Miten ihminen on voinut kehittyä ihmiseksi? Aistit, liikkuminen, äly ja niin edelleen

Vielä odotellaan että kreationistipellet kehittyisivät ihmisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lajiraja on muuten se jännä asia. Siis se että siinä menee raja lisääntymiselle.

Miten se raja erottuu geeneissä, tähän vastauksia kiitos.

Mikä on se ero sen rajan toisella puolella, ja sitten taas toisella puolella.

Mikä on nimi toisella puolella, ja sitten taas toisilla?

Laji on termi jota ihmiset käyttävät tehdäkseen luonnon toimintaa ymmärrettävämmäksi. Luonnossa ei ole mitään lajirajaa vaan jatkumoita. Siinä sinulle vastaus.

Yritätkö sanoa, että lajiraja on siirtyvä? Ja että siinä on siksi jatkumo. Se ei ole se asia mitä kysyin. Jos esimerkiksi ajanhetkellä tämä katselet luontoa, niin lajirajan yli ei lisäännytä ja kysyin mikä on nimi geenillä rajan toisella puolella ja sitten toisella puolella. Tämä oli se kysymys. Siinä ei ole mitään jatkumoa ylitse. Miten se raja näkyy?

Mikä on nimi siinä, ja sitten taas siinä?

-Sama

Ei kun yritin sanoa sen mitä sanoin. Se, että sinä et kykene selvää tekstiä ymmärtämään on ihan oma vikasi.

Ainoa etu ihmisellä on äly, aistien suhteen ollaan aika onnettomia, haju ja kuulo on useimmilla nisäkkäillä parempi. Näkö on aika hyvä, mutta häviää petolintujen näköaistille joka on tarkempi ja näkee joka aallonpituuksia joita ihminen ei näe.

Voimien suhteen ollaan aika heikkoja, simpanssi on reippaasti ihmistä voimakkaampi.

Miten pitkälti voidaan evoluutiolla sitten selittää jos tutkittua tietoa jo yli 2000 vuottakin ja tuossa ajassakaan mitään uutta oikein syntynyt vaan kuitenkin täytynyt olla korkeampi voima kun ihminen kuitenkin niin hieno luomus?

Vierailija kirjoitti:

On eläimilläkin aistit. Näkö-, kuulo-, tunto-, makuaisti. Tiedä vaikka olisi muitakin aisteja. Ja ne liikkuvat myös. Niillä on älykkyyttäkin. Eikö ole ihmeellistä.

Ihminen nyt vaan haluaa kuvitella olevansa jotenkin ihmeellisempi ja parempi ja ylempänä, ja kummastella miten näin ainutlaatuisen upea eläinlaji kuin ihmiset on oikein voinutkaan kehittyä.

Oj:n ei varmaan ollut tarkoitus väheksyä muiden eläinten ihmeellisyyttä. Hän mainitsi, että koskee myös muuta luontoa.

Vähän lukutaitoa nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lajiraja on muuten se jännä asia. Siis se että siinä menee raja lisääntymiselle.

Miten se raja erottuu geeneissä, tähän vastauksia kiitos.

Mikä on se ero sen rajan toisella puolella, ja sitten taas toisella puolella.

Mikä on nimi toisella puolella, ja sitten taas toisilla?

Laji on termi jota ihmiset käyttävät tehdäkseen luonnon toimintaa ymmärrettävämmäksi. Luonnossa ei ole mitään lajirajaa vaan jatkumoita. Siinä sinulle vastaus.

Yritätkö sanoa, että lajiraja on siirtyvä? Ja että siinä on siksi jatkumo. Se ei ole se asia mitä kysyin. Jos esimerkiksi ajanhetkellä tämä katselet luontoa, niin lajirajan yli ei lisäännytä ja kysyin mikä on nimi geenillä rajan toisella puolella ja sitten toisella puolella. Tämä oli se kysymys. Siinä ei ole mitään jatkumoa ylitse. Miten se raja näkyy?

Mikä on nimi siinä, ja sitten taas siinä?

-Sama

Ja itseasiassa kun tarkennan asiaa, niin huomasin että en sitten kyllä lisääntyisi trilobitinkaan kanssa, jos koordinaatisto käännetään niin että katsellaankin minä suhteessa aikaisempi maailma nykyhetken sijasta.

Tämä siis esimerkkinä.

-Sama

Ihminen on ylivertainen taidoissaan verrattuna eläimiin.

Ihminen on eläinkunnan paras juoksija pitkillä matkoilla. Ihan turha höpistä että ihmisten ainut etu olisi älykkyys, vaikka se on toki merkittävin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lajiraja on muuten se jännä asia. Siis se että siinä menee raja lisääntymiselle.

Miten se raja erottuu geeneissä, tähän vastauksia kiitos.

Mikä on se ero sen rajan toisella puolella, ja sitten taas toisella puolella.

Mikä on nimi toisella puolella, ja sitten taas toisilla?

Laji on termi jota ihmiset käyttävät tehdäkseen luonnon toimintaa ymmärrettävämmäksi. Luonnossa ei ole mitään lajirajaa vaan jatkumoita. Siinä sinulle vastaus.

