Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on laadukas varhaiskasvatus.

Juu ja sinnehän ne lapset viedään jo vauvana ja pidetään pitkiä päiviä kesät talvet. Kun ei osata itse kasvattaa.

Itse ihmettelen sitä kun iso osa vanhemmista valittaa jatkuvasti kuinka heillä on ihan tosi rankkaa. Silti hankitaan enemmän kuin yksi lapsi. Itselläni myös useampi lapsi, enkä itse ole kokenut asiaa koskaan näin, tai että pitäisi nonstoppina valittaa jostain.

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen sitä kun iso osa vanhemmista valittaa jatkuvasti kuinka heillä on ihan tosi rankkaa. Silti hankitaan enemmän kuin yksi lapsi. Itselläni myös useampi lapsi, enkä itse ole kokenut asiaa koskaan näin, tai että pitäisi nonstoppina valittaa jostain.

Itsekkäitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ihmettelen sitä kun iso osa vanhemmista valittaa jatkuvasti kuinka heillä on ihan tosi rankkaa. Silti hankitaan enemmän kuin yksi lapsi. Itselläni myös useampi lapsi, enkä itse ole kokenut asiaa koskaan näin, tai että pitäisi nonstoppina valittaa jostain.

Itsekkäitä?

Varmasti se on sitäkin. Mutta en ymmärrä miksi lapsia hankitaan jos niiden kanssa ei haluta viettää aikaa.

Ennen ei mietitty lasten kasvattamista niin paljon. Lapset vaan oli ja kasvoi siinä. Ei ollut ristiriitaista tietoa saatavilla joka asiasta, oli yksinkertaisempaa. Nykyään varmaan enemmän osataan puhua ongelmista ja etsiä apua, jolloin tulee käsitys että vanhemmat on enemmän hukassa kuin ennen. Ennenkin oltiin neuvottomia, mutta sitten vaan huudettiin ja annettiin risua eikä mietitty mitä muita tapoja olisi hoitaa vaikeat tilanteet.

Vanha kunnon maalaisjärki tuntuu olevan hukassa monelta perheeltä.

Luetaan kasvatusoppaita, yritetään liikaa ja kaikki pitäisi olla jotenkin hienoa ja ihmeellistä. Jo vauvaikäisiä raahataan pitkin kyliä harrastamaan jos vaikka ja mitä. Viedään varhain kodin ulkopuolelle hoitoon, vaikka itse oltaisiin kotona

Ei luoteta omiin kykyihin kasvattajana eikä rajoja laiteta.

Vierailija kirjoitti:

Vanha kunnon maalaisjärki tuntuu olevan hukassa monelta perheeltä.

Luetaan kasvatusoppaita, yritetään liikaa ja kaikki pitäisi olla jotenkin hienoa ja ihmeellistä. Jo vauvaikäisiä raahataan pitkin kyliä harrastamaan jos vaikka ja mitä. Viedään varhain kodin ulkopuolelle hoitoon, vaikka itse oltaisiin kotona

Ei luoteta omiin kykyihin kasvattajana eikä rajoja laiteta.

Saman olen huomannut. Työskentelen päiväkodissa ja moni perhe tuo jo 1-2-vuotiaan hoitoon pitkiksi päiviksi, vaikka äiti olisi vauvan kanssa kotona. Ymmärrän tämän siinä tapauksessa jos äiti sairastaa raskauden jälkeistä masennusta tms, mutta en usko hetkeäkään että nämä kaikki äidit olisivat masentuneita. Jotain on tosi pahasti pielessä jos puolet äideistä on masentuneita! Mutta

todellisuudessa osa jopa kertoo avoimesti kuinka helppoa heillä on olla

vaan vauvan kanssa kotona.

Ja tuo lasten rajattomuuskin on tosi iso ongelma. Kaikki kasvatustyö ulkoistetaan päiväkodille, vaikka eihän se mitenkään riitä jos kotona saa tehdä ihan mitä vaan. En yhtään ihmettele et päiväkodeissa huutava pula opettajista ja hoitajista.

