Lue keskustelun säännöt.
Onko muka paha juttu parisuhteessa väläytellä erohaaveilla ja its ariuhkauksilla?
26.03.2021 |
Itse olen kaikissa suhteissani pientenkin vastoinkäymisten yhteydessä ehdottanut välittömästi eroa/yhteydenpidon vähentämistä/suositellut etsimään itseäni parempaa seuraa ym. Ja sitten harvemmin myös väläytellyt ilmoille itsetuhoisia ajatuksia. Oletan, että se on normaalia...vai onko sittenkään? Itse olen ollut kaikissa suhteissani se, joka teki aloitteen eroamisesta ja vei sitä aktiivisesti eteenpäin, tosin yhdessä tapailujutussa tein aloitteen erosta pari kertaa, niin se toinen ottikin sen tosissaan, mistä hieman yllätyin.
Mikä on normaalia tämän aihepiirin osalta?
Kommentit (49)
Joo ei oo normaalia. Ilmeisesti mitään mitä sanot, ei tule ottaa ns. tosissaan, kunhan vain provoilet kaikille tuntemillesi sekä täällä.
Olin 18-v. ja seukkasin samanikäisen pojan kanssa, jonka piti kännissä aina kamalasti draamata ja itkeä jostain vainoharhailemastaan asiasta esim. minä en rakasta häntä... Minua vaan alkoi vähän ahistamaan se, että aina kun oltiin lähdössä "pitämään hauskaa", se hauskanpito muuttuikin toisen itkudraamaksi, joten en enää suostunut lähtemään hänen kanssaan. Olin vappuna ystävieni kanssa kaupungilla kun sain itkuisen puhelun "se on yks askel ja märkä läntti". Otin tämän samantien tosissani ja soitin hätäkeskukseen, että epäilen poikaystäväni olevan kerrostalomme katolla ja soitti että kohta on märkä läntti maassa. Sieltä pistivät partion tulemaan ja itse menin sinne pihalle huutelemaan, että poliisit on soitettu, tule rappusia pitkin alas. Hän sitten jostain pusikosta kömpii närkästyneenä, että en minä ollut tosissani.
Jätin kaverin seuraavana päivänä, ihan liian raskasta sekoilua. Kenenkään ei pidä ryhtyä toisen mielenterveyshoitajaksi, parisuhteet ja hoitosuhteet erikseen.
AP tarvitsee hoitoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti Ap vain jauhaa ruskeaa ajankulukseen.
Muuten on todella pissapää.
Tai on se muutenkin.
Miksi pissapää? Nuo liittyvät riitatilanteisiin parisuhteiden osalta ja niiden ihastumistapausten osalta siihen, jos se ihastukseni vaikuttaakin pitävän minusta. Sellaisen päätteeksi tai jälkeen olen sanonut, että "koetan unohtaa sinut" tms. Yleensä sen myötä se juttu onkin kuivunut kokoon, mitä olen sitten harmitellut jopa vuosikausia jälkikäteen.
On tullut sellainen olo, että teen väärin ja että en saisi tuntea niinkuin tunnen. Riitatilanteissa oletan, että se toinen ei pidä minusta, jos on vihainen -> ero on paras ratkaisu.
Kiintymyssuhdehäiriö. Et pysty ikinä olemaan onnellisessa ja tasapainoisessa suhteessa.
Ehkäpä voi ollakin. Inhoan itseäni ja mulla on olematon itsetunto. En usko ansaitsevani rakkautta ja koen, että mun pitäisi hirveästi suorittaa sen vuoksi ja olla onneton ja kaivata vuodesta toiseen.
Mutta sitten tulee täysin orpo olo, jos joku välittääkin ja rehellisesti sanoen tunnen pientä halveksintaa jopa sitä ihmistä kohtaan, kun välittää tällaisesta kuin minä, joten koen tekeväni sille toiselle palveluksen puhumalla erosta tai siitä, että koetan itse ottaa etäisyyttä. Kun siis koen, että minun rakastamani ihminen 1. Ei saa välittää minusta ja 2. Hänelle joku muu kuin minä on paras vaihtoehto. 3. Teen palveluksen eroamalla ja neuvomalla etsimään paremman naisen.
Ap, mitä enemmän selität, sen enemmän tuleee selväksi: ei tuo ole normaalia eikä tervettä. Suosittelen ammattiapua.
