Mistä näitä rajattomia lapsia sikiää?

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksessa? Ovatko he muka saaneet jossain kasvatusta?

Toki päiväkotiin kaikki viedään kasvatettavaksi. Vaikka itse oltais kotona.

Niitä sikiää siitä kun isi ja äiti rakastavat toisiaan oikein kovasti ja...

Kautta aikojen nuorisoa on paheksuttu.

Harva vielä on syntynyt henkisesti 5-kymppisenä.

Se on se kun annetaan lapsen päättää kaikesta perheessä. Vanhemmat lapamatoja.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on liian paljon vanhempia, joista ei olisi ollut vanhemmiksi, mutta sellaiseksi oli jostain kumman syystä pakko ryhtyä.

Nykyään kyllä paljon vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, koska nykyään on sentään ihan ok olla hankkimatta lapsia jos ei niitä halua. En tiedä miten näiden kyvyttömien vanhempien lapset ennen pärjäsi, isovanhemmat varmaan hoiti enemmän ja selkäsauna oli varmaan ihan tuttu kurinpitomenetelmä. Jännä juttu, että näin kasvatetuista lapsista ei tullut hyviä vanhempia omille lapsilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kädettömistä vanhemmista.

Tämä on syy, mutta miksi osa vanhemmista on niin totaalisen kädettömiä?

Syitä on varmaan monia, ja varsin erilaisiakin.

Mun kuopus on tällainen rajaton persoona, tai ainakin hyvin sen kaltainen, tosin päiväkoti-iässä se ei vielä aiheuttanut ongelmia muille kuin kotiväelle. Matka aikuisuuteen on ollut raskasta, ja voin sanoa, ettei ammattilaisetkaan ole osanneet auttaa lasta, eikä meitä vanhempia.

Onko tutkittu onko jotain neurologista esim taustalla? Meillä kans ekaluokkalainen tällainen tapaus ja on myös useampi lapsi ja muut aivan erilaisia. Heidän kanssa toimii normaali johdonmukainen kasvatus, mutta tämä yksi on aivan oma lukunsa. Ei kunnioita, ei tottele, tekee tasan mitä itse haluaa. On oppinut lukemaan jo 4v, musikaalisesti todella lahjakas ym, eli taitoja kyllä löytyy, mutta muuten vaikea luonne ja muutenkin olen alkanut epäillä että olisi jotain neuropsykiatristakin haastetta taustalla, mutta koska esim oppimisvaikeuksia ei ole ja pärjää koulussa (purkaa sitten väsymystään ja pahaa oloa koulupäivän jälkeen kotona) niin ei kukaan ota huoltani tosissaan. Pelottaa todella tulevat vuodet, murrosikä jne, koska olemme jo nyt melko neuvottomia välillä tämän lapsen kanssa.

No ei ole, kun mikään taho ei ole ajoissa katsonut sitä tarpeelliseksi. Aina väitetty, että hän on täysin normaali lievää lukivaikeutta lukuunottamatta. Mitään tukea tai apua ei ole ajoissa saatu mistään tämän lapsen osalta. Nyt hän on aikuinen, syrjäytynyt, masentunut, yksinäinen. Eikä enää itse edes halua mitään apuja mistään.

Voih, onpa surullista että näin on päässyt käymään. Kunpa hän ymmärtäisi että apua voi yhä hakea ja esim jos on jotain adhd:ta tai muuta taustalla, niin siihen löytyy ihan lääkkeet jotka monesti parantavat elämänlaatua huomattavasti. Usein adhd muuten diagnosoidaan virheellisesti masennukseksi.

Tässä se sudenkuoppa on. Vanhemmat luulee jo tehneensä kaikkensa, kun syöttävät lapselle ADHD-lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Se on se kun annetaan lapsen päättää kaikesta perheessä. Vanhemmat lapamatoja.

Anteeksi naurattaa vähän mielikuva lapamatovanhemmista 😆

Mutta siis oikeasti vakava aihe, johon en itse tiedä vastausta, ehkä joku tutkija voisi asiaa hieman selvittää tarkemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on liian paljon vanhempia, joista ei olisi ollut vanhemmiksi, mutta sellaiseksi oli jostain kumman syystä pakko ryhtyä.

