Abortti vai ei?

Olen suuressa pulassa.. Toivon, että keskustelu säilyy asiallisena ja turhia syyttelyitä ei tule, tämä on muutenkin erittäin rankkaa.
Olen seurustellut 5 vuotta ja parisuhde on ollut melko riitaisaa. Mies tulistuu helposti, haukkuu ja vähättelee. Hyviä hetkiäkin on ollut ja mies on todella luotettava ja lojaali. Kuitenkin ehkä aina takaraivossani on muhinnut ajatus siitä, ettei tämä suhde ole loppuelämän suhde ja minua varten on joku toinen, jonka kanssa henkinen yhteys on suurempi. Meillä on kuitenkin ollut yhdessä ihan mukavaa, eikä kiirettä ole ollut pois. Mies oli Lapissa työmatkalla helmikuun lopussa ja huomasin tuon viikon aikana, että viihdyn paremmin yksin ja nautin siitä, kun kukaan ei valittanut tai ilkeillyt kotona. Päätinkin, että kun mies saapuu reissusta niin eroan.. Kaikki ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan ja tein tuon reissun aikana positiivisen raskaustestin. Mulla on olleet tosi epäsäännölliset menkat ja olemme käyttäneet kortsua. Kerran kortsu rikkoontui, jonka seurauksena otin jälkiehkäisyn. Alkio sai ilmeisesti tästä kerrasta alkunsa.
Tämän vuoden puolella olen myös ihastunut erääseen työkaveriini. Mitään fyysistä ei ole tapahtunut, mutta henkinen yhteys on suurta ja tunnen olevani "enemmän elossa" hänen seurassaan kuin pitkään aikaan.
Käyn pääni sisällä suurta taistelua siitä, että pidänkö lapsen ja jään suhteeseen vai teenkö keskeytyksen ja jatkan elämääni yksin etsien suurempaa onnea? Pelottaa, että oli päätös mikä vain, niin se kaduttaa. Toki lapsen saaminen on lopullisempaa ja muuttaa elämää enemmän. Yksinkään en haluaisi ryhtyä vanhemmaksi.

Minua ahdistaa lapsen saanti ja jääminen suhteeseen, mutta toisaalta myös se ajatus tuntuu ihan kivalle. Ikää minulla on hieman alle 30v. Silti olisin toivonut, että löydän elämäni rakkauden, jonka kanssa hankimme perheen. Pