Taapero hakee huomiota lyömällä, jatkuvalla mölyämisellä ja muiden häiritsemisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mennään joskus leikkimään yhdessä lastemme kanssa. Lupaan että kerta tommosta käytöstä omaani kohtaan ja sun lapsi ei enää koskaan kiusaa vieraita. Olen sen verran tiukka kiusaamisen ja löpsöjen vanhempien kanssa, että yksi katse ja sana multa niin lapsesi oppii. Oppisi sultakin mutta et saa sanottua etkä estettyä. Ei lapset ole mitään riivattuja eläimiä jotka tekevät mitä sattuu, lapsi tekeea asioita jotka hänelle mahdollistetaan ja sallitaan.

Nimenomaan. Kertoo jo paljon vanhemman laiskuudesta ja uusavuttomuudesta, jos tulee röllifoorumille kyselemään vinkkejä.

Miksi ei kysyisi neuvoa, kun täällä kerran on niin mahtavia vanhempia? Ja miksi ei annettaisi hyviä neuvoja, jos niitä on? Ei siitä mitään tule, että kaiken joutuu kysymään ammattilaisilta ja viranomaisilta, rahat loppuu. 

Sinulla ei ole minkäänlaista neuvoa annettavaksi, viestisi tarkoitus on ainoastaan tuottaa pahaa mieltä! Kuka onkaan uusavuton ja laiska? Ja näiden lisäksi vieläpä ilkeä! Se olet juuri Sinä! 

Vierailija kirjoitti:

Siinä on tuleva koulukiusaaja ja muiden ihmisten elämän pilaaja kasvamassa.

siis juuri tuleva ahkera av-kirjoittelija...

Uskomatonta kyllä, mutta juuri 2-vuotiaat on tutkimustietojen nojalla kaikkein aggressiivisimmillaan! Eli täysin normaali tilanne ja kannattaa lukea siitä lisää vaikka kasvatuspsykologian näkökulmasta (esim. joku näppärä, yleistä konsensusta noudattava teos). Tottakai on oikein ja kuuluu lähteä pohtimaan, mikä voisi toimia parhaiten tämän yksilön kohdalla.

Sosiaalistamisen nimeäisin kuitenkin 2-vuotiaalle aivan ykköshommaks! Se pureutuu erityisesti tähän mainitsemaasi ongelmaan. Pojilla tuo on aivan erityisen tärkeää. Sosiaalistamisen kannalta olisi aivan ensisijaisen tärkeää, että lapsi saisi olla toisten lasten kanssa ja LEIKKIÄ. Vanhempi voi ehkä jonkin verran korvata tuota leikkitovereita, mutta ainoastaan jos todella eläydyt leikkimään lapsesi kanssa.

Lapsen tulisi harjoitella nyt leikin kautta oman ja muiden kehon rajoja. Ja se vaatii myös fyysisiä "elämyksiä". Se ei riitä kognitiivisen empatian kehittymiseen, että kun lapsi törkkää äitiä silmään ja äiti sanoo: "Tuo sattui!" Lapsi todella oppii "itsekkäästi", minän kautta ja se on täysin normaalia ja tervettä. Pelkkä moralisoiminen on hämmentävää tuossa kehitysvaiheessa olevalle lapselle.

Selkeä, kehitystason huomioonottava viestintä ja JOHDONMUKAISUUS. Rajat on oltava, mutta ne joutuu lapselle purkamaan sopiviksi opetuspalasiksi ja jatkuvasti ylläpitämään.

Huh miten rasittavaa, on siinä kestämistä...

Tiivistä kasvatusta, vähään aikaan et voi keskittyä omiin hommiisi.

Laiskat vanhemmat?

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsen pitää hakea huomiota, silloinhan se tarkoittaa, ettei hän saa riittävästi huomiota. Eli nyt muuttamaan ensin omaa käytöstä ja antamaan sitä positiivista huomiota, kun lapsi käyttäytyy hyvin ja keksimään yhteistä tekemistä lapsen kanssa.

Onko tosiaan näin? Jos lapsi tulee karjumaan naaman eteen, niin hänelle ei välttämättä ole opetettu että se ei ole ok.

Lapselle ei saa huutaa, mutta lapsen pitää kuulla äänensävystä, oletko kehumassa vai kieltämässä häntä. 

Ole johdonmukainen, mutta herkällä korvalla. Jos tilanne on vielä leppoisa, ohjaa huomio johonkin järkevään. Jos aggressio on jo lähellä, tiukat käskyt ovat varmenpi keino. Väsynyt tai ylivirittynyt lapsi pitää vaan saada nopeasti pois tilanteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Lapselle ei saa huutaa, mutta lapsen pitää kuulla äänensävystä, oletko kehumassa vai kieltämässä häntä. 

Ole johdonmukainen, mutta herkällä korvalla. Jos tilanne on vielä leppoisa, ohjaa huomio johonkin järkevään. Jos aggressio on jo lähellä, tiukat käskyt ovat varmenpi keino. Väsynyt tai ylivirittynyt lapsi pitää vaan saada nopeasti pois tilanteesta. 

Ei vanhempien tarvitse smitään yli-ihmisiä kuitenkaan olla. Kyllä itse huudan jos kauniilla sanomisilla ei oteta kuuleviin korviin.

Ikävä kyllä tämä ei lupaa hyvää.

Kyseessä todella rajaton lapsi. Lähes aina kasvatuksessa jotain pielessä. Toki voi olla jotain neurologistakin taustalla, mutta silloin lapsi tarvii vielä enemmän tukea. Aikuiselta.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä todella rajaton lapsi. Lähes aina kasvatuksessa jotain pielessä. Toki voi olla jotain neurologistakin taustalla, mutta silloin lapsi tarvii vielä enemmän tukea. Aikuiselta.

Ongelmahan on juuri siinä, etteivät ap:n kaltaiset vanhemmat ole aikuisia. Eivät osaa/uskalla/halua laittaa rajoja lapselle, ja sitten ollaan ongelmissa.

No annat vinkuviinerin parkua, tietenkin. Sun tehtävä vanhempana on kestää ne lapsen tunteet. Jos lapsi on oppinut, että parkumalla saa mitä haluaa, niin totta hemmetissä parkuu jatkossa vielä kovempaa.

Lapselle tulee antaa riittävästi huomiota ja positiivista palautetta hyvästä käytöksestä, jotta lapsen ei tarvitse hakea sitä huomiota tuolla tavalla.

Sinun tehtäväsi on asettaa rajat lapselle. Rajat ovat rakkautta. Lapselle tulee turvaton olo, kun vanhempi ei osaa käyttäytyä kuin aikuinen. Ei ole lapsen tehtävä olla perheessä se joka päättää.

Miksi haluat kasvattaa lapsestasi uniikin lumihiutaleen, joka hajoaa palasiksi heti kun sen päästää oikeaan maailmaan? Jos sinä et opeta lasta kohtaamaan pettymyksiä, niin maailma kyllä opettaa, kovemman kautta.

Up

Sitä se vapaa kasvatus teettää. Nauti työsi hedelmistä. Vai kannattaisikohan vielä tehdä jotain?