Ystävyyden lopettaminen on petos

Eiköhän siihen aina syy ole.

Syy on aina olemassa, ehkä sitä ei vain sanota ääneen.

Ystävyys on vapaaehtoista, ei elinkautinen tuomio.

Syy löytyy aina, mutta usein se jätetään kertomatta.

ok

Minkä lain mukaan? Niinpä.

Ja ystävyys on, samoin kuin parisuhdekin, vapaaehtoisuuteen perustuva. Eli ystävyyden voi myös lopettaa. Olen pahoillani, mutta näin se vaan menee. Jos joutuu hylkäämisen kohteeksi, toki se tuntuu pajalta, mutta siitä on vaan noustava ja jatkettava elämäänsä.

Ystävyys on vapaaehtoista, mutta on kuitenkin ihmissuhde. Ystäväni lopetti ystävyyden ghostaamalla, lopetti vastaamisen viesteihin ja puheluihin. Ystävyyttä takana 30 vuotta. Ystävyyttä ei tarvitse jatkaa jos se ei enää tuota iloa, mutta olisin mielestäni ansainnut jonkun selityksen miksi hän ei enää halua pitää yhteyttä. Mitään riitaa tms ei ollut.

Ei ole, jos on syy.

Itse olen lopettanut muutamat ihan syystä.

Esimerkiksi eräs näistä kenen kanssa lopetin yatäbyyden, kariutui sen takia, koska hän puhui yhteisestä tutustamme selän takana p**kaa ja naamatusten tälle esitti kuitenkin ylempääkin sydän ystävää. Ei kyennyt asiallisesti keskustelemaan, koska minä kuulema syyttelin häntä ja hämen mielestään se ei mennyt niin eikä näin. Ei kyennyt myöntämään mitä hän oli tehnyt.

Jonka lisäksi selitti kuinka en ymmärrä miten rankkaa, miten vaikeaa ja miten paha olo hänellä on. Hän keskittyi vain itseensä ja omaan peppuunsa, eikä näköjään voinut vähempää kiinnostaa onko kenties minulla kauhea stressi ja vaikeaa myöskin ilman, että hän rupeaa siinä vouhkaamaan ja meuhkaamaan omasta pepustaan.

Ei kyllä tänäkään päivänä kiinnosta olla tekemisissä, ja mielestäni minulla om siihen erittäin pätevä syy.

Jos tulee kovin usein hylätyksi niis ystävyyssuhteissaan, niin kannattaisi ehkä miettiä vähän itsekritiikkiä harjoittaen, miksi niin tapahtuu. Toki välillä ystävyydet vaan katoavat ilman, että kumpikaan osapuoli aluksi edes tajuaa asiaa.

Minulla on muutama ystävyys vaan hiipunut, joko elämäntilanteet ja arvot ovat alkaneet muuttua liian erilaisiksi; henkisesti hyvin raskaita ihmisiä olen myös tietoisesti halunnut pois elämästäni, koska heidän seuransa on yksinkertaisesti ollut hyvin uuvuttavaa, enkä ole jaksanut toimia omien stressaavien työpäivieni jälkeen enää kenenkään jokailtaisena pahanolon kaatopaikkana.

Jos se yhteydenpito on myös aina kiinni toisesta osapuolesta, niin haastavaa sekin on.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys kui vapaaehtoista, mutta on kuitenkin ihmissuhde. Ystäväni lopetti ystävyyden ghostaamalla, lopetti vastaamisen viesteihin ja puheluihin. Ystävyyttä takana 30 vuotta. Ystävyyttä ei tarvitse jatkaa jos se ei enää tuota iloa, mutta olisin mielestäni ansainnut jonkun selityksen miksi hän ei enää halua pitää yhteyttä. Mitään riitaa tms ei ollut.

Minullakin opiskeluvuosieni bestis on parin vuoden aikana ns. ghostannut. Pahaltahan se tuntuu ja todennäköisesti, en tiedä, syynä lienee ruuhkavuodet. Ehkä jotain muutakin. En tiedä. Mutta minä taas en koe, että kenenkään tarvitsee mitään selitellä. Mun elämä on kutenkin jatkunut ja jatkuu ilman häntä. Surullista, mutta olen selvinnyt. Itse asiassa oikein hyvin.