Päiväkotien pihoilla hoitajat saa kuulemma usein todistaa näitä "voi voi sentään"-vanhempia jotka avuton ilme kasvoillaan seuraavat kun täysin kuriton jälkikasvu laukkaa pitkin päiväkodin pihaa karkuun sitä häntä hakemaan tullutta vanhempaa, kunnes kyllästyy. 

Lapsi toivoo, että isukki/äitsykki yksinkertaisesti nostaa kainaloon ja vie portista ulos jämäkästi autoon. Se kertoo lapselle että vanhempi ottaa tilanteen kyllä haltuun ja pitää huolta - että siinä on se aikuinen.

Miksi pitää olla munaton ja voivotella siinä pihalla "voi voi sentään,kun ei se haluu tulla, tulisit nyt pitäsi kyllä jo mennä tulisit kulta nyt hei rakas tulisit"?

Vierailija kirjoitti:

Se on tää pullamössösukupolvi ketkä nyt tulleet vanhemmiksi. Suuri osa vallitseekin vapaaehtoisen lapsettomuuden, koska lapset ovat niiiiiiiiiin raskaita, ei saa tarpeeksi omaa aikaa jne.

Tuskin ne nyt eläkeläiset enää lapsia hankkii...

Vierailija kirjoitti:

En kyllä oikeastaan usko. Kyllä ennen oltiin ihan yhtä hukassa. Se ei vain näkynyt sivullisille vaan enemmän niille lapsille päin. Täsmälääke häiritsevään käytökseen oli häpeärangaistus, tukkapölly tai piiska. Varastoon lukitseminen ja nälässä pito kuuluivat myös keinovalikoimaan.

Lapset kasvoivat uskomaan, että he ovat pahoja ja ansainneet kurinpitonsa, ja kostivat sitten tätä heikommilleen vaikkapa työelämässä ja myöhemmin omille lapsilleen. Käytös kyllä ohjautui sallittuun suuntaan, mutta ei sisäisen tasapainon vaan pelon kautta.

Hyviä kasvattajia on ollut aina, kaikki vaan eivät heihin kuulu.

En tunnista kuvaamaasi kasvatustyyliä. Meillä ei ollut mitään noista 70-, 80- ja 90-luvuilla. Silti vanhemmat olivat huomattavasti vähemmän hukassa meidän lasten kanssa kuin useimmat nykyvanhemmat.

Nykyaika luo erilaisia haasteita vanhemmuuteen ja lapsuuteen/nuoruuteen kuin mitä on aikoinaan ollut. Vanhemmilla on myös erilainen valikoima työkaluja ratkaista hankalat tilanteet lastensa kanssa. Entisajan "teet väärin=saat piiskaa" ei ole enää vaihtoehto.

Nykyään lapset eivät myöskään ole pääsääntöisesti kotihoidossa. Elävät siis monin tavoin erilaisessa ympäristössä. Nykyaikana monet vanhemmat eivät tahdo jaksaa heille asetettuja vaatimuksia vanhemmuutta koskien. Toiset taas ovat muiden haasteiden vuoksi niin uupuneita, etteivät jaksa välittää.

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotien pihoilla hoitajat saa kuulemma usein todistaa näitä "voi voi sentään"-vanhempia jotka avuton ilme kasvoillaan seuraavat kun täysin kuriton jälkikasvu laukkaa pitkin päiväkodin pihaa karkuun sitä häntä hakemaan tullutta vanhempaa, kunnes kyllästyy. 

Lapsi toivoo, että isukki/äitsykki yksinkertaisesti nostaa kainaloon ja vie portista ulos jämäkästi autoon. Se kertoo lapselle että vanhempi ottaa tilanteen kyllä haltuun ja pitää huolta - että siinä on se aikuinen.

Miksi pitää olla munaton ja voivotella siinä pihalla "voi voi sentään,kun ei se haluu tulla, tulisit nyt pitäsi kyllä jo mennä tulisit kulta nyt hei rakas tulisit"?