Terv. psyk. sairaanhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole parisuhdekelpoinen.
Hoida yläpääsi kuntoon.
Mun mielestäni se nyt vain on ihan normaalia. Mikä siinä on väärin? Ero-uhkaus on ainakin tehokas ja saa toisen kertomaan rehellisesti, millä aikeilla on liikkeellä.
T. Ap
Erouhkaus on merkki siitä, että tämä oli tässä. Todennäköisesti et ole parisuhteessa juuri siksi, että kokeilet kaikkia keinoja karkottaa toinen ja sitten kun hän lähtee, niin ihmettelet, että miten tässä nyt näin kävi. Sinulle paras kumppani on se, joka ekasta erouhkauksestasi toteaa, että asia selvä.
No viimeisimmässä tapailussa kävi niin. Koetin vihjailla hänelle pari kuukautta, että etsi nyt hyvä mies paremman näköinen tai kiinnostavampi nainen ja kerroin omista heikkouksistani ja siitä, etten ole välittämisen arvoinen, enkä edes itse jaksa olla kiinnostunut.
Sanoin sitten, että ei kannata enää pitää yhteyttä ja hän toteuttikin sen. :O Luulin, että se oli vain sellaista kepillä jään kokeilua. Tosin hän ei todennäköisesti vain pitänyt minusta oikeastikaan.
Ei, vaan todennäköisesti sillä miehellä ei ollut kiintymyssuhdehäiriötä ja hän tajusi, ettei itseään kannata altistaa parisuhteelle, jossa ei ole luottamusta.
Parisuhteessakin on vetovoiman laki. Nepparilla on vastakappale. Vastuuton ihminen tarvitsee ylivastuullisen ja narsku tarvitsee läheisriippuvan. En tiedä, mikä sinun häiriösi nimi on, mutta vain toinen samalla janalla häiriöitynyt (janan toisessa päässä siis) voi jäädä sinun kanssasi suhteeseen. Ehkä hänellä on hylkäämispelko, jonka vuoksi hän yrittää riidan jälkeen miellyttää. Mutta päästään täysin terve ei lähde sille linjalle, vaan suojekee itseään ja poistuu suhteesta. Sillä ei ole mitään tekemistä tykkäämisen tai rakkauden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joo ei oo normaalia. Ilmeisesti mitään mitä sanot, ei tule ottaa ns. tosissaan, kunhan vain provoilet kaikille tuntemillesi sekä täällä.
Olin 18-v. ja seukkasin samanikäisen pojan kanssa, jonka piti kännissä aina kamalasti draamata ja itkeä jostain vainoharhailemastaan asiasta esim. minä en rakasta häntä... Minua vaan alkoi vähän ahistamaan se, että aina kun oltiin lähdössä "pitämään hauskaa", se hauskanpito muuttuikin toisen itkudraamaksi, joten en enää suostunut lähtemään hänen kanssaan. Olin vappuna ystävieni kanssa kaupungilla kun sain itkuisen puhelun "se on yks askel ja märkä läntti". Otin tämän samantien tosissani ja soitin hätäkeskukseen, että epäilen poikaystäväni olevan kerrostalomme katolla ja soitti että kohta on märkä läntti maassa. Sieltä pistivät partion tulemaan ja itse menin sinne pihalle huutelemaan, että poliisit on soitettu, tule rappusia pitkin alas. Hän sitten jostain pusikosta kömpii närkästyneenä, että en minä ollut tosissani.
Jätin kaverin seuraavana päivänä, ihan liian raskasta sekoilua. Kenenkään ei pidä ryhtyä toisen mielenterveyshoitajaksi, parisuhteet ja hoitosuhteet erikseen.
AP tarvitsee hoitoa
Itse oletan, että se toinen alkaisi välittää enemmän ja ymmärtäisi rakkauteni intohimoisuuden, kun vihjaisen its arihaaveistani. En tosin mitenkään kovin konkreettisesti tuohon tapaan ole puhunut. Erovihjaukset sen sijaan ovat liittyneet melkein kaikkiin riitoihin tai erimielisyyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole parisuhdekelpoinen.
Hoida yläpääsi kuntoon.
