Maalismasut TO-SU

Lämmin osanotto, Buam. Kohtalosi pysäytti ja olen kovasti allapäin puolestasi, vaikka en sinua lainkaan tunne.



Itselläni on ollut varmaan parin viikon paussi näissä keskusteluissa muiden kiireiden vuoksi. Reilu viikko sitten käytiin ultrassa ja laskettu aika olisi sen mukaan 3.3. Nlan taulukon mukaan päivää aikaisemmin. Ihanaa oli nähdä vauveli, vaikka aika epäselvä tuo kuva näin maallikolle olikin. Ultra oli siis neuvolan tarjoama ja se tehtiin ostopalveluna yksityisellä lääkäriasemalla.



Aikamoinen järjestäminen noissa ultra- ja neuvolakäynneissä loma-aikana kun omat lapset ovat jo sen verran isoja, että taitaisivat siellä jotain jo ymmärtää, mutta emme ole heille halunneet vielä asiasta kertoa - on niin pitkä odotus vielä tuonne maaliskuuhun. Vielä siis olemme pitäneet odotuksen salaisuutena. Ja onhan tässäkin vaiheessa oma viehätyksensä, varsinkin kun mulla on aika vahvasti se tunne, että tämä on viimeinen odotusaikani.



TUPLISTA: Meillä kahdella vanhemmalla ikäeroa 1v9kk. Meillä oli käytössä sisaristuin, joka palveli omia tarpeitamme loistavasti. Esikoisemme oli suhteellisen pienikokoinen, joten paino eivätkä muutkaan rajat tulleet vastaan talvellakaan topavaatteissa. Itse asiassa pari vuotta sitten kun lapset lähtivät hoitoon ja vaunuja käytettiin enää hoitoon viedessä, pikkusisarus istui sisaristuimessa ja isompi itse vaunujen istuimessa. Sisaristuin oli meillä vaunuihin kytkettynä siis yli kaksi vuotta, mikä lienee tavallista pidempi aika. Lisäksi kaupunkikäyttöön meillä oli auton perällä peräkkäin istuttavat Gracon matkarattaat. Tavallisille tuplille meillä ei yksinkertaisesti ollut säilytystilaa. Nyt ikäeroa nuorimpaa tulee neljä vuotta, joten hän kävelköön.



Mukavaa viikonloppua!



mammuter rv 10+4

Minä kävin tänään alkuraskauden ultrassa. Ihan vain sen vuoksi että saisi tietää onko masussa oikeasti joku jonka vuoksi voida pahoin. Ja olihan siellä. Kuukautisten mukaan olisi rv 6+5, mutta sikiön koko vastaa rv 7+2. Sydän sykki 134/min ja kaikki oli hyvin, kohdunsisäinen normaali raskaus.

Buamille pahoittelut. Kyllä nämä iana koskettaa ja tuo pelon pintaan.



Tänään ei ole olut pahoin vointia (eikä ollut eilen illalla) joten huolettaa. Kova nälkä vaivaa koko ajan.



Kävi veisjuoksemassa ja ihan hyvin sujui. Vyö jäi niin ylös että pystyy varmasti vielä pitkään juoksemaan.



Lisäksi ilmoittauduin Husin raskausdiabetes tutkimukseen, kun menee painoindeksi yli 31. Tuossa linkki siihen jos joku muukin kiinnostuu. PIstin meiliä niin nopeasti tuli vastaus. [http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,2530,61...|http://www.hus.fi/de…]



T:Vacsuli 8+4 (kai, mä en ikinä muista tätä varmasti)

olen lukenut viestejä lähes päivittäin, mutta kirjoittaminen on aina vaan jäänyt. Paljon iloisia ja surullisia uutisia ketjussa, paha mieli tuli keskenmenon kokeneiden puolesta varsinkin, kun itsekkin sitä juuri pelkäsin kohtukipujen kourissa. Kaikki kuitenkin hyvin masussa, sydän sykkii ja raskausviikkoja varmistui olevan 9+6. Olipa ihana saada eka ultrakuva pikkuisesta!

Pahoinvointi on mulla jotain ihan järkyttävää! Jokunen päivä menee paremmin ja toisina päivinä oloon ei auta mikään :( Odotan vaan että viikkoja kertyisi ja olo alkaisi helpottaa, huoh.

Kävin jo äitiysvaateostoksillakin hyvän ystävän kanssa, jolla la ihan samoihin aikoihin, kun mullakin :) Ihana pitää housuja, jotka ei purista!

Jaksamista kaikille alkuraskauteen!

