Täällä tullut sellainen käsitys, että yliopisto olisi jotenkin "kaikkien kauraa" ja
Ihan perusjuttuja, tavallista hakea ja päästä sinne opiskelemaan. Onko näin?
Minusta asia on lähinnä päinvastoin, jokainenhan sinne voi hakea, mutta sisään pääseminen onkin toinen stoori. Miltä teistä on tuntunut vaikkapa oman lapsen hakeminen/pääseminen yliopistoon? Mahdatte olla ylpeitä ja hehkutitte asiaa, vai?
Kommentit (41)
Ihan ihmisille ne tutkinnot siellä .
Jos on hyvät unenlahjat ja keskittymiskykyä niin sinne vaan opiskeleen.
Noh, riittää ku on ihan normi älykkyys,tai tyhmyys. Ei tartte sen enempää.
Ainakin jokaiseen tämmöiseen ketjuun tulee sellainen "helppoa siellä on, opettelee vain kaiken ulkoa" tai "yliopisto-opiskelijat on tyhmiä, lukee vain ulkoa ne asiat".
Riippuu piireistä ja perinteistä, keille on tavallista päästä yliopistoon opiskelemaan. Uudestakin taustasta voi hakea, vaikkei perheessä ennestään yliopistokoulutettuja olisikaan. Riippuu omasta kiinnostuksesta, motivaatiosta ja taidoista.
Opekoulutuksiin on usein myös haastattelut, joten sinne muukin karisma voi purra. Muualla mitataan suoriutumista valintavaiheessa.
Eihän sinne kaikki pääse. Jokainen voi vilkaista yliopistojen edelliset hakijamäärät ja verrata sisäänpäässeiden määrään, ei tarvita kummoista laskupäätä, että hoksaa jutun juonen. Kyllä sinne yliopistolle pääsevät ne jotka ovat valmiita näkemään vaivaa sisäänpääsyn eteen.
No ei se nyt ihan kauhean erikoiselta tuntunut päästä ensiyrittämällä lukemaan yliopistoon tutkintoa, jonne otettiin 3% hakijoista.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin jokaiseen tämmöiseen ketjuun tulee sellainen "helppoa siellä on, opettelee vain kaiken ulkoa" tai "yliopisto-opiskelijat on tyhmiä, lukee vain ulkoa ne asiat".
Nämä on niitä, jotka eivät yliopistoa ole nähneetkään. Ei siellä tietoa soveltamatta selviä.
Yliopisto on tarkoitettu keskimääräistä älykkäimmille. Varallisuudella tai perhetaustalla ei ole väliä. Aloilla on toki eroa, mutta itse opiskelin alalla, jossa kaikki opiskelijat olivat fiksuja. Ihmisten älykkyyden huomaa keskustelemalla heidän kanssaan. Eli ainakaan tuolle minun alalleni ei ole pääse, jos ei ole keskimääräistä älykkäämpi.
Niinpä. Minusta tätä harhaa korostaa se virheellinen oletus, että joitain ihan perusjuttuja ei voi oppia muualla kuin yliopistossa. Lukioissa ja ammattikorkeassakin opetellaan tieteellisiä käytäntöjä, tilastotiedettä, argumentointia ja lähdekritiikkiä. Jostain syystä tätä pidetään ainoastaan yliopistoon sisältyvänä oppina ja sitten taivastellaan, että ellei ole käynyt yliopistoa, ei voi osata argumentoida tai tulkita tutkimuksia ja siksi ihminen on täysin "kelvoton" normaaliin keskusteluun.
Yliopistoon pääsemisen vaikeus riippuu ihan täysin alasta. Siellä on aloja, joinne pääsee niin helposti (epäsuositumpi ala/vähemmän halukkaita hakijoita/erittäin helpot pääsyvaatimukset/pääsee helposti vaikkai ilman pääsykoetta väyläopintojen kautta jne) että ihan kuka tahansa normaalilla älyllä ja edes keskinkertaisella keskittymiskyvyllä varustettu ihminen kyllä pääsee sisään. Siis jotkut alat ovat sellaisia, että oikeasti pitää olla jotenkin tavallista huonompi opiskelukyky, ettei pääsisi.
Mutta sitten on myös aloja kuten lääkis ja vaikka jotkut Aalto-yliopiston kovat insinöörialat, jonne on ihan äärimmäisen kova kilpailu ja todella vaikea päästä, vaikka kuuluisit niihin oman koulusi parhaimpiin opiskelijoihin. Koska aika lailla koko Suomen älykkäimmät ja menestyneimmät opiskeiljat hakevat niihin, niin pääsykokeiden taso on äärimmäisen kova, pienimmästäkin virheestä sakotetaan ja hakijoiden erottelu tapahtuu ihan naurettavien pikkuriikkisten nippelitietojen perusteella, koska kaikki hakijat ovat niin hyviä. Periaatteessa suurin osa heistä kyllä pärjäisi opinnoissa, mutta kun paikkoja on varattu määrä niin jotenkin vain on pakko valita tietty määrä.