Mun mielestäni se nyt vain on ihan normaalia. Mikä siinä on väärin? Ero-uhkaus on ainakin tehokas ja saa toisen kertomaan rehellisesti, millä aikeilla on liikkeellä.
T. Ap
Erouhkaus on merkki siitä, että tämä oli tässä. Todennäköisesti et ole parisuhteessa juuri siksi, että kokeilet kaikkia keinoja karkottaa toinen ja sitten kun hän lähtee, niin ihmettelet, että miten tässä nyt näin kävi. Sinulle paras kumppani on se, joka ekasta erouhkauksestasi toteaa, että asia selvä.
No viimeisimmässä tapailussa kävi niin. Koetin vihjailla hänelle pari kuukautta, että etsi nyt hyvä mies paremman näköinen tai kiinnostavampi nainen ja kerroin omista heikkouksistani ja siitä, etten ole välittämisen arvoinen, enkä edes itse jaksa olla kiinnostunut.
Sanoin sitten, että ei kannata enää pitää yhteyttä ja hän toteuttikin sen. :O Luulin, että se oli vain sellaista kepillä jään kokeilua. Tosin hän ei todennäköisesti vain pitänyt minusta oikeastikaan.
Siis työntämällä työnnät ihmisen pois ja sanot ettet halua olla yhteydessä ja nyt esität uhria kun "ei se nyt sit tykännytkään susta"? Etkä itsekään pidä itseäsi välittämisen arvoisena?
Tsiisus sä oot sekasin.
Itsetunnottoman ihmisen kanssa on vaikea seurustella kun sille ei riitä mitkään rakkauden osoitukset koska ei itse usko itsestään mitään hyvää. Sinä sabotoit ihan itse suhteesi.
Jätä nyt hyvä ihminen miehet vähäksi aikaa ja keskity miettimään miksi et itse usko itseesi. Kehitä itsetuntoas ja jätä viattomat rauhaan, sä vaan kiusaat niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei oo normaalia. Ilmeisesti mitään mitä sanot, ei tule ottaa ns. tosissaan, kunhan vain provoilet kaikille tuntemillesi sekä täällä.
Olin 18-v. ja seukkasin samanikäisen pojan kanssa, jonka piti kännissä aina kamalasti draamata ja itkeä jostain vainoharhailemastaan asiasta esim. minä en rakasta häntä... Minua vaan alkoi vähän ahistamaan se, että aina kun oltiin lähdössä "pitämään hauskaa", se hauskanpito muuttuikin toisen itkudraamaksi, joten en enää suostunut lähtemään hänen kanssaan. Olin vappuna ystävieni kanssa kaupungilla kun sain itkuisen puhelun "se on yks askel ja märkä läntti". Otin tämän samantien tosissani ja soitin hätäkeskukseen, että epäilen poikaystäväni olevan kerrostalomme katolla ja soitti että kohta on märkä läntti maassa. Sieltä pistivät partion tulemaan ja itse menin sinne pihalle huutelemaan, että poliisit on soitettu, tule rappusia pitkin alas. Hän sitten jostain pusikosta kömpii närkästyneenä, että en minä ollut tosissani.
Jätin kaverin seuraavana päivänä, ihan liian raskasta sekoilua. Kenenkään ei pidä ryhtyä toisen mielenterveyshoitajaksi, parisuhteet ja hoitosuhteet erikseen.
AP tarvitsee hoitoa
Itse oletan, että se toinen alkaisi välittää enemmän ja ymmärtäisi rakkauteni intohimoisuuden, kun vihjaisen its arihaaveistani. En tosin mitenkään kovin konkreettisesti tuohon tapaan ole puhunut. Erovihjaukset sen sijaan ovat liittyneet melkein kaikkiin riitoihin tai erimielisyyksiin.
Oletat väärin. Tosiasiassa se toinen alkaa etäännyttää itseänsä sinusta, henkisesti ja emotionaalisesti. Koska hän alkaa pelkäämään ja ihmisellä herää itsesuojeluvaisto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo ei oo normaalia. Ilmeisesti mitään mitä sanot, ei tule ottaa ns. tosissaan, kunhan vain provoilet kaikille tuntemillesi sekä täällä.
