Mitäs tunteita teissä herättää, jos kuulette, että adoptoidun lapsen vanhemmat eroaa?

Tuntuu kurjalta kuulla erosta aina.. Siis lasten kannalta ajateltuna (paitsi jos heillekin ero on hyväksi esim väkivaltaisen isä tms takia).

anopille kyl on käynyt niin et on annettu kasvatiks perheeseen jossa sit tuli ero muutamassa vuodessa ja sit olis haluttu antaa anoppi takas biologiseen perheeseen johon ei kuitenkaan lasta haluttu. Surullista...

Vierailija:

anopille kyl on käynyt niin et on annettu kasvatiks perheeseen jossa sit tuli ero muutamassa vuodessa ja sit olis haluttu antaa anoppi takas biologiseen perheeseen johon ei kuitenkaan lasta haluttu. Surullista...

Mutta jännä kyllä huomata, että adobtiolapsen kohdalla tuota ero-asiaa päivittelee enemmän kuin muiden lapsiperheiden kohdalla, vaikka ei siihen ole mitään syytä. Ihan samalla tavalla se biologinenkin lapsi kärsii erosta (ja jotkut useistakin eroista kun vanhemmat menee uusiin naimisiin ja taas erotaan ja taas on joku uusi jne.). Ja varmasti vanhemmat ovat alunperin ajatelleet pysyvänsä aina yhdessä, ihan niinkuin muutkin lasta toivovat parit.

Ei elämässä koskaan voi tietää! Joskus voi tulla erokin, valitettavasti. Ja varmasti lapsi saa edelleen kuitenkin huolenpitoa, turvallisen kodin jne. Lastenkodissa jossakin kehitysmaassa tai muualla hänen tilanteensa olisi ollut varmasti paljon kurjempi, eikö.



Mutta monien AV-mammojen oma elämähän on kerrassaan täydellinen, ja muiden kuolevaisten elämää kaikkine käänteineen on sitten hyvä ruotia ja arvostella.

Toki eron voi hoitaa lasta ja ex-puolisoa kunnioittaenkin.

Kai adoptioperheissäkin on ihan samalla lailla kriisejä ja hankaluuksia kuin " normaaleissakin" ?



Mä pidän kuitenkin adoptiovanhempia kuitenkin ehkä keskimääräistä " fiksumpina" ja luulen, että heidän mahdolliset erotkin hoidetaan fiksusti ja nimenomaan lapsen paras huomioon ottaen.

Adoptiovanhemmatkin ovat vain ihmisiä, eikä elämässä voi koskaan varmuudella tietää mitään. He käyvät kuitenkin adoptioneuvonnan läpi ja siinä puntaroidaan kyllä tarkkaan myös avioliiton tilaa.



Luulen että avioerot ovat kuitenkin adoptioperheissä harvemmassa kuin muuten, ehkä juuri tuosta edellämainitusta johtuen. Itse tunnen satoja adoptioperheitä, mutta tiedän vain yhden eroon päätyneen sellaisen.



Kahden a-lapsen äiti

Se tosin voi olla illuusio

Adoptiovanhempien ero olisi yllättävämpää kuin luomukonstein saatujen lasten vanhempien ero, sillä adoptioprosessiin ei varmasti lähdetä kuin erittäin lujassa suhteessa. Tietysti olisin surullinen lapsen puolesta, mutta ajattelen, että adoptiokokemuksen jakaneet vanhemmat pystyisivät muita helpommin sopimaan lapsen huoltajuusasioista ja jatkamaan vanhemmuutta sovussa, vaikkakin eri tahoilta.



En osaisi olla vihainen lapsen puolesta. Joskus on parempi erota.