Joten on siis hölmöä sanoa yleisellä tasolla, että "yliopistoon on tosi vaikea päästä" tai että "yliopistoon on ihan helppo päästä", se kun riippuu ihan täysin siitä alasta, jolle olet havittelemassa.
Itse pääsin ns. heittämällä sisään yliopistoon, mutta opiskelu siellä ei ollut kyllä yhtään minua varten, ja vaihdoin sitten kokonaan toiselle alalle. Että näinkin voi käydä.
Oltiin kyllä ylpeitä ja onnellisia kun tytär pääsi yliopistoon. On molempien perheissä ensimmäinen akateeminen.
Mutta ei sitä sen kummemmin hierottu muiden naamaan.
Eivät kaikki sinne pääse. Eivätkä kaikki sinne päässeet valmistu koskaan.
Meillä ei ole tapana julkaista kuvia lapsen todistuksesta FB:ssa.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Minusta tätä harhaa korostaa se virheellinen oletus, että joitain ihan perusjuttuja ei voi oppia muualla kuin yliopistossa. Lukioissa ja ammattikorkeassakin opetellaan tieteellisiä käytäntöjä, tilastotiedettä, argumentointia ja lähdekritiikkiä. Jostain syystä tätä pidetään ainoastaan yliopistoon sisältyvänä oppina ja sitten taivastellaan, että ellei ole käynyt yliopistoa, ei voi osata argumentoida tai tulkita tutkimuksia ja siksi ihminen on täysin "kelvoton" normaaliin keskusteluun.
Ja alakoulussakin opetetaan yksinkertaisen kokeen tekemistä ja tilastotieteessä alkeita. On siinä silti vähän osaamiseroa yliopistokoulutukseen.
Mitäs ne sitten on ne "helppo" ja "vaikea" päästä sisään-alat?
Ei pitäisi ikinä sanoa, että jokin on kaikille helppoa.
Pääsisin joihinkin yliopistoihin sisään vuosikymmenen takaisilla kirjoitusten arvosanoilla, ja ehkä pääsykokeellakin, mutta en voi tietää kokeilematta. Kuitenkin suurin haaste yliopistossa minulle olisi se opiskelu itsessään. Minulta se vaatisi ihan uskomatonta henkisten voimien hallintaa, vuosien ajan putkeen, lähes päivittäin! Ja työelämäkin vielä mahdollisesti sen perään, apua. Kaikki eivät tällaisia joudu edes miettimään.
Mulla meni lukio sluibaillen, pääsin todistuksella sisään ja nyt vedän toista vuotta yliopistossa suht chillisti ottaen. Keskiarvo 4,4 ja op kasassa 142 toukokuun lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Minusta tätä harhaa korostaa se virheellinen oletus, että joitain ihan perusjuttuja ei voi oppia muualla kuin yliopistossa. Lukioissa ja ammattikorkeassakin opetellaan tieteellisiä käytäntöjä, tilastotiedettä, argumentointia ja lähdekritiikkiä. Jostain syystä tätä pidetään ainoastaan yliopistoon sisältyvänä oppina ja sitten taivastellaan, että ellei ole käynyt yliopistoa, ei voi osata argumentoida tai tulkita tutkimuksia ja siksi ihminen on täysin "kelvoton" normaaliin keskusteluun.
Ei minulla ollut tuollaisia ysärillä lukiossa.
Mutta ei kyse ole siitä, etteikö yliopistoa käymätön voisi olla järkevä, lähdekriittinen, tietää vaikka argumentointivirheet ym. Yliopistossa vain sukelletaan syvemmälle noihin aiheisiin.
Kyllä omassa tuttavapiirissä yliopisto on se "normaali" valinta ja amk on niille, joilla on elämässä erilaisia haasteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. Minusta tätä harhaa korostaa se virheellinen oletus, että joitain ihan perusjuttuja ei voi oppia muualla kuin yliopistossa. Lukioissa ja ammattikorkeassakin opetellaan tieteellisiä käytäntöjä, tilastotiedettä, argumentointia ja lähdekritiikkiä. Jostain syystä tätä pidetään ainoastaan yliopistoon sisältyvänä oppina ja sitten taivastellaan, että ellei ole käynyt yliopistoa, ei voi osata argumentoida tai tulkita tutkimuksia ja siksi ihminen on täysin "kelvoton" normaaliin keskusteluun.
Ei minulla ollut tuollaisia ysärillä lukiossa.
Mutta ei kyse ole siitä, etteikö yliopistoa käymätön voisi olla järkevä, lähdekriittinen, tietää vaikka argumentointivirheet ym. Yliopistossa vain sukelletaan syvemmälle noihin aiheisiin.
Minä olen päässyt ylioppilaaksi 2015 enkä kyllä tunnista mitään lähdekritiikin tai tilastotieteen opettelua lukiossa olleen. Uusia asioita olivat kun yliopistossa aloitin.
Ei kaikki hakijat pääse yliopistoon. Jotkut eivät koskaan.