Ei voi lisääntyä kun lajinsa mukaan.

Kylllä se tossa kehityksessä suhteutettuna nykyajan ihmeisiin ja siinä suhteessa on parempi mennä ns enemmän perse edellä puuuhun kuin suoraaan jonnnekkin jossa sitten ihmetteleee kaikkea ja on sormi suussa.

Siiinä on muuuten sitä kaikkea hyväksikäytttöä sun muuta sittten.

Se onn vaan ihmiselle jos joutuuu ottaaa takapakkia ja perse edellä palaamaaan puuhun niin se on se nöyrtyminen että joutuuu myöntää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lajiraja on muuten se jännä asia. Siis se että siinä menee raja lisääntymiselle.

Miten se raja erottuu geeneissä, tähän vastauksia kiitos.

Mikä on se ero sen rajan toisella puolella, ja sitten taas toisella puolella.

Mikä on nimi toisella puolella, ja sitten taas toisilla?

Laji on termi jota ihmiset käyttävät tehdäkseen luonnon toimintaa ymmärrettävämmäksi. Luonnossa ei ole mitään lajirajaa vaan jatkumoita. Siinä sinulle vastaus.

Ei voi lisääntyä kun lajinsa mukaan.

Kylllä se tossa kehityksessä suhteutettuna nykyajan ihmeisiin ja siinä suhteessa on parempi mennä ns enemmän perse edellä puuuhun kuin suoraaan jonnnekkin jossa sitten ihmetteleee kaikkea ja on sormi suussa.

Siiinä on muuuten sitä kaikkea hyväksikäytttöä sun muuta sittten.

Se onn vaan ihmiselle jos joutuuu ottaaa takapakkia ja perse edellä palaamaaan puuhun niin se on se nöyrtyminen että joutuuu myöntää.

Häpeeä huijatuksi tulemisesta muttta kun löytäää muitakin huijatuksi tulleita niin häpeä ei enää olekkaaan niin suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lajiraja on muuten se jännä asia. Siis se että siinä menee raja lisääntymiselle.

Miten se raja erottuu geeneissä, tähän vastauksia kiitos.

Mikä on se ero sen rajan toisella puolella, ja sitten taas toisella puolella.

Mikä on nimi toisella puolella, ja sitten taas toisilla?

Laji on termi jota ihmiset käyttävät tehdäkseen luonnon toimintaa ymmärrettävämmäksi. Luonnossa ei ole mitään lajirajaa vaan jatkumoita. Siinä sinulle vastaus.

Yritätkö sanoa, että lajiraja on siirtyvä? Ja että siinä on siksi jatkumo. Se ei ole se asia mitä kysyin. Jos esimerkiksi ajanhetkellä tämä katselet luontoa, niin lajirajan yli ei lisäännytä ja kysyin mikä on nimi geenillä rajan toisella puolella ja sitten toisella puolella. Tämä oli se kysymys. Siinä ei ole mitään jatkumoa ylitse. Miten se raja näkyy?

Mikä on nimi siinä, ja sitten taas siinä?

-Sama

Ja itseasiassa kun tarkennan asiaa, niin huomasin että en sitten kyllä lisääntyisi trilobitinkaan kanssa, jos koordinaatisto käännetään niin että katsellaankin minä suhteessa aikaisempi maailma nykyhetken sijasta.

Tämä siis esimerkkinä.

-Sama

Jatkumo. Jat-ku-mo. Siis ihminen ja trilobiitti eivät voi lisääntyä mutta vaikka hevonen ja aasi voivat, yleensä huonolla menestyksellä.  Lue vaikka https://fi.wikipedia.org/wiki/Keh%C3%A4laji_(biologia) ja yritä ymmärtää että ei ole mitään helvetin lajin määrittävää geeniä.

Äly erottaa meidät muista eläimistä. Eipä juuri muu.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on eläinkunnan paras juoksija pitkillä matkoilla. Ihan turha höpistä että ihmisten ainut etu olisi älykkyys, vaikka se on toki merkittävin.

Muistan tämmöisen luonnehdinnan: ihminen on ainoa laji, joka pystyy juoksemaan 10 kilometriä, kiipeämään puuhun ja lopuksi laittamaan langan neulansilmään (tai jotain sinne päin). Eli monipuolisuus.

Vierailija kirjoitti:

Lajiraja on muuten se jännä asia. Siis se että siinä menee raja lisääntymiselle.

Miten se raja erottuu geeneissä, tähän vastauksia kiitos.

Mikä on se ero sen rajan toisella puolella, ja sitten taas toisella puolella.

Mikä on nimi toisella puolella, ja sitten taas toisilla?

