Lue keskustelun säännöt.
Täällä tullut sellainen käsitys, että yliopisto olisi jotenkin "kaikkien kauraa" ja
28.03.2021 |
Ihan perusjuttuja, tavallista hakea ja päästä sinne opiskelemaan. Onko näin?
Minusta asia on lähinnä päinvastoin, jokainenhan sinne voi hakea, mutta sisään pääseminen onkin toinen stoori. Miltä teistä on tuntunut vaikkapa oman lapsen hakeminen/pääseminen yliopistoon? Mahdatte olla ylpeitä ja hehkutitte asiaa, vai?
Kommentit (41)
60 % ikäluokista jatkaa nykyään akateemiseen koulutukseen joten kyllähän se aika tavallista on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon pääsemisen vaikeus riippuu ihan täysin alasta. Siellä on aloja, joinne pääsee niin helposti (epäsuositumpi ala/vähemmän halukkaita hakijoita/erittäin helpot pääsyvaatimukset/pääsee helposti vaikkai ilman pääsykoetta väyläopintojen kautta jne) että ihan kuka tahansa normaalilla älyllä ja edes keskinkertaisella keskittymiskyvyllä varustettu ihminen kyllä pääsee sisään. Siis jotkut alat ovat sellaisia, että oikeasti pitää olla jotenkin tavallista huonompi opiskelukyky, ettei pääsisi.
Mutta sitten on myös aloja kuten lääkis ja vaikka jotkut Aalto-yliopiston kovat insinöörialat, jonne on ihan äärimmäisen kova kilpailu ja todella vaikea päästä, vaikka kuuluisit niihin oman koulusi parhaimpiin opiskelijoihin. Koska aika lailla koko Suomen älykkäimmät ja menestyneimmät opiskeiljat hakevat niihin, niin pääsykokeiden taso on äärimmäisen kova, pienimmästäkin virheestä sakotetaan ja hakijoiden erottelu tapahtuu ihan naurettavien pikkuriikkisten nippelitietojen perusteella, koska kaikki hakijat ovat niin hyviä. Periaatteessa suurin osa heistä kyllä pärjäisi opinnoissa, mutta kun paikkoja on varattu määrä niin jotenkin vain on pakko valita tietty määrä.
Joten on siis hölmöä sanoa yleisellä tasolla, että "yliopistoon on tosi vaikea päästä" tai että "yliopistoon on ihan helppo päästä", se kun riippuu ihan täysin siitä alasta, jolle olet havittelemassa.
Humanistina sanoisin, että jos sitä älliä ei ole, niin kyllä ne opinnot "helpommalla" alalla voivat olla sitten todella vaikeita. Siellä helpommallakin alalla tulee oman alan teoreettiset tekstit sitten englanniksi, jos ei ekana vuonna niin kandivaiheessa viimeistään.
Tää on syy miksi lääkiksee tarvitaan pitkää matikkaa ja fysiikkaa, jotta selvitään karsiutumisesta.
Turhia aineita, mutta kertoo miten ahkerasti olet valmis opettelemaan. Näin karsitaan parhaat 5% hakijoista.
En suostuisi tapailemaan ketään yliopiston käynyttä.
Yo hakemukset periaatteessa yrittää karsia työnarkomaanit. Näistä ihmisistä tulee sitten kilttejä, kuuliaisia ja kurillisia valtion robotteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Minusta tätä harhaa korostaa se virheellinen oletus, että joitain ihan perusjuttuja ei voi oppia muualla kuin yliopistossa. Lukioissa ja ammattikorkeassakin opetellaan tieteellisiä käytäntöjä, tilastotiedettä, argumentointia ja lähdekritiikkiä. Jostain syystä tätä pidetään ainoastaan yliopistoon sisältyvänä oppina ja sitten taivastellaan, että ellei ole käynyt yliopistoa, ei voi osata argumentoida tai tulkita tutkimuksia ja siksi ihminen on täysin "kelvoton" normaaliin keskusteluun.
Ei minulla ollut tuollaisia ysärillä lukiossa.