Voi kuule, tällaista näkee jatkuvasti ja kaikkea muutakin älytöntä. Pahoitellaan kun tullaan myöhässä aamupalalle, kun 1v ei osannut päättää mitkä vaatteet laittaa päällensä! Tietenkään sitä ei nähdä vaihtoehtona että lapsi söisi aamupalan kotona olevan vanhempansa kanssa jonain päivänä. Ja toki ensimmäiseksi kun haetaan lapsi kysytään häneltä ”puetaanko päälle?”... Vaikea arvata mitä lapsi vastaa. Moni lapsi suorastaan kyykyttää vanhempaansa muiden edessä. ”Ai ei se halua lähteä, sillä on niin kivaa täällä.” Ja pieni lapsi on saattanut olla hoidossa jo reilusti yli 8h..

Juu, päikkärin tätinä nälee kyllä kaikenlaista. Omasta näkökulmastani ongelma on siinä, että lasten kanssa aletaan neuvotella aivan kaikesta. Perusasioista ei mielestäni lähdetä oletusarvoisesti neuvottelemaan (ruoka, uni, hygienia, asianmukainen vaatetus, raitis ilma eli ulkoilu jne), vaan yksinkertaisesti kerrotaan lapselle että seuraavaksi tehdään näin. Jos ei toimi, perustellaan.

Lapsi saa päättää esim. leikeistä ja muista toiminnoista ja ihan varmasti on osallinen ja tulee kuulluksi, vaikka aikuinen päivän raamit päättääkin. Ja kyllä, jos pieni lapsi kieltäytyy kurahousuista keleillä jolloin paleltuisi ilman niitä, kurahousut puetaan, halusi lapsi tai ei. (Erityislapset erikseen.)

Nykyään on moni asia paremmin kuin ennen, mutta sitten taas moni asia huonommin kuin ennen. Mikä se keskustelu täällä joskus oli, jossa vähän vanhempi ikäpolvi kertoi aika rajua kokemusta siitä kuinka lapsia kohdeltiin heidän aikanaan? Kerroin sinne omankin kokemukseni. Lapsia ei todellakaan kohdeltu silkkihansikkain ja moni meistä kärsii niistä appeista vieläkin. Esimerkiksi itse siitä, että minua ei koskaan vanhemmat kehuneet eikä halanneet. Nyt ollaan menty vähän toiseen ääripäähän, että lapsia kehutaan ja fyysisesti hellitään liiankin kanssa.

Toivottavasti tässä saadaan joku tasapaino aikaiseksi jossain vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotien pihoilla hoitajat saa kuulemma usein todistaa näitä "voi voi sentään"-vanhempia jotka avuton ilme kasvoillaan seuraavat kun täysin kuriton jälkikasvu laukkaa pitkin päiväkodin pihaa karkuun sitä häntä hakemaan tullutta vanhempaa, kunnes kyllästyy. 

Lapsi toivoo, että isukki/äitsykki yksinkertaisesti nostaa kainaloon ja vie portista ulos jämäkästi autoon. Se kertoo lapselle että vanhempi ottaa tilanteen kyllä haltuun ja pitää huolta - että siinä on se aikuinen.

Miksi pitää olla munaton ja voivotella siinä pihalla "voi voi sentään,kun ei se haluu tulla, tulisit nyt pitäsi kyllä jo mennä tulisit kulta nyt hei rakas tulisit"?

Voi kuule, tällaista näkee jatkuvasti ja kaikkea muutakin älytöntä. Pahoitellaan kun tullaan myöhässä aamupalalle, kun 1v ei osannut päättää mitkä vaatteet laittaa päällensä! Tietenkään sitä ei nähdä vaihtoehtona että lapsi söisi aamupalan kotona olevan vanhempansa kanssa jonain päivänä. Ja toki ensimmäiseksi kun haetaan lapsi kysytään häneltä ”puetaanko päälle?”... Vaikea arvata mitä lapsi vastaa. Moni lapsi suorastaan kyykyttää vanhempaansa muiden edessä. ”Ai ei se halua lähteä, sillä on niin kivaa täällä.” Ja pieni lapsi on saattanut olla hoidossa jo reilusti yli 8h..

