Tunnen naisen joka joutui käymään keikoilla yksin, ei ollut kaveria mukaan keikalle

Nyt ei voi mennä yksin eikä kaksin

Mäkin tunnen. Se olen minä itse. Paitsi olen mies.

Olen käynyt festareilla, stadionkeikoilla ja areenakonserteila yksin.

Suomalaiset on kyllä melko töykeitä. Iso porukka varaa pöydän, johon mahtuisi muitakin istumaan, mutta mulkoillaan jos ottaa istumapaikan siitä missä tilaa on. On joskus tehnyt mieli sanoa, että minun lippu maksoi saman kuin sinunkin, ja sillä rahalla saa myös istua yhtä hyvin kuin sinäkin. Nää on olleet klubikeikkoja, joissa on ollut penkit ja pöydät, joista on jäänyt yksin tulleelle mieleen, että jos on lähtenyt kotoa yksinäisyyttä pakoon ainakin osittain, niin ei ole ollut kiva asenne niiltä porukassa tulleilla. Just sellainen tunne, että jos haluatte olla rauhassaan, niin miksi ihmeessä tänne tungokseen tulitte?

Minäkin käyn yksin vaikka missä. En vaan sitä kenellekään kerro enkä informoi.

Ja joka kerta löytyy joka paikasta seuraa, niistäkään en puhu.

Elämästäni ei todellisuudesta tiedetä paljon mitään.

Luullaan, että olen pinnallinen hölmö nainen, joka ei tajua mistään, koska olen ulkoisesti kaunis vartaloltani ja kasvoistani

sekä lisäksi köyhänä pidetään, koska olen pienipalkkaisessa työssä.

Tosiasiassa varakkuuttani ei tiedä muut. Harrastuksiani eivät tiedä. En vain ruukaa juoruilla enkä välitä kertoa asioistani kellekään. Näytän kauniilta ja onnelliselta. Jaa no minkäköhän takia 😁❓

Miksi käydä huonon kaverin kanssa keikalla jos viihtyy paremmin yksin? Minä en juopottele ja on kuule aika hankalaa saada sellaista kaveria mukaan, joka ei olisi kännissä tai ottaisi lasillista tai kahta. Minä en viihdy humalaisten seurassa. Siksipä menen keikalle yksin ja palaan kotiin nukkumaan kun keikka on päättynyt.

Mullapa on kaverilla ei :Läl Läl lääää.

Mistä ihmeestä sulle tuli tämä mieleen nyt kun areenakeikkoja ei ole ollut vuoteen? Ei vissiin liian kiirettä ole ystävien tai oman elämän kanssa kun joudat miettimään tällaisia.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin käyn yksin vaikka missä. En vaan sitä kenellekään kerro enkä informoi.

Ja joka kerta löytyy joka paikasta seuraa, niistäkään en puhu.

Elämästäni ei todellisuudesta tiedetä paljon mitään.

Luullaan, että olen pinnallinen hölmö nainen, joka ei tajua mistään, koska olen ulkoisesti kaunis vartaloltani ja kasvoistani

sekä lisäksi köyhänä pidetään, koska olen pienipalkkaisessa työssä.

Tosiasiassa varakkuuttani ei tiedä muut. Harrastuksiani eivät tiedä. En vain ruukaa juoruilla enkä välitä kertoa asioistani kellekään. Näytän kauniilta ja onnelliselta. Jaa no minkäköhän takia 😁❓

Tätä kohti olen itsekin menossa nyt kun olen ymmärtänyt että just noin pysyy elämä hyvänä ja kateelliset loitolla. 😂

Onkohan aloitus epäsuora keino kalastella keikkaseuraa, mahdollisesti naispuolisista? Jos nykyään käy vain miehensä kanssa. Ei uskalla erota tai tehdä aloitteita, ettei jää yksin.

Jos haluat mennä jonnekin, mutta et löydä ketään kenen kanssa menisit ja päätät mennä yksin saatat löytää uusia ystäviä, koska muilla paikalla olioilla on todennäköisesti samoja kiinnostuksen kohteita, joten juttelu on helppo aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat ap ihmiseltä, jonka puoliso valitsee minne menette.

Minusta hän kuulostaa tyypiltä, joka päättää, mistä muut tykkäävät. Tai itkevät ja tykkäävät.

Oman elämänsä Hyacinth Bucket ja kynttiläillalliset.

Onpa tässäkin taas aloitus. Toki ymmärrän, jos joku ei tahdo mennä tapahtumiin tai reissulle yksin, mutta ei sen kaverin puutteen pidä estää tekemästä asioita, jos yksin haluaa lähteä. 

En erityisemmin pidä keikoilla käymisestä, mutta parilla isollakin keikalla olen yksin ollut. Samaten olen reissannut yksin Euroopassa, ja käynyt leffassakin yksin. 

Mä käyn keikoilla jokus yksin, mulla on paljon kavereita, ystäviä  ja perhekin, mutta niillä kaikilla ei ole mun kanssa identtinen musiikkimaku. Käyn yksin leffassa, museoissa, teatterissa ja matkoillakin. Viihdyn hyvin242 omassa seurassani. 

Minulla on parikin hyvää ystävää, mutta heillä on niin erilaisia mielenkiinnon kohteita kuin minulla, joten on vaikeaa saada seuraa sellaisiin asioihin, joista itse pitäisin. Minusta olisi kiusallista "pakottaa" suomi-iskelmästä pitävä ystävä Metallican konserttiin tai oopperasta pitävä ystävä katsomaan Luokkakokous-elokuvaa, kun tiedän, että he eivät sellaisista tykkäisi. 

Tasapainoinen ihminen voi tehdä yksinkin asioita. Miksi jättää mukavia juttuja väliin, jos ei ole seuraa? On terveellistä viettää aikaa ihan vaan itsensä kanssa. Myös parisuhteessa ollessa.