Olin 18-v. ja seukkasin samanikäisen pojan kanssa, jonka piti kännissä aina kamalasti draamata ja itkeä jostain vainoharhailemastaan asiasta esim. minä en rakasta häntä... Minua vaan alkoi vähän ahistamaan se, että aina kun oltiin lähdössä "pitämään hauskaa", se hauskanpito muuttuikin toisen itkudraamaksi, joten en enää suostunut lähtemään hänen kanssaan. Olin vappuna ystävieni kanssa kaupungilla kun sain itkuisen puhelun "se on yks askel ja märkä läntti". Otin tämän samantien tosissani ja soitin hätäkeskukseen, että epäilen poikaystäväni olevan kerrostalomme katolla ja soitti että kohta on märkä läntti maassa. Sieltä pistivät partion tulemaan ja itse menin sinne pihalle huutelemaan, että poliisit on soitettu, tule rappusia pitkin alas. Hän sitten jostain pusikosta kömpii närkästyneenä, että en minä ollut tosissani.
Jätin kaverin seuraavana päivänä, ihan liian raskasta sekoilua. Kenenkään ei pidä ryhtyä toisen mielenterveyshoitajaksi, parisuhteet ja hoitosuhteet erikseen.
AP tarvitsee hoitoa
Itse oletan, että se toinen alkaisi välittää enemmän ja ymmärtäisi rakkauteni intohimoisuuden, kun vihjaisen its arihaaveistani. En tosin mitenkään kovin konkreettisesti tuohon tapaan ole puhunut. Erovihjaukset sen sijaan ovat liittyneet melkein kaikkiin riitoihin tai erimielisyyksiin.
Tuo ei laukaise (suurimmassa osassa) sellaista "minun täytyy pelastaa tuo ihminen" reaktiota, koska suunnilleen jokainen henkisesti vakaa ihminen tietää, että voit pelastaa vain itsesi. Kaikki on itsestäsi lähtöisin.
Pystyisitkö kuvittelemaan, että miltä tuollainen tuntuisi kun roolit olisi toisinpäin? Toinen uhkailee itsensä tappamisella maanitellakseen sinut välittämään enemmän? Tuo on aika kieroa ja manipuloivaa. Itseasiassa narsistit toimii noin. En missään tapauksessa sano sinua narsistiksi, mutta todella epävakaa persoonallisuus ja oikeasti toivon, että saat hoitoa vaikka nyt korona aikana se varmaan onkin vaikeaa.
Mutta normaalin ihmisen tuo ajaa pois, tuosta huokuu sellainen "henkilö ei ole parisuhde kykyinen". Voidakseen edes ylipäätään olla onnellinen ja hyvinvoiva parisuhteessa, on aina ensin rakastettava itseään.
Itse olen kahdesti soittanut hätäkeskukseen kun toinen ihminen on alkanut puhua itsensä tappamisella. Multa on myös kaksi läheistä kuollut oman käden kautta.
Todellakin otan tosissaan itsaripuheet. Älä leiki noilla asioilla, tuo on sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harkittuna tuo on vakavaa henkistä väkivaltaa. Jos se taas on aitoa, spontaania ja hallitsematonta, sinulla on vakavia henkisiä ongelmia jotka vaativat hoitoa. Kumpikaan ei Ile parisuhteessa hyväksi mutta molempia voi yrittää korjata.
Kummassakin tapauksessa autan pakkaamaan, ja opastan ovelle, sekä huokaisen helpotuksesta päästessäni eroon kaltaisestasi uniikista lumihiutaleesta, eikä kiinnosta pätkääkään, mitä teet.
Rasittava yksilö, ja tuo uhkailu milloin milläkin .. eräänlaista vallankäyttöä, jota en voi sietää ..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On nuo pahoja juttuja muuallakin kuin parisuhteessa.
Apua...
myönnän olen nuori ja typerä.. olen myös suuttuessani ja kun en hallitse itseäni niin sanonut että noh jätä minut sitten, haluat kuitenkin vain erota. Menetän hermoni ja olen myös vahingoittanut itseäni niin että puoliso sen kuulee.
Myöhemmin kadun kaikkea tätä kun tunteet laantuu.
Minä olen päättänyt hakea apua, en voi saati halua elää näin.