Sivusta vahingossa satuin kuulemaan tilanteen, kuinka eräälle vanhemmalle kerrottiin miten jälkikasvu oli muksinut nyrkillä muita lapsia sekä potkinut,ymv ja häntä oli tästä syystä jouduttu torumaan. Vanhempi aivan pokkana alkoi opettamaan millaisella äänensävyllä lasta tulee ojentaa - ja vasta sitten kun lapsi ilmaisee että on valmis neuvottelemaan ja siis rauhoittunut riehumiseltaan.

Siis wtf?

No eipä ihme ettei lastentarhanopettajia ja hoitajia tahdota saada kirveelläkään hoitopaikkoihin. . .

Iso vastuu lapsista ja mukana muutama raivohullu hellanduudeli jota ei saa edes komentaa vaikka vaarantaa muut.....

"Juu, päikkärin tätinä nälee kyllä kaikenlaista. Omasta näkökulmastani ongelma on siinä, että lasten kanssa aletaan neuvotella aivan kaikesta. Perusasioista ei mielestäni lähdetä oletusarvoisesti neuvottelemaan (ruoka, uni, hygienia, asianmukainen vaatetus, raitis ilma eli ulkoilu jne), vaan yksinkertaisesti kerrotaan lapselle että seuraavaksi tehdään näin. Jos ei toimi, perustellaan.

Lapsi saa päättää esim. leikeistä ja muista toiminnoista ja ihan varmasti on osallinen ja tulee kuulluksi, vaikka aikuinen päivän raamit päättääkin. Ja kyllä, jos pieni lapsi kieltäytyy kurahousuista keleillä jolloin paleltuisi ilman niitä, kurahousut puetaan, halusi lapsi tai ei. (Erityislapset erikseen.)"

Juuri näin!

Kirjasit juuri todella monen varhaiskasvattajan ajatukset julki!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkotien pihoilla hoitajat saa kuulemma usein todistaa näitä "voi voi sentään"-vanhempia jotka avuton ilme kasvoillaan seuraavat kun täysin kuriton jälkikasvu laukkaa pitkin päiväkodin pihaa karkuun sitä häntä hakemaan tullutta vanhempaa, kunnes kyllästyy. 

Lapsi toivoo, että isukki/äitsykki yksinkertaisesti nostaa kainaloon ja vie portista ulos jämäkästi autoon. Se kertoo lapselle että vanhempi ottaa tilanteen kyllä haltuun ja pitää huolta - että siinä on se aikuinen.

Miksi pitää olla munaton ja voivotella siinä pihalla "voi voi sentään,kun ei se haluu tulla, tulisit nyt pitäsi kyllä jo mennä tulisit kulta nyt hei rakas tulisit"?

Voi kuule, tällaista näkee jatkuvasti ja kaikkea muutakin älytöntä. Pahoitellaan kun tullaan myöhässä aamupalalle, kun 1v ei osannut päättää mitkä vaatteet laittaa päällensä! Tietenkään sitä ei nähdä vaihtoehtona että lapsi söisi aamupalan kotona olevan vanhempansa kanssa jonain päivänä. Ja toki ensimmäiseksi kun haetaan lapsi kysytään häneltä ”puetaanko päälle?”... Vaikea arvata mitä lapsi vastaa. Moni lapsi suorastaan kyykyttää vanhempaansa muiden edessä. ”Ai ei se halua lähteä, sillä on niin kivaa täällä.” Ja pieni lapsi on saattanut olla hoidossa jo reilusti yli 8h..

