Lue keskustelun säännöt.
Onko muka paha juttu parisuhteessa väläytellä erohaaveilla ja its ariuhkauksilla?
26.03.2021 |
Itse olen kaikissa suhteissani pientenkin vastoinkäymisten yhteydessä ehdottanut välittömästi eroa/yhteydenpidon vähentämistä/suositellut etsimään itseäni parempaa seuraa ym. Ja sitten harvemmin myös väläytellyt ilmoille itsetuhoisia ajatuksia. Oletan, että se on normaalia...vai onko sittenkään? Itse olen ollut kaikissa suhteissani se, joka teki aloitteen eroamisesta ja vei sitä aktiivisesti eteenpäin, tosin yhdessä tapailujutussa tein aloitteen erosta pari kertaa, niin se toinen ottikin sen tosissaan, mistä hieman yllätyin.
Mikä on normaalia tämän aihepiirin osalta?
Kommentit (49)
Et ole parisuhdekelpoinen.
Hoida yläpääsi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaiken huipuksi jopa sellaisissa tapauksissa, joissa olen ollut ihan järjettömän ihastunut ja se toinen onkin alkanut lämmetä minulle, olen heittänyt sen "otetaan etäisyyttä" -kortin esille. Tuli niin absurdin tyhjä olo, kun se ihailuni kojde olikin yhtäkkiä kuin sulaa vahaa. Tuli sellainen olo, että "hups, nyt meni jotain väärin, munhan piti vain olla se ihailija".
Vierailija kirjoitti:
Et ole parisuhdekelpoinen.
Hoida yläpääsi kuntoon.
Mun mielestäni se nyt vain on ihan normaalia. Mikä siinä on väärin? Ero-uhkaus on ainakin tehokas ja saa toisen kertomaan rehellisesti, millä aikeilla on liikkeellä.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti Ap vain jauhaa ruskeaa ajankulukseen.
Muuten on todella pissapää.
Tai on se muutenkin.
Trolllihan sinä olet, mutta omituisia asioita mietit. Joskus ihmettelen mitä tyhjiötä tällaiset ihmiset täyttä, jotka jaksaa tällaisten väsäämiseen käyttää aika? Täytyy olla aika tyhjä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekopää ap. Sulla on kiintymyssuhdevaurio.
Jos seurustelukumppanini uhkaisi itsmrhalla, ottaisin todellakin sen tosissaan. Olisin yhteydessä hänen vanhempiinsa ja varoittaisin heitä. Uhkaushetkellä voisin hyvinkin ajatella soittavani 112:een kysyäkseni neuvoja. Olen ollut tilanteessa jossa henkilö uhkasi tappaa itsensä (ei ollut seurustelukumppanini) ja lukittautui toiseen huoneeseen; poliisit tulivat soiton perusteella paikalle ja tekivät tilannearvion. Siinä tapauksessa riitti, että uhkailija paljasti vain provosoivansa ja vakuutti, ettei oikeasti aio toteuttaa aiettaan ja paikalle tuli myös kyseisen henkilön vanhempi.
Parisuhteessa en uhkailevan ihmisen kanssa olisi ainakaan ennen kuin hän olisi hoitanut mielenterveytensä kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot itsekin toimintaasi uhkailuksi, tuo on henkistä väkivaltaa.
Ex oli eroamassa aina kun joku oli vialla ja sit pyyteli anteeksi. Mitä sä luulet tuolla saavuttavasi?
Jos uhkailet erollaniin joku voi ottaa sen ihan tosissaan (niinkun pitääkin) ja lähteä heti palaamatta takaisin. Toinen vaihtoehto on, että se ei jaksa enää edes välittää ja sanasi kaikuvat kuuroille korville, tuo välinpitämättömyys sit alkaa kyllä näkymään ja tuntumaan suhteessa muutenkin eikä sun muillakaan sanomisilla ole enää merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti Ap vain jauhaa ruskeaa ajankulukseen.
Muuten on todella pissapää.
Tai on se muutenkin.