Ei se varsinaisesti erotukaan. Laji on ihmisen keksimä termi, sillä hahmotamme maailmaa ja suuria kokonaisuuksia lokeroimalla asioita. Luonto ei harrasta lokeroita ja siksi sen ymmärtäminen voi välillä olla  varsin turhauttavaa. Lähtökohtaisesti ajatellaan, että eri lajien edustajat eivät voi saada keskenään lisääntymiskelpoisia jälkelaisiä. Tämä ei toisaalta pidä paikkaansa, sillä on havaittu, että esim. teerin ja metson risteymä, korpimesto, ei välttämättä ole steriili. Ne kyllä usein jäävät vaille kumppania, sillä niiden ulkonäkö ja soidinmenot eivät houkuttele kummankaan "puhtaan" lajin edustajia kovin vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lajiraja on muuten se jännä asia. Siis se että siinä menee raja lisääntymiselle.

Miten se raja erottuu geeneissä, tähän vastauksia kiitos.

Mikä on se ero sen rajan toisella puolella, ja sitten taas toisella puolella.

Mikä on nimi toisella puolella, ja sitten taas toisilla?

Laji on termi jota ihmiset käyttävät tehdäkseen luonnon toimintaa ymmärrettävämmäksi. Luonnossa ei ole mitään lajirajaa vaan jatkumoita. Siinä sinulle vastaus.

Yritätkö sanoa, että lajiraja on siirtyvä? Ja että siinä on siksi jatkumo. Se ei ole se asia mitä kysyin. Jos esimerkiksi ajanhetkellä tämä katselet luontoa, niin lajirajan yli ei lisäännytä ja kysyin mikä on nimi geenillä rajan toisella puolella ja sitten toisella puolella. Tämä oli se kysymys. Siinä ei ole mitään jatkumoa ylitse. Miten se raja näkyy?

Mikä on nimi siinä, ja sitten taas siinä?

-Sama

Juuri tänään katselin kun selvä merihanhen ja kanadanhanhen risteymä käveli kumppaninsa "täysiverisen" kanadanhanhen kanssa pellolla ja olin sillen, että "aww, rakkautta lajirajojen yli". En kyllä tiedä voivatko he saada yhdessä 1/4 merihanhi 3/4 kanadanhanhi -poikasia, mutta ihan näyttivät siltä, että ainakin yrittävät.

Niin lisääntyy lajinsa mukaan ,näkeehän sen nyt kaikki.

Olen aina ihmetellyt, että jos nykyihminen on ollut olemassa jopa 800 000 vuotta, miksi vanhemmatkin kaupungit ovat vain 12 000 vanhoja. Miksi niin pitkä kaupungiton vaihe.

Vierailija kirjoitti:

Niin lisääntyy lajinsa mukaan ,näkeehän sen nyt kaikki.

Niin mikä? Siis että eläimet lisääntyvät yleensä vain lajikumppaniensa kanssa? Koska he tuntevat niihin vetoa. Mutta kuten aiemmassa kommentissani käy ilmi, eläimet saattavat helposti paritella "lähisukulaisen" kanssa, etenkin jos muuta ei ole tarjolla. Jos laitat vastakkaisia sukupuolia olevat leijonan ja tiikerin samaan häkkiin, tulee liikereitä tai teijonia. Koira ja susi (jotka ovat käytännössä samaa lajia) tekevät koirasusia. On muuleja ja korpimetsoja ja kanadanmetsähanhia. Eli pariutumisia tapahtuu ihmisen määrittämien lajirajojen yli koko ajan. Ne eivät ole kovin yleisiä siksi, että eläimillä on mieltymys tiettynlaisiin kumppaneihin (ulkonäkö, soidinrituaalit jne). Varmasti kovin moni homo sapiens ei tuntenut vetoa neandertaleneihin, mutta aina joku poikkeuskin oli, sillä risteymiä kuitenkin tapahtui.

Toisaalta sitten on lajeja, jotka ovat geneettisesti niin kaukan toisistaan, ettei yhtyvät sukusolut sisällä tarpeeksi samankaltaisia kromosomeja, että voisivat yhdessä muodostaa perimää, jolla valmistuisi elinkelpoinen olento.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina ihmetellyt, että jos nykyihminen on ollut olemassa jopa 800 000 vuotta, miksi vanhemmatkin kaupungit ovat vain 12 000 vanhoja. Miksi niin pitkä kaupungiton vaihe.

Homo sapiens on ollut olemassa n. 200 000 vuotta, mutta nykyihmistä edeltänyt Homo erctus laji kulki maapallolla jopa 2 miljoonan vuoden ajan. Ja vasta viime vuosituhansina on ihmisiä ollut niin paljon, että on edes pystytty muodostamaan kaupunkeja. Pari tuhatta vuotta sitten Helsingin kokoinen mesta olisi ollut maailmanluokan kosmopoli. Siihen liittynee myös teknologian eksponentiaalinen kehitys kun on ollut enemmän osaajia samassa paikassa ja ollaan opittu jakamaan tietoa muiden kanssa. Ei me kovin kehittyneitä oltaisi nykyäänkään, jos kaikkien pitäisi kehttää kirjoitus- ja laskemissysteemit ja fysiikan lait ja kemian perusteet jne. ihan omasta päästä. Onneksi joku fiksu keksi ne jo kauan sitten ja me vaan aina opetetaan ne uusille sukupolville, jotka sitten keksii niiden avulla kaikkea uutta.