Sivusta vahingossa satuin kuulemaan tilanteen, kuinka eräälle vanhemmalle kerrottiin miten jälkikasvu oli muksinut nyrkillä muita lapsia sekä potkinut,ymv ja häntä oli tästä syystä jouduttu torumaan. Vanhempi aivan pokkana alkoi opettamaan millaisella äänensävyllä lasta tulee ojentaa - ja vasta sitten kun lapsi ilmaisee että on valmis neuvottelemaan ja siis rauhoittunut riehumiseltaan.

Siis wtf?

No eipä ihme ettei lastentarhanopettajia ja hoitajia tahdota saada kirveelläkään hoitopaikkoihin. . .

Iso vastuu lapsista ja mukana muutama raivohullu hellanduudeli jota ei saa edes komentaa vaikka vaarantaa muut.....

Katsos kun se olis kamalaa jos sille omalle lapselle tulisi paha mieli. Ei niin väliä niistä muista. Se paha mieli on kauhea mörkö muutenkin.

". . lasten rajattomuuskin on tosi iso ongelma. Kaikki kasvatustyö ulkoistetaan päiväkodille, vaikka eihän se mitenkään riitä jos kotona saa tehdä ihan mitä vaan. En yhtään ihmettele et päiväkodeissa huutava pula opettajista ja hoitajista."

Aivan.

Hoitajilta  vaaditaan, vaaditaan ja vaaditaan.

Itse ei jakseta eikä huvita panostaa lapseen, mutta tekstiviestillä annetaan napakoita ohjeita hoitajille valitustyyliin pahimmillaan pitkin päivää, miten lapsi tulee pukea tai mitä halutaan että lapsi tänään tekee..?

Jukolauta mikä työ olla joku lastenhoitaja nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

"Juu, päikkärin tätinä nälee kyllä kaikenlaista. Omasta näkökulmastani ongelma on siinä, että lasten kanssa aletaan neuvotella aivan kaikesta. Perusasioista ei mielestäni lähdetä oletusarvoisesti neuvottelemaan (ruoka, uni, hygienia, asianmukainen vaatetus, raitis ilma eli ulkoilu jne), vaan yksinkertaisesti kerrotaan lapselle että seuraavaksi tehdään näin. Jos ei toimi, perustellaan.

Lapsi saa päättää esim. leikeistä ja muista toiminnoista ja ihan varmasti on osallinen ja tulee kuulluksi, vaikka aikuinen päivän raamit päättääkin. Ja kyllä, jos pieni lapsi kieltäytyy kurahousuista keleillä jolloin paleltuisi ilman niitä, kurahousut puetaan, halusi lapsi tai ei. (Erityislapset erikseen.)"

Juuri näin!

Kirjasit juuri todella monen varhaiskasvattajan ajatukset julki!!

Mutta miksi vanhemmat neuvottelevat jopa pienten taaperoiden kanssa kaikesta? Puetaanko päälle kun lähdetään ulos ja on pakkasta? Miksi tällaista kysytään joka kerta?

Olen itsekin päikyn täti ja itselläni myös useampi oma lapsi, joten tiedän myös millaista on olla vanhempi, enkä aina ymmärrä näitä vanhempia jotka itse tekevät siitä lasten kanssa olosta niin vaikeaa ja sitten valittavat miten rankkaa on kokoajan.

Yleensä perheissä eletään lasten ehdoilla. Lapset määräävät tahdin.

Ja lapset ovat varsinaisia pääosan vetäjiä perheessä kuin perheessä.

Jos esimerkiksi menee ( aikuiset , tai aikuinen) kylään , niin hyvin pian saa huomata miten aikuisten keskustelusta ei meinaa tulla mitään. Lapset pitävät "jöötä" sen verran että, ei jää epäselväksi kuka / ketkä johtaa tätäkin perhettä.

Eniten kiinnittyy huomio siihen, miten vanhemmat eivät todellakaan saa kuri ja järjestystä aikaiseksi.

Vanhemmat eivät ehkä ymmärrä että säännöttömyys on lapsille haitallista.