Miksi pissapää? Nuo liittyvät riitatilanteisiin parisuhteiden osalta ja niiden ihastumistapausten osalta siihen, jos se ihastukseni vaikuttaakin pitävän minusta. Sellaisen päätteeksi tai jälkeen olen sanonut, että "koetan unohtaa sinut" tms. Yleensä sen myötä se juttu onkin kuivunut kokoon, mitä olen sitten harmitellut jopa vuosikausia jälkikäteen.
On tullut sellainen olo, että teen väärin ja että en saisi tuntea niinkuin tunnen. Riitatilanteissa oletan, että se toinen ei pidä minusta, jos on vihainen -> ero on paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä sekaista selitystä. Tulee joku muu palstahullu mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole parisuhdekelpoinen.
Hoida yläpääsi kuntoon.
Mun mielestäni se nyt vain on ihan normaalia. Mikä siinä on väärin? Ero-uhkaus on ainakin tehokas ja saa toisen kertomaan rehellisesti, millä aikeilla on liikkeellä.
T. Ap
Erouhkaus on merkki siitä, että tämä oli tässä. Todennäköisesti et ole parisuhteessa juuri siksi, että kokeilet kaikkia keinoja karkottaa toinen ja sitten kun hän lähtee, niin ihmettelet, että miten tässä nyt näin kävi. Sinulle paras kumppani on se, joka ekasta erouhkauksestasi toteaa, että asia selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhkailut, väläyttelyt ja varmaan näpäyttelytkin on parisuhteessa aivan perseestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole parisuhdekelpoinen.
Hoida yläpääsi kuntoon.
Mun mielestäni se nyt vain on ihan normaalia. Mikä siinä on väärin? Ero-uhkaus on ainakin tehokas ja saa toisen kertomaan rehellisesti, millä aikeilla on liikkeellä.
T. Ap
Kun ero mainitaan ensimmäisen kerran, sen realisoituminen on vain ajan kysymys. Karrikoidusti.
Ei ole normaalia. Erouhkailut jäävät takaraivoon. Kuulija ei niitä koskaan unohda, vaan siirtää jakan oven väliin jo valmiiksi, koska hänellä on nyt epäilyt, ettei tämä tule jatkumaan. Parisuhde tulee kaatumaan alitajuisesti ennemmin tai myöhemmin, koska luottamukseen on tullut niin iso särö.
Itsem urhauhkaukset on sekopäisten touhua. Sellainen ihminen joutaa hoitoon.
Yleensäkin kaikki uhkaukset kielivät vakavista ongelmista.
Vierailija kirjoitti:
Sekopää ap. Sulla on kiintymyssuhdevaurio.
En ole sekopää, mutta jos kuvailisin sitä tunnetta ihastusteni kanssa niissä tilanteissa...mua alkaa ahdistaa, jos tajuankin, että se toinen pitäisikin minusta. Lisäksi se henkilö tuntuukin liian arkiselta, jos alentuisi minusta pitämään. Tulee sellainen olo, että eihän sellainen ole minkään arvoinen, jos näin pskasta kuin minä välittäisi. Samalla tulee täysin tyhjä olo.
Se olo menee aika nopeasti ohitse, mutta on vaikeaa vastustaa kiusausta tärvellä koko juttua sen olon vuoksi, kun oon kuitenkin aika rehellinen yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti Ap vain jauhaa ruskeaa ajankulukseen.
Muuten on todella pissapää.
Tai on se muutenkin.
Miksi pissapää? Nuo liittyvät riitatilanteisiin parisuhteiden osalta ja niiden ihastumistapausten osalta siihen, jos se ihastukseni vaikuttaakin pitävän minusta. Sellaisen päätteeksi tai jälkeen olen sanonut, että "koetan unohtaa sinut" tms. Yleensä sen myötä se juttu onkin kuivunut kokoon, mitä olen sitten harmitellut jopa vuosikausia jälkikäteen.
On tullut sellainen olo, että teen väärin ja että en saisi tuntea niinkuin tunnen. Riitatilanteissa oletan, että se toinen ei pidä minusta, jos on vihainen -> ero on paras ratkaisu.
Kiintymyssuhdehäiriö. Et pysty ikinä olemaan onnellisessa ja tasapainoisessa suhteessa.
Ei mikään tuossa ole normaalia. Melko yleistä kylläkin.