Alfiina viiden lapsen kera+masuvauva rv 9+6

Voimia keskenmenon saaneille!



En oo ite kerenny nyt paljoo kirjottelee. Oon nyt ollu pari viikkoo töissä kesäloman jälkeen ja tuntuu ettei töiden jälkeen jaksa tehä mitään muuta kuin nukkua. Ja jotkut täällä puhui niistä supisteluista... Mulla kans tuntuu välillä että maha sillai jännästi kovettuu, just ihan niinku supistelis. Ovat onneks kivuttomia! Ja nää tapahtuu yleensä töissä kun joutuu nostelee tai siirtelee jotain painavaa. Aattelin kysästä neuvolas kun on seuraava käynti, et voiko tosiaanki supistella jo näin varhain??? Mulla on se ultra 20.8 (jollain tais muuten olla samana päivänä). Ja jännityksellä ootan mitä siellä näkyy...



Kävin ostamas viikko sitten mammafarkut, ei enää tavalliset farkut mahdu jalkaan... Vaikka paino ei oo noussu nyt yhtään ylös päin, niin kummasti vaan tuo maha kasvaa. Ei taida pitkään pysyä tää salaisuutena. No ultran jälkeen aattelin sit ilmotella mummoille ja kavareille et vauva ois meille tulossa. Tosin kaverit on kyllä varmaan jo jotain epäilleet kun en oo baari iltoja viettäny piiiitkiin aikoihin. Ja mukavintahan se on sit kertoo omille lapsille et sisko tai veli ois tulossa. Ne on sitä jo kovasi toivoneetkin.



Mutta nyt aamupalalle!



Maikku80 rv10+5

Buamille lämmin halaus, nyt on lupa surra ja itkeä.



Monella on ollut rankkaakin pahoinvointia, mutta itse olen välttynyt pönttöön kurkistelulta. Oikeastaan ainoat oireet ovat olleet tällä hetkellä väsymys ja alavatsan nipistely ja alapään vihlonta. NIIN ja mielialanvaihtelut mistä varsinkin mies on saanut nauttia :D. Tavalliset housut menee vielä, kun viikkojakin on niin vähän.



Yritetäänhän nauttia kaikki tästä alkuraskaudesta :)!!!



Nasse rv7+6

...tätä pahaa oloa!!! =( Nyt oikeaa valivalia tulossa. Oon niin poikki. Vasta 3 vkoa tästä kärsitty, ja tuntuu ikuisuudelta. Oon niin väsynyt tähän oloon, että tänään piti jo sängyn pohjalla itkeäkin sen takia. Mä en oikeasti tiedä miten selviän, kun mies lähtee reilun vkon päästä töihin! Tänään pääsin JO 12:12 ylös sängystä. Jollei okseta, niin sitten huippaa niin, että jalat on lähteä alta. Ja päätä särkee. Sitten kun ne kaksi oiretta helpottaa, niin jo saa käydä yökkimässä. Ja tämä ehkä kuvastaa oikeasti, miten paha olo on ollut: aamupäivällä sängyssä maatessa jo nimittäin mietin, että jos olisin tämän tiennyt, niin olisinkohan sittenkään halunnut toista lasta! Niin epätoivoinen olo tulee. Entä jos tää ei lopu sen vkon 12 jälkeen??? Ja mikä vielä kamalampaa, kärsin tästä olosta sinne np-ultraan vkolle 12+0, ja sitten selviää, ettei siellä enää ketään ole! Ja joo, tiedän, kuinka tyhmä on valittaa näinkin pienestä. Oma äitikin sanoo, että teen tässä kärpäsestä härkäsen, ja kuinka miljoonat naiset on tämän saman olon kokeneet jne. jne. Mutta mä en kestä! Mitään ei voi tehdä. Minnekään ei voi mennä. En jaksa leikkiä pojan kanssa. En jaksa mitään!!! Luojan kiitos, että on tuo maailman ihanin mies, joka jaksaa munkin edestä. Nytkään ei pysty kyllä tässä koneen edessä kauaa istumaan, kun huippaa.



Että joko tuolla valitusvirrellä ansaitsee viikon - tai kuukauden - valittaja-tittelin?



Kysynkin vielä siis uudestaan, jos joku asiasta tietää: Voiko raskausoireet jatkua, jos alkio on lopettanut kasvamisen kohdussa? Eli ts. voinko edes iloita, että siellä joku on, kun yökkäilen..?



Mutta nyt pois täältä päivää enempää pilaamasta...



