olosuhteet oli todella huonot lapsen saamiseen. Vaikka en mitään syyllisyyttä tuntenut, vei "toipuminen" vuoden pari. Mielialat vaihteli todella paljon. Tähän vaikutti myös se, että abortin jälkeen minulle laitettiin kierukka, joka ei sopinut ollenkaan. Vähän yli puolen vuoden jälkeen kävin ottamassa sen pois. Sitten alkoi helpottaa.
Nykyään abortti on mielessä, kun mietin tulevaisuutta. Toiveena olisi saada lapsia, mutta mielessä pyörii ajatus, että mitä jos se ei enää onnistukaan... Että mitä jos pilasin ainoan mahdollisuuden lapsen saamiseen. Mutta aika sen näyttää, että sinänsä turha sitä on murehtia. Olen kolmekymppinen ja parisuhteessa. Lapsen haluaisin sitten, kun on parempi taloudellinen tilanne.
Kaikkea hyvää sinulle!
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurjaa. :( Pitäisikö sinun hakea keskusteluapua?
Itse en näin aikuisiällä pystyisi aborttiin. (Joskus 16-17 v. teininä koulut kesken olisi ollut eri juttu, mutta onneksi ei tullut ikinä sellaista tilannetta vastaan.)
Niin minäkin luulin, kunnes tulin parisuhteen päätyttyä ja työttömäksi jäätyäni raskaaksi. En vieläkään ole varma miten se tapahtui, samaa huolellisuutta käytin ehkäisyssä kuin vakaassa parisuhteessa ollessani.
Vieläkin ristiriitaiset fiilikset, tulee itkettyäkin.
Itse koin syyllisyyttä ehkäisyn laiminlyönnistä, mutta eräs lääkäri muistutti minua siitä, että jopa sterilisaatio voi pettää. Ehkäisyn pettäminen taitaakin siis olla varsin yleistä. Esimerkiksi pillerit eivät toimi kaikilla.
Kiitos viestistäsi.
- ap
Ole yhteydessä Ituprojektiin. Itse tein abortin myös viime syksynä ja en ole päässyt tilanteesta yli vielä mitenkään. On surua, vihaa, katumusta ja toisinaan järki sanoo, että ratkaisu oli oikea siinä tilanteessa ja olisin vain ollut sidottu sairaaseen ja väkivaltaiseen ihmiseen lapsen myötä. En osaa sanoa mitään lohduttavaa kun itse en lohtua paljon mistään löydä. En vaan olisi pystynyt silloin tarjoamaan lapselle hyvää kasvupaikkaa sisälläni, kun voin itse niin huonosti, enkä olisi pystynyt tulevaan elämään vauvan kanssa yksin, samalla kun mielenvikainen eksä olisi ollut sekoittamassa tilannetta.
Tsemppiä sulle, apua onneksi löytyy abortin tehneille ja suosittelen välttämään keskustelujen lukemista, itsekin kerran erehdyin tekemään tänne keskustelun ja ei tosiaan olisi kannattanut koska sain vaan kuulla olevani Hitleriäkin pahempi ja itsekkäämpi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ole yhteydessä Ituprojektiin. Itse tein abortin myös viime syksynä ja en ole päässyt tilanteesta yli vielä mitenkään. On surua, vihaa, katumusta ja toisinaan järki sanoo, että ratkaisu oli oikea siinä tilanteessa ja olisin vain ollut sidottu sairaaseen ja väkivaltaiseen ihmiseen lapsen myötä. En osaa sanoa mitään lohduttavaa kun itse en lohtua paljon mistään löydä. En vaan olisi pystynyt silloin tarjoamaan lapselle hyvää kasvupaikkaa sisälläni, kun voin itse niin huonosti, enkä olisi pystynyt tulevaan elämään vauvan kanssa yksin, samalla kun mielenvikainen eksä olisi ollut sekoittamassa tilannetta.
Tsemppiä sulle, apua onneksi löytyy abortin tehneille ja suosittelen välttämään keskustelujen lukemista, itsekin kerran erehdyin tekemään tänne keskustelun ja ei tosiaan olisi kannattanut koska sain vaan kuulla olevani Hitleriäkin pahempi ja itsekkäämpi ihminen.
Suhtaudun tuohon Itu-projektiin vähän varauksella, sillähän on jokin herätyskristillinen tausta. En sinänsä vastusta hengellisyyttä mutta olen kuullut tuosta projektista vähän outoja juttuja.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Murhasta tulee useimmiten paha olo.
Joo kyllä, toisinaan ajattelen tehneeni murhan. Pääni sisällä kärsin elinkautista koko loppuikäni. Mitä minun pitäisi mielestäsi tehdä, pyydänkö poliisia pidättämään minut?
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murhasta tulee useimmiten paha olo.
Joo kyllä, toisinaan ajattelen tehneeni murhan. Pääni sisällä kärsin elinkautista koko loppuikäni. Mitä minun pitäisi mielestäsi tehdä, pyydänkö poliisia pidättämään minut?
- ap
Sun ymmärtää että se ei ole murha, kysessä ei ole edes ihminen, vaan joku solukökkö joka hyvällä tuurilla voisi joskus sellainen olla..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murhasta tulee useimmiten paha olo.
Joo kyllä, toisinaan ajattelen tehneeni murhan. Pääni sisällä kärsin elinkautista koko loppuikäni. Mitä minun pitäisi mielestäsi tehdä, pyydänkö poliisia pidättämään minut?
- ap
Sun ymmärtää että se ei ole murha, kysessä ei ole edes ihminen, vaan joku solukökkö joka hyvällä tuurilla voisi joskus sellainen olla..
Niin... Silti välillä ajattelen tappaneeni ihmisen alun tai potentiaalisen ihmisen. En saa koskaan tietää, olisiko raskaus jatkunut normaalisti vai olisiko mennyt itsestään kesken. En saa tietää olisiko kyseessä ollut tyttö vai poika... Jne...
- ap
Mulle ei tullut mitään pahaa oloa abortista, ainoastaan järkyttävät fyysiset kivut.