Onko tämä ihan suomalainen tapa, että jätetään ystävä mitään sanomatta? Tai vaihtoehtoisesti haukutaan pystyyn tai kirjoitetaan haukkumakirje tai -viesti?

Joo, suomalainen ei osaa käsitellä omaa pettymystään ja aggressiotaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä ihan suomalainen tapa, että jätetään ystävä mitään sanomatta? Tai vaihtoehtoisesti haukutaan pystyyn tai kirjoitetaan haukkumakirje tai -viesti?

Kyllä tuo ihan kansainvälinen tapa on

Liityn sinimustiin ja se ei ole petos 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys kui vapaaehtoista, mutta on kuitenkin ihmissuhde. Ystäväni lopetti ystävyyden ghostaamalla, lopetti vastaamisen viesteihin ja puheluihin. Ystävyyttä takana 30 vuotta. Ystävyyttä ei tarvitse jatkaa jos se ei enää tuota iloa, mutta olisin mielestäni ansainnut jonkun selityksen miksi hän ei enää halua pitää yhteyttä. Mitään riitaa tms ei ollut.

Minullakin opiskeluvuosieni bestis on parin vuoden aikana ns. ghostannut. Pahaltahan se tuntuu ja todennäköisesti, en tiedä, syynä lienee ruuhkavuodet. Ehkä jotain muutakin. En tiedä. Mutta minä taas en koe, että kenenkään tarvitsee mitään selitellä. Mun elämä on kutenkin jatkunut ja jatkuu ilman häntä. Surullista, mutta olen selvinnyt. Itse asiassa oikein hyvin.

Jos sua noin vähän ystäväsi katoaminen liikuttaa, niin kertoohan sekin jotain millainen " ystävä" olit hänelle...?ei välii- tyyppi

Petosta sekin on osoittautua erilaiseksi kuin ystävyyden alussa on antanut ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävyys kui vapaaehtoista, mutta on kuitenkin ihmissuhde. Ystäväni lopetti ystävyyden ghostaamalla, lopetti vastaamisen viesteihin ja puheluihin. Ystävyyttä takana 30 vuotta. Ystävyyttä ei tarvitse jatkaa jos se ei enää tuota iloa, mutta olisin mielestäni ansainnut jonkun selityksen miksi hän ei enää halua pitää yhteyttä. Mitään riitaa tms ei ollut.

Minullakin opiskeluvuosieni bestis on parin vuoden aikana ns. ghostannut. Pahaltahan se tuntuu ja todennäköisesti, en tiedä, syynä lienee ruuhkavuodet. Ehkä jotain muutakin. En tiedä. Mutta minä taas en koe, että kenenkään tarvitsee mitään selitellä. Mun elämä on kutenkin jatkunut ja jatkuu ilman häntä. Surullista, mutta olen selvinnyt. Itse asiassa oikein hyvin.

Jos sua noin vähän ystäväsi katoaminen liikuttaa, niin kertoohan sekin jotain millainen " ystävä" olit hänelle...?ei välii- tyyppi

No jopas taas olet oikonut. Kirjoittaja kirjoitti, että se oli surullista, mutta elämä jatkuu. Ja juuri niin sen pitääkin jatkua. Oman elämän onni ei ole yhdestä ystävästä kiinni, vaan kaikki me menemme täällä yksin ja ystävyyssuhteet ovat bonusta.

Vierailija kirjoitti:

Petosta sekin on osoittautua erilaiseksi kuin ystävyyden alussa on antanut ymmärtää.

Lapsikulta, herää jo!

Olen lopettanut ystävyyden, koska huomasin toisen olevan narsisti ja rajaton. Haluaisin rakentavia kommentteja, miten tällainen asia ilmoitetaan toiselle? "Olet minusta ihana ihminen, mutta ylität rajani ja olet narsistinen". Siitä tulee valtava riita, järkyttävä välienselvittely ja saan haukut niskaani. Loppujen lopuksi en voi myöskään diagnosoida ketään, hänen piirteensä ovat vain minun kokemukseni. Mutta en voinut hyvin hänen seurassaan, joten hävisin hiljalleen pois.

Puheeksi ottaminen on vaikeaa tai sitten siihen ei ole halua.

18 lisää, että kaipaan tuota ystävää usein, mutta paluuta ei enää ole. On suojeltava itseään.