Valittaja-Pi-Ki 9+1

Niin, vuoto siis jatkui heti sen meidän edellisen ultran jälkeen eli sitä on nyt kestänyt jo yli 2viikkoa. Eihän mun tavallaan PITÄIS olla huolissaan kun kahden viikon vuotamisen jälkeen kohdusta kuitenkin löytyi sikiö ja sykkivä sydän, mutta kun ei sitä voi itelleen mitään. Jatkuva kuvotus, heikotus ja väsymys jatkuu edelleen, eli senkin pitäis olla hyvä merkki.

Olin vaan jo niin varautunut siihen, ettei mahassa ole mitään ja ennen keskiviikkoista ultraa odotin vaan että saatais ne romppeet kohdusta pois ja kunnon vuoto aikaseks ettei mene aikaa "hukkaan". Ilosta tietenkin kyynelehdin kun siellä sitten olikin eloa, mutta nyt en kyllä millään kestäis jos tää menis kuitenkin kesken.

Jatkuvasti itkettää ja pelottaa :o( Ja se, että panikoin jatkuvasti, aiheuttaa sne että alan jo kuvittelemaan supistuksia ja muita jomotuksia...

Täytyis vaan pysyy rauhallisena ja ajatella että kaikki on varmasti ok, niin kauan ku ei ole runsasta vuotoa ja kunnon kipuja.

Tän hetkinen vuoto on erittäin niukkaa, tumman ruskeaa ja sellasia "limaviiruja" tai pikkupikku hyytymiä.



No, ei auta muu kun toivoa vaan että kaikki olis hyvin ja meille tulis kolmas vauva sitten maaliskuussa.



Niin ja BUAMille suuret osanotot ja kaikille kiitos onnitteluista.



lootuska rv8+

Tiedän tunteen. Mulla ei oo aiemmissa raskauksissa ollu näin hirvee olo ja nyt jo sanoinkin miehelle, kun sitä tuulimunaa epäiltiin, että mä en ole kyllä enää yhtään varma tahdonko yrittää enää uudestaan. ja jos tää nyt vielä kesken menee, niin tällä hetkellä tuntuu että meidän lapsiluku jäis sitte kahteen.



Miten sitä voikin olla NIIIN vetämätön olo, meidän kotikin on niin sekasin että kuvottaa jo senkin takia, mutta en vaan JAKSA siivota. Mies menee maanantaina töihin ja pelottaa todella miten jaksan lasten kanssa yksin. Tänäänkin mies mene tekee yhen työkeikan ni mun oli pakko lähtee lasten kanssa mummilaan että saan levätä.

Olot tuntuu olevan kanssamatkaajilla kovin samanmoiset. Aiemmin jo kerroinkin, että etova olo on väistynyt, mutta mutta. Ei se sit oo. Jos ruokailuväli venähtää liian pitkäksi tai jos erehtyy syömään jotain makeaa, niin voi elämä mikä olo siitä seuraa. Piti tänäänkin nukkua päikkärit, jotta paha olo ois väistynyt. Ei sit väistynyt, käytiin pyöräilemässä koko perheen voimin ja kaupasta hakemassa omenoita. Omena päivässä, niinhän se menee, olo koheni kummasti.

Mulla on tuota elopainoa päällä kiitettäväsi, kaikki mitä tuli esikosta, on edelleen matkassa mukana. Juttelin neuvolassa aiheesta ja hän sanoi että suosittelee rasvatonta ja sokeritonta dieettiä. Laihduttaahan ei saa, mutta kovia rasvoja ja sokeria ei sikiö enkä minäkään tarvitse. Niillä eväillä täytynee mennä. Nyt vkonloppuna olen syönyt muutaman palan suklaata ja se kostautui heti. Ei ollu muikea fiilis tuossa päivemmällä.

Ekassa raskaudessa oksensin kerran, sekin hirmuttomassa flunssassa kun yritin höyryhengittää oikein syvään Vicks höyryjä, no valkoinen valtaistuin kutsui heti.

Tässä en vielä ole joutunut pyttyä halailemaan, mutta hajut pistää yökkimään. Pahinta on esikon kakkavaippa... huh huh... ottaa voimille välillä. Onneksi mies on mukisematta tehnyt aina "pyllypyykit".

Mutta olo on ollut niin vetämätön, että en ole jaksanut tsempata esikon kuivaksi opettamisessa. Tiedän, pitäisi vaan jaksaa... mutta nyt ei oo kyllä ollut aiheeseen voimia.