Nykyään kyllä paljon vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, koska nykyään on sentään ihan ok olla hankkimatta lapsia jos ei niitä halua. En tiedä miten näiden kyvyttömien vanhempien lapset ennen pärjäsi, isovanhemmat varmaan hoiti enemmän ja selkäsauna oli varmaan ihan tuttu kurinpitomenetelmä. Jännä juttu, että näin kasvatetuista lapsista ei tullut hyviä vanhempia omille lapsilleen.

Totta. Ehkä isovanhemmat ja muut sukulaiset osallistu tosiaan ennen enemmän lapsen kasvatukseen ja niitä

rajoja tuli edes jostain suunnalta. Nykyään nämä ”kädettömät” vanhemmat eivät edes saa sen parempaa mallia mistään, joten ovatkin sitten ihan hukassa lastensa kanssa jo kun eka 2v uhma tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on liian paljon vanhempia, joista ei olisi ollut vanhemmiksi, mutta sellaiseksi oli jostain kumman syystä pakko ryhtyä.

Nykyään kyllä paljon vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, koska nykyään on sentään ihan ok olla hankkimatta lapsia jos ei niitä halua. En tiedä miten näiden kyvyttömien vanhempien lapset ennen pärjäsi, isovanhemmat varmaan hoiti enemmän ja selkäsauna oli varmaan ihan tuttu kurinpitomenetelmä. Jännä juttu, että näin kasvatetuista lapsista ei tullut hyviä vanhempia omille lapsilleen.

Totta. Ehkä isovanhemmat ja muut sukulaiset osallistu tosiaan ennen enemmän lapsen kasvatukseen ja niitä

rajoja tuli edes jostain suunnalta. Nykyään nämä ”kädettömät” vanhemmat eivät edes saa sen parempaa mallia mistään, joten ovatkin sitten ihan hukassa lastensa kanssa jo kun eka 2v uhma tulee.

Kyllä, ja kun se uhmaikäisen tahdon nujertaminen väkivallalla tai sen uhalla ei enää ole vaihtoehto, vanhempi joutuu joko käsittelemään omat tunteensa ja lapsuuden traumansa pystyäkseen olemaan jämäkkä mutta lempeä kasvattaja, tai sitten hän luovuttaa ja antaa lapsen elää kuin pellossa. Vanhempien syyllistäminen ja kyttääminen kaikessa on yksi iso ongelma, ja se etteivät lapset saisi näkyä ja kuulua missään, joten mallia hyvästä lasten kasvatuksesta ei välttämättä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä ollut aina..

Joo, luokalla _saattoi_ olla yksi ja hän oli harvinaisuus, joka lähetettiin apukouluun. Omalta luokaltani tiedän yhden ja jokaisella luokalla oli 42 oppilasta ja koulua käytiin kahdessa vuorossa, myös lauantaisin.

Tällaista määrää ei ole koskaan aikaisemmin  ollut ja kun otetaan huomioon se, että nykyään oppilaita/luokka on kourallinen, verrattuna suuriin ikäluokkiin, suhteellinen määrä on valtava.

Kamala kehityssuunta. Miksei asialle tehdä mitään? Onko aiheesta tehty tutkimusta?

Päiväkotien ja koulujen opettajien viestien kuunteleminen asioista päättävien tahojen korvilla saattaisi olla hyvä alku.

Kun opettajilta vietiin välineet (jälki-istunto yms.), lapsilta poistettiin kaikki rajat. Kun lapsi oivaltaa, että opettaja ei mahda hänelle mitään, eikä huonosta käytöksestä ole mitään seurauksia, tullaan tähän tilanteeseen, jossa kukaan ei voi tehdä mitään. Lapset tietävät systeemin heikkouden ja tietenkin käyttävät sitä hyväkseen. Lapsi ei ajattele tulevaisuutta, hän elää tätä päivää sillä tavalla, minkä hän kokee itselleen sopivaksi. Opettaja turhautuu työhönsä ja se vaikuttaa opetukseen. Ihme, että he vielä jaksavat, mutta kuinka kauan?