Mutta ei kyse ole siitä, etteikö yliopistoa käymätön voisi olla järkevä, lähdekriittinen, tietää vaikka argumentointivirheet ym. Yliopistossa vain sukelletaan syvemmälle noihin aiheisiin.
Minä olen päässyt ylioppilaaksi 2015 enkä kyllä tunnista mitään lähdekritiikin tai tilastotieteen opettelua lukiossa olleen. Uusia asioita olivat kun yliopistossa aloitin.
Minä kirjoitan vuonna 2019, ja meillä oli molempia. Opsi vaihtui vuonna 2016 aloittaneilla uuteen, joten voi vaikuttaa asiaan. Ensi syksynä taas vaihtuu opsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin jokaiseen tämmöiseen ketjuun tulee sellainen "helppoa siellä on, opettelee vain kaiken ulkoa" tai "yliopisto-opiskelijat on tyhmiä, lukee vain ulkoa ne asiat".
Nämä on niitä, jotka eivät yliopistoa ole nähneetkään. Ei siellä tietoa soveltamatta selviä.
Et ymmärtänyt tuon kommentin pointtia. Nuo sanomisethan olivat lainausmerkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi kertaa ensimmäisellä yrittämällä kahteen eri yliopistoon (eri vuosina), joten ei ollut vaikeaa saada opiskelupaikkaa. Yliopisto ei ole mikään nerojen paikka.
Muistan loppuelämäni, kun eräs äiti valitti ääneen koko luentosalin kuullen kuinka nuorilla on niin kauhean vaikeaa päästä opiskelemaan. Hän esimerkkinä kertoi kuinka hänen tyttärensä on viisi vuotta yrittänyt päästä lääkikseen. Teki mieli sanoa, että eikö äidille ja tyttärelle ole jo tullut selväksi, että tytön kyvyt ei riitä?
Eli joillekin aloille on vaikeampaa päästä ja joillekin ei. Toisiin yliopistoihin on vähän helpompi päästä kuin toisiin.
Ihmiset tuntuvat pitävän yliopistoa jotenkin todella älykkäiden paikkana. Suurin osa on tällaisia tavallisia taaperoita kuin minä.
Nainen, maisterivaihe, 45v.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi tapailemaan ketään yliopiston käynyttä.
Muutoin mukava ja kaiken puolin hyvä kumppani, mutta "vääränlainen" koulutus ja se on heti ei. Hohhoijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu täysin alasta. Yliopistossa näkee kyllä kaiken kirjavaa väkeä ja myös sellaisia jotka uusii samoja kursseja useita kertoja kun taas toiset vetää ne läpi parhaalla arvosanalla kohtuullisen pienellä valmistautumisella.
Uskallan väittää että läpäisisin pääasiallisesti lukupäätä vaativat koulutusalat hyvinkin ”helpolla” sillä olen nopea lukemaan, hyvä muistamaan ja ymmärtämään laajojakin asiakokonaisuuksia. Lisäksi aiemmat yliopisto-opinnot takaa sen että osaan ns. keskittyä oleelliseen ja hankkia tietoa sekä soveltaa sitä.
Sen sijaan koen matemaattista kyvykkyyttä vaativat opintosuuntaukset paljon vaativammiksi ja tiedän etten omaisi taitoja ja kykyjä yliopistotason insinööriopintoihin. Täten vaikka matematiikan tohtoriksi ei tosiaan valmistu ihan jokainen kovimmallakaan tahdonvoimalla, kun taas vaikka kasvatustieteen tohtoriksi vaaditaan lähinnä lukulihaksia, tahtoa ja vähä pinnaa älykkyyttä keskimääräisen tason päälle. T: pääaine taloustiede
Yliopistojen mollausjutut liittyy varmaan enemmän siihen että sinne hakeneet ja päässeet saattavat helposti pitää itseään yhtäkkiä yhteiskunnan kermana vaikka valmistuttuaan ei työllisty minnekään, mutta ainakin on YO-tutkinto :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään niin suuri osa ikäluokasta menee yliopistoon, että ei se mitenkään ihmeellistä tai harvinaista ole. Mutta ei toki mikään läpihuutojuttu myöskään. Itse hain lukion jälkeen opiskelemaan yhtä alaa, ja onneksi satuin pääsemään sisään. Mutta jälkikäteen ajatellen olisi ehkä kannattanut hajauttaa riskiä.