Viikko enää lomaa ja sitten alkaa taas työrumba, se onkin taasen mahdotonta pyöritystä..



viikonloppua kaikille.



t:Veksuli 9+3

Mä en olekaan kirjoitellut piiitkääään aikaan...en vaan ole kertakaikkiaan jaksanut konetta edes avata. Tämän viikon olen ollut lomalla lasten kanssa ja on ollut ihanaa kun ollaan joka päivä nukuttu pitkät päikkärit =)



Buam: Todella iso halaus sinulle. Koeta jaksaa. En muuta voi sanoa, kuin että olet ajatuksissa...



ON: Olo on hyvä jos ei syö paljoa. Siis aamulla on pakko syödä jotain ku muuten tulee ihan kamala olo, ainut juttu siinä on se että kun syönkin niin tulee paha olo myös..! Jos olen liian pitkään syömättä on pyörrytysolo ja kuvotus valmis, ja kun syön (vaikka vaan vähänkin) niin sama olo tulee....en sit tiiä et mitä tälle tekis. Alun jälkeen en kyllä oksentaas oo käyny...onneksi.

Rinnat vähän vähemmän arat ku aiemmin, ja muutenkin välillä epäuskoinen olo koko raskauden suhteen, mutta........kaks viikkoa olis ekaan neuvolaan ja siellä varmasti kuunnellaan jo ääniä...



Mulla on kamala hiivasieniongelma (sorry)! Onko muita kellä samaa? Kävin just eilen lääkärillä joka suositteli ensin käyttämään hiivalääkityksen, sitten sen jälkeen hetken päästä maitohappobakteeriemätinpuikkoja sekä limakalvoja vahvistavaa öljyä, tää on neljäs tulehdus tän raskauden aikana...ei kauheen kiva!!! Ällö vaiva!!! Ja raskauden aikana ei voi suunkautta otettavia hiivalääkkeitä käyttää..



Mä olen täällä neulonut innoissani vauvalle villahaalaria....yleensä mun innostus lopahtaa alkuunsa kun jotain alan tekemään, mutta nyt olen tehnyt niin kahdessa päivässä ettei puutu muuta ku hihat enää! Jee, hyvä minä!



Lauantainjatkoja kaikille...



Äiti1983 + "jasmiina" rv 9+3

Pi-ki ja muut pahoinvoivat:



Olipa ihana lukea että tätä epätoivoa on muillakin. En ole jaksanut vähään aikaan kirjottaa, kun oon ajatellu ettei viitsi valittaa. Olo on aivan kammottava aamusta iltaan. Jos jääkaapille pääsee, niin viimeistään siellä silmissä sumenee ja on pakko nostaa jalat ylös. Kokoajan voisi vain nukkua. Mieliala heittelee missä sattuu. Viimeksi tänään mietin jo vakavasti, että minäkö tämän lapsen todella halusin? Että eikö olisi kaksi jo riittänyt? Ja samaa mietin kuin joku muukin, että jos kesken menisi, niin ikinä en enää moiseen ryhtyisi!!!



Arki alkaa sitten maanantaina...pitäisi jaksaa töihin lähteä. Meillä viikot vielä on siitä inhottavia, että mies on töissä toisella paikkakunnalla, ja siten viikot pois kotoa. Nythän tää on menny kun olen vain kotona maannut, mutta ihan jo kauhistuttaa miten raato olen työpäivän jälkeen, jos edes sen pysyn tolpillani!



Huokaus!!



Piiperö, rv 8+6

Olo vaihtelee hyvästä etovaan. Etominen siis vähentynyt ja se edelleen mua huolettaa.



Paino tuli eilisen vesijuoksun johdosta alas lähes kilon, enkä siis ole todellakaan syömisiä vähennellyt. Tänään ostin irttiksiä pitkästä aikaa.



T:Vacsuli 8+4 (nyt taitaa olla oikein)

On muka ollut vain niin kiire tai sitten oon ollut niin väsynyt, etten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. Samoja oireita vaikuttaa olevan muillakin. Jospa se tietäisi hyvää siinä mielessä, että masussa olisi elämää. Mulla oireet vaihtelevat päivittäin ja nyt on taas ollut pari aika vähäoireista päivää ja peikot hyppii tietty heti mielessä... Neuvolaan aikaa vielä viikko.



Buam, olen todella pahoillani. Ikävää, ikävää!



Yritän tsempata itseäni sokerittomaan diettiin. Täällä taisi olla joku muukin samalla asialla. Viime raskaudessa oli diabetes ja nyt jo huomaan, että olo muuttuu tosi huonoksi, jos syö liian raskaasti tai syö karkkia tms. Ei tee kyllä haittaa, vaikka pakolliseen karkkilakkoon joutuisinkin. Jospa se painonnousu pysyisi aisoissa sillä tavalla.



Päikky 7+4 (kai)