Vierailija kirjoitti:

Joo ja vanhemmathan eivät myöskään kestä ollenkaan kuulla että heidän lapsissaan olisi jotain vikaa. Ymmärretään loputtomasti ja hyysätään. Miettikääpä ihan näitä Koskelan surman tekijöitä.

Totta. Ennen oli häpeä, jos oma lapsi perseili ja sille laitettiin stoppi nopeaan. Kouluaikoinani 80-luvulla näitä rajattomia oli tarkkailuluokalla ja lähes kaikki ns. ongelmaperheistä.

Nykyään ei nähdä mitään vikaa omassa lapsessa, yhteiskuntaluokasta riippumatta.

Jos puhut tästä Kannelmäki -casesta niin kyse on taas kerran rikastuttamisesta. Meidän oma kulttuuri on vain niin paljon huonompi

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/40755263-d2a4-4d6a-acda-7e7104d455d7

Vierailija kirjoitti:

Liikaa yksinhuoltajia. Kotona vain 1 vanhempi.

40-luvulla syntyneissä sitä vasta olikin yksinhuoltajien lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kädettömistä vanhemmista.

Tämä on syy, mutta miksi osa vanhemmista on niin totaalisen kädettömiä?

Syitä on varmaan monia, ja varsin erilaisiakin.

Mun kuopus on tällainen rajaton persoona, tai ainakin hyvin sen kaltainen, tosin päiväkoti-iässä se ei vielä aiheuttanut ongelmia muille kuin kotiväelle. Matka aikuisuuteen on ollut raskasta, ja voin sanoa, ettei ammattilaisetkaan ole osanneet auttaa lasta, eikä meitä vanhempia.

Onko tutkittu onko jotain neurologista esim taustalla? Meillä kans ekaluokkalainen tällainen tapaus ja on myös useampi lapsi ja muut aivan erilaisia. Heidän kanssa toimii normaali johdonmukainen kasvatus, mutta tämä yksi on aivan oma lukunsa. Ei kunnioita, ei tottele, tekee tasan mitä itse haluaa. On oppinut lukemaan jo 4v, musikaalisesti todella lahjakas ym, eli taitoja kyllä löytyy, mutta muuten vaikea luonne ja muutenkin olen alkanut epäillä että olisi jotain neuropsykiatristakin haastetta taustalla, mutta koska esim oppimisvaikeuksia ei ole ja pärjää koulussa (purkaa sitten väsymystään ja pahaa oloa koulupäivän jälkeen kotona) niin ei kukaan ota huoltani tosissaan. Pelottaa todella tulevat vuodet, murrosikä jne, koska olemme jo nyt melko neuvottomia välillä tämän lapsen kanssa.

No ei ole, kun mikään taho ei ole ajoissa katsonut sitä tarpeelliseksi. Aina väitetty, että hän on täysin normaali lievää lukivaikeutta lukuunottamatta. Mitään tukea tai apua ei ole ajoissa saatu mistään tämän lapsen osalta. Nyt hän on aikuinen, syrjäytynyt, masentunut, yksinäinen. Eikä enää itse edes halua mitään apuja mistään.

Voih, onpa surullista että näin on päässyt käymään. Kunpa hän ymmärtäisi että apua voi yhä hakea ja esim jos on jotain adhd:ta tai muuta taustalla, niin siihen löytyy ihan lääkkeet jotka monesti parantavat elämänlaatua huomattavasti. Usein adhd muuten diagnosoidaan virheellisesti masennukseksi.

Tässä se sudenkuoppa on. Vanhemmat luulee jo tehneensä kaikkensa, kun syöttävät lapselle ADHD-lääkkeitä.

Hyvin harvoin näin. 

No kaikki tietää, mistä näissä viime aikojen tapahtumissa on kyse, mutta ei sitä saa sanoa ääneen. Jos ei tiedä, niin pitää olla tosi naiivi tai kulkea laput silmillä.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa supernannya. Siitä selviää syy! Joku neuvolan pakollinen kasvatuskurssi vanhemmille vaikka vauva-ajan jälkeen jossa kerrotaan että 3v ei ole enää vauva ja siltä voi jo vähän vaatia jotain.