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto on tarkoitettu keskimääräistä älykkäimmille. Varallisuudella tai perhetaustalla ei ole väliä. Aloilla on toki eroa, mutta itse opiskelin alalla, jossa kaikki opiskelijat olivat fiksuja. Ihmisten älykkyyden huomaa keskustelemalla heidän kanssaan. Eli ainakaan tuolle minun alalleni ei ole pääse, jos ei ole keskimääräistä älykkäämpi.
En minä jaksa ihan uskoa tuohon ajatukseen yliopisto-opiskelijoista keskimääräistä älykkäämpinä. Tietenkin jotkut heistä ovat, mutta tuskin edes suurin osa. Itselläni on esimerkki suvussa kemististä ja proviisorista, joka mielestäni on pärjännyt keskivertoälyllä ja sitkeydellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yliopistojen mollausjutut liittyy varmaan enemmän siihen että sinne hakeneet ja päässeet saattavat helposti pitää itseään yhtäkkiä yhteiskunnan kermana vaikka valmistuttuaan ei työllisty minnekään, mutta ainakin on YO-tutkinto :)
Yo-tutkinto tarkoittaa ylioppilastutkintoa, joka ei niin erikoinen saavutus ole nykypäivänä 🙃
Vierailija kirjoitti:
Kyllä omassa tuttavapiirissä yliopisto on se "normaali" valinta ja amk on niille, joilla on elämässä erilaisia haasteita.
Onko teillä mikä sisäsiittoisuusprosentti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Minusta tätä harhaa korostaa se virheellinen oletus, että joitain ihan perusjuttuja ei voi oppia muualla kuin yliopistossa. Lukioissa ja ammattikorkeassakin opetellaan tieteellisiä käytäntöjä, tilastotiedettä, argumentointia ja lähdekritiikkiä. Jostain syystä tätä pidetään ainoastaan yliopistoon sisältyvänä oppina ja sitten taivastellaan, että ellei ole käynyt yliopistoa, ei voi osata argumentoida tai tulkita tutkimuksia ja siksi ihminen on täysin "kelvoton" normaaliin keskusteluun.
Ja alakoulussakin opetetaan yksinkertaisen kokeen tekemistä ja tilastotieteessä alkeita. On siinä silti vähän osaamiseroa yliopistokoulutukseen.
Mutta sinun mielestäsi lukiolla tai ammattikorkealla ei sitten ole mitään eroa alakouluun? Vai mitä ihmettä alakoulun opetus tähän liittyy?
Ohis,
Ainamin ennen piti nuoren joka sai työkkärinrahaa tmv. hakea minimissään 3 opiskelupaikkaa. Samoin osa joka haluaa paikkaan A hakee monesti myös varmuuden vuoksi paikkaan B ja C (saattaa olla samaa alaa liippaavia kaikki) jos ei ensimmäiseen vaithoehtoon pääse.
Eli vaikka hakijaäärät ovat isot, niin "todellisia" hakijoita ei ole niin paljoa. Joten jos sisään pääsee esim. 5% hakijoista, mutta puolet "kakkosvaihtoehtona"/huonosti valmistautuneena/koska on "pakko" johonmin hakea, niin todellisuudessa (motivoituneista!) sisään pääsekin 10% kun muut karsitaan luvuista pois.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon pääsemisen vaikeus riippuu ihan täysin alasta. Siellä on aloja, joinne pääsee niin helposti (epäsuositumpi ala/vähemmän halukkaita hakijoita/erittäin helpot pääsyvaatimukset/pääsee helposti vaikkai ilman pääsykoetta väyläopintojen kautta jne) että ihan kuka tahansa normaalilla älyllä ja edes keskinkertaisella keskittymiskyvyllä varustettu ihminen kyllä pääsee sisään. Siis jotkut alat ovat sellaisia, että oikeasti pitää olla jotenkin tavallista huonompi opiskelukyky, ettei pääsisi.
Mutta sitten on myös aloja kuten lääkis ja vaikka jotkut Aalto-yliopiston kovat insinöörialat, jonne on ihan äärimmäisen kova kilpailu ja todella vaikea päästä, vaikka kuuluisit niihin oman koulusi parhaimpiin opiskelijoihin. Koska aika lailla koko Suomen älykkäimmät ja menestyneimmät opiskeiljat hakevat niihin, niin pääsykokeiden taso on äärimmäisen kova, pienimmästäkin virheestä sakotetaan ja hakijoiden erottelu tapahtuu ihan naurettavien pikkuriikkisten nippelitietojen perusteella, koska kaikki hakijat ovat niin hyviä. Periaatteessa suurin osa heistä kyllä pärjäisi opinnoissa, mutta kun paikkoja on varattu määrä niin jotenkin vain on pakko valita tietty määrä.
Joten on siis hölmöä sanoa yleisellä tasolla, että "yliopistoon on tosi vaikea päästä" tai että "yliopistoon on ihan helppo päästä", se kun riippuu ihan täysin siitä alasta, jolle olet havittelemassa.
Niin ja vaikka johonkin kohteeseen olisi helppo päästä sisään, ei tutkintoa pysty suorittamaan loppuun ilman taitoa ja edes jonkinlaista kiinostusta. Esimerkiksi matematiikkaa on monessa yliopistossa helppo päästä opiskelemaan koska ala ei ole suosittu. Opinnot itsessään ovat kuitenkin aika haastavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon pääsemisen vaikeus riippuu ihan täysin alasta. Siellä on aloja, joinne pääsee niin helposti (epäsuositumpi ala/vähemmän halukkaita hakijoita/erittäin helpot pääsyvaatimukset/pääsee helposti vaikkai ilman pääsykoetta väyläopintojen kautta jne) että ihan kuka tahansa normaalilla älyllä ja edes keskinkertaisella keskittymiskyvyllä varustettu ihminen kyllä pääsee sisään. Siis jotkut alat ovat sellaisia, että oikeasti pitää olla jotenkin tavallista huonompi opiskelukyky, ettei pääsisi.
Mutta sitten on myös aloja kuten lääkis ja vaikka jotkut Aalto-yliopiston kovat insinöörialat, jonne on ihan äärimmäisen kova kilpailu ja todella vaikea päästä, vaikka kuuluisit niihin oman koulusi parhaimpiin opiskelijoihin. Koska aika lailla koko Suomen älykkäimmät ja menestyneimmät opiskeiljat hakevat niihin, niin pääsykokeiden taso on äärimmäisen kova, pienimmästäkin virheestä sakotetaan ja hakijoiden erottelu tapahtuu ihan naurettavien pikkuriikkisten nippelitietojen perusteella, koska kaikki hakijat ovat niin hyviä. Periaatteessa suurin osa heistä kyllä pärjäisi opinnoissa, mutta kun paikkoja on varattu määrä niin jotenkin vain on pakko valita tietty määrä.
Joten on siis hölmöä sanoa yleisellä tasolla, että "yliopistoon on tosi vaikea päästä" tai että "yliopistoon on ihan helppo päästä", se kun riippuu ihan täysin siitä alasta, jolle olet havittelemassa.
Humanistina sanoisin, että jos sitä älliä ei ole, niin kyllä ne opinnot "helpommalla" alalla voivat olla sitten todella vaikeita. Siellä helpommallakin alalla tulee oman alan teoreettiset tekstit sitten englanniksi, jos ei ekana vuonna niin kandivaiheessa viimeistään.
Mietin vielä. Luonnontieteellisillä aloilla ei ehkä vaan voi mennä niin helposti siitä, mistä aita on matalin. Humanistisilla aloilla voi, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö siellä omien kiinnostuksen kohteiden mukaan voi olla sellaista, missä sitä älliä tarvitsee, voi hyvin sukeltaa haastaviinkin juttuihin.
Perusfiksu ja sitkeä pärjää, mutta tosiaan ei kaikki vaan ole sellaisia. Neroudesta ei ole kuitenkaan kyse.
Teillä taitaa olla aika suppeat piirit.