Onko muita introverttejä jotka kaipaa kumppania ja läheisyyttä, mutta kokee tutustumisvaiheen hirvittävän raskaaksi?

Ajatuskin siitä että pitäisi esim koko viikonloppu viettää toisen seurassa ja miettiä puhuttavaa ja tekemistä, väsyttää.

Olisi ok olla seurassa tunti, pari ja sitten luikahtaa omiin oloihin. Pitkässä suhteessa tämä oli helpompaa kun ei tarvinnut koko ajan olla yhdessä ja sai omaa tilaa menemällä vaikka makkariin lukemaan.
Miten olette ratkaisseet tämmöisiä oman pään sisäisiä ristiriitoja?