Omat lapset ovat aikuisia, mutta ohjelmaa seuranneena, olen pistänyt merkille, miten oman aikani itsestäänselvyydet kasvatuksessa ja lapsen kanssa olemisessa on monella täysin hukassa.

Ohjelmassa jaetaan hyviä, arkisia neuvoja ja käännetään asia myös siihen vanhemman käytökseen, mitä lapsi peilaa. Ne pienet asiat ja rajat tuovat melko nopeasti toivottuja tuloksia. On ilo katsoa, miten lapset sekä vanhemmat voivat paremmin ihan arjen perusrutiineilla ja yhdessäololla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa supernannya. Siitä selviää syy! Joku neuvolan pakollinen kasvatuskurssi vanhemmille vaikka vauva-ajan jälkeen jossa kerrotaan että 3v ei ole enää vauva ja siltä voi jo vähän vaatia jotain.

Omat lapset ovat aikuisia, mutta ohjelmaa seuranneena, olen pistänyt merkille, miten oman aikani itsestäänselvyydet kasvatuksessa ja lapsen kanssa olemisessa on monella täysin hukassa.

Ohjelmassa jaetaan hyviä, arkisia neuvoja ja käännetään asia myös siihen vanhemman käytökseen, mitä lapsi peilaa. Ne pienet asiat ja rajat tuovat melko nopeasti toivottuja tuloksia. On ilo katsoa, miten lapset sekä vanhemmat voivat paremmin ihan arjen perusrutiineilla ja yhdessäololla.

Kyllä! Itse juuri katsoin kolme jaksoa eilen ja tykkäsin. Vanhemmat valittavat uupumustaan ja syynä on usein se että antavat lastensa pitää itseään kynnysmattona. Nyt vanhemmat ryhtiliike itsenne ja lastenne takia!

Surullista, nyt pitäis kyllä jotain tehdä tälle asialle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on liian paljon vanhempia, joista ei olisi ollut vanhemmiksi, mutta sellaiseksi oli jostain kumman syystä pakko ryhtyä.

Nykyään kyllä paljon vähemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, koska nykyään on sentään ihan ok olla hankkimatta lapsia jos ei niitä halua. En tiedä miten näiden kyvyttömien vanhempien lapset ennen pärjäsi, isovanhemmat varmaan hoiti enemmän ja selkäsauna oli varmaan ihan tuttu kurinpitomenetelmä. Jännä juttu, että näin kasvatetuista lapsista ei tullut hyviä vanhempia omille lapsilleen.

Totta. Ehkä isovanhemmat ja muut sukulaiset osallistu tosiaan ennen enemmän lapsen kasvatukseen ja niitä

rajoja tuli edes jostain suunnalta. Nykyään nämä ”kädettömät” vanhemmat eivät edes saa sen parempaa mallia mistään, joten ovatkin sitten ihan hukassa lastensa kanssa jo kun eka 2v uhma tulee.

Kädettömyyttä on nykyään ylisukupolvisesti. Röökiä ja kaljaa naukkailevista isovanhemmista ei ole esikuviksi kenellelään.

En tiedä, mutta nostan hattua opettajille ja varhaiskasvatuksen työntekijöille jotka hoitavat vanhempien tehtäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa supernannya. Siitä selviää syy! Joku neuvolan pakollinen kasvatuskurssi vanhemmille vaikka vauva-ajan jälkeen jossa kerrotaan että 3v ei ole enää vauva ja siltä voi jo vähän vaatia jotain.

Omat lapset ovat aikuisia, mutta ohjelmaa seuranneena, olen pistänyt merkille, miten oman aikani itsestäänselvyydet kasvatuksessa ja lapsen kanssa olemisessa on monella täysin hukassa.

Ohjelmassa jaetaan hyviä, arkisia neuvoja ja käännetään asia myös siihen vanhemman käytökseen, mitä lapsi peilaa. Ne pienet asiat ja rajat tuovat melko nopeasti toivottuja tuloksia. On ilo katsoa, miten lapset sekä vanhemmat voivat paremmin ihan arjen perusrutiineilla ja yhdessäololla.

TÄMÄ !