En halua itsediagnosoida mutta saa heittää ehdotuksia. Oli kuulemma suositeltavaa miettiä epäilyksiä ennen käyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua...
myönnän olen nuori ja typerä.. olen myös suuttuessani ja kun en hallitse itseäni niin sanonut että noh jätä minut sitten, haluat kuitenkin vain erota. Menetän hermoni ja olen myös vahingoittanut itseäni niin että puoliso sen kuulee.
Myöhemmin kadun kaikkea tätä kun tunteet laantuu.Minä olen päättänyt hakea apua, en voi saati halua elää näin.
En halua itsediagnosoida mutta saa heittää ehdotuksia. Oli kuulemma suositeltavaa miettiä epäilyksiä ennen käyntiä.
tsemppiä! <3 ja ei sun tarttee miettiä mitään diagnooseja itelles, kyllä se terapeutti/psykologi sen päättelee jos siihen on tarvetta. terapiassa käydään ihan monesti ilman mitään diagnoosejakin. se on todella normaalia eikä siinä ole mitään hävettävää, yllättävän moni käy tai on joskus käynyt terapiassa!
sun pitää siellä vaan puhua avoimesti ja rehellisesti, terapeutti haluaa auttaa sinua ja aina sinun lähtökohdistasi käsin. hänen avullaan saat näkökulmia ja oivalluksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole parisuhdekelpoinen.
Hoida yläpääsi kuntoon.
Mun mielestäni se nyt vain on ihan normaalia. Mikä siinä on väärin? Ero-uhkaus on ainakin tehokas ja saa toisen kertomaan rehellisesti, millä aikeilla on liikkeellä.
T. Ap
Erouhkaus on merkki siitä, että tämä oli tässä. Todennäköisesti et ole parisuhteessa juuri siksi, että kokeilet kaikkia keinoja karkottaa toinen ja sitten kun hän lähtee, niin ihmettelet, että miten tässä nyt näin kävi. Sinulle paras kumppani on se, joka ekasta erouhkauksestasi toteaa, että asia selvä.
No viimeisimmässä tapailussa kävi niin. Koetin vihjailla hänelle pari kuukautta, että etsi nyt hyvä mies paremman näköinen tai kiinnostavampi nainen ja kerroin omista heikkouksistani ja siitä, etten ole välittämisen arvoinen, enkä edes itse jaksa olla kiinnostunut.
Sanoin sitten, että ei kannata enää pitää yhteyttä ja hän toteuttikin sen. :O Luulin, että se oli vain sellaista kepillä jään kokeilua. Tosin hän ei todennäköisesti vain pitänyt minusta oikeastikaan.
Ei, vaan todennäköisesti sillä miehellä ei ollut kiintymyssuhdehäiriötä ja hän tajusi, ettei itseään kannata altistaa parisuhteelle, jossa ei ole luottamusta.
Parisuhteessakin on vetovoiman laki. Nepparilla on vastakappale. Vastuuton ihminen tarvitsee ylivastuullisen ja narsku tarvitsee läheisriippuvan. En tiedä, mikä sinun häiriösi nimi on, mutta vain toinen samalla janalla häiriöitynyt (janan toisessa päässä siis) voi jäädä sinun kanssasi suhteeseen. Ehkä hänellä on hylkäämispelko, jonka vuoksi hän yrittää riidan jälkeen miellyttää. Mutta päästään täysin terve ei lähde sille linjalle, vaan suojekee itseään ja poistuu suhteesta. Sillä ei ole mitään tekemistä tykkäämisen tai rakkauden kanssa.
Tuo voi olla totta. Hän vaikutti jotenkin tasapainoiselta, mutta jollain tasolla huonoitsetuntoiselta. Yleensä kumppanini ovat olleet jotenkin huomattavasti aggressiivisempia ja dominoivampia kuin hän oli.
Olen aina vastannut itsemurhalla uhkailuun että tee sitten. En ole vastuussa aikuisesta ihmisestä. Eikä kukaan näistä vielä tähän päivään mennessä ole uhkaustaan toteuttaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole parisuhdekelpoinen.
Hoida yläpääsi kuntoon.
Mun mielestäni se nyt vain on ihan normaalia. Mikä siinä on väärin? Ero-uhkaus on ainakin tehokas ja saa toisen kertomaan rehellisesti, millä aikeilla on liikkeellä.
T. Ap
Erouhkaus on merkki siitä, että tämä oli tässä. Todennäköisesti et ole parisuhteessa juuri siksi, että kokeilet kaikkia keinoja karkottaa toinen ja sitten kun hän lähtee, niin ihmettelet, että miten tässä nyt näin kävi. Sinulle paras kumppani on se, joka ekasta erouhkauksestasi toteaa, että asia selvä.
No viimeisimmässä tapailussa kävi niin. Koetin vihjailla hänelle pari kuukautta, että etsi nyt hyvä mies paremman näköinen tai kiinnostavampi nainen ja kerroin omista heikkouksistani ja siitä, etten ole välittämisen arvoinen, enkä edes itse jaksa olla kiinnostunut.
Sanoin sitten, että ei kannata enää pitää yhteyttä ja hän toteuttikin sen. :O Luulin, että se oli vain sellaista kepillä jään kokeilua. Tosin hän ei todennäköisesti vain pitänyt minusta oikeastikaan.
Siis työntämällä työnnät ihmisen pois ja sanot ettet halua olla yhteydessä ja nyt esität uhria kun "ei se nyt sit tykännytkään susta"? Etkä itsekään pidä itseäsi välittämisen arvoisena?
Tsiisus sä oot sekasin.
Itsetunnottoman ihmisen kanssa on vaikea seurustella kun sille ei riitä mitkään rakkauden osoitukset koska ei itse usko itsestään mitään hyvää. Sinä sabotoit ihan itse suhteesi.
Jätä nyt hyvä ihminen miehet vähäksi aikaa ja keskity miettimään miksi et itse usko itseesi. Kehitä itsetuntoas ja jätä viattomat rauhaan, sä vaan kiusaat niitä.
Yhteessä parisuhteessa pitkään feikkasin hyväitsetuntoista äitini neuvon mukaisesti. Eli en avoimesti kertonut siitä, miten rumana pidän itseäni tai miten vihaan itseäni. Se mies piti mua oikeasti kauniina, mikä tuntuikin todella oudolta ja feikiltä. Tosin sekin suhde kaatui miehen aggressiivisuuteen ja omiin erovihjailuihin.
Ja aidosti kuvittelin tehneeni miehelle palveluksen, kun erosimme. Ajattelin, että NYT hän löytäisi aidosti minua tasokkaamman ja paremmannäköisen naisen. Tosiasiallisesti hän oli jonkin aikaa sinkkuna ja löysi tosi keskiverron (minua vähemmän kauniin) näköisen ja minua vanhemman naisen, jonka kanssa meni naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina vastannut itsemurhalla uhkailuun että tee sitten. En ole vastuussa aikuisesta ihmisestä. Eikä kukaan näistä vielä tähän päivään mennessä ole uhkaustaan toteuttaneet.
Ap tässä ja off topiccina: paras ystäväni on harrastanut samaa myös. Ja siis hänelle en saisi kertoa arkisista mietteistäni, kun hänellä on todella usein juuri "tilanne päällä". Omat mietteeni ja huolenaiheeni ovat kuulemma hänen elämäntilanteeseensa verrattuna täysin mitättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina vastannut itsemurhalla uhkailuun että tee sitten. En ole vastuussa aikuisesta ihmisestä. Eikä kukaan näistä vielä tähän päivään mennessä ole uhkaustaan toteuttaneet.
Ap tässä ja off topiccina: paras ystäväni on harrastanut samaa myös. Ja siis hänelle en saisi kertoa arkisista mietteistäni, kun hänellä on todella usein juuri "tilanne päällä". Omat mietteeni ja huolenaiheeni ovat kuulemma hänen elämäntilanteeseensa verrattuna täysin mitättömiä.
Yritätkö kiristää ystäviäsikin? Toivottavasti saat apua ongelmiisi.
No viimeisimmässä tapailussa kävi niin. Koetin vihjailla hänelle pari kuukautta, että etsi nyt hyvä mies paremman näköinen tai kiinnostavampi nainen ja kerroin omista heikkouksistani ja siitä, etten ole välittämisen arvoinen, enkä edes itse jaksa olla kiinnostunut.
Sanoin sitten, että ei kannata enää pitää yhteyttä ja hän toteuttikin sen. :O Luulin, että se oli vain sellaista kepillä jään kokeilua. Tosin hän ei todennäköisesti vain pitänyt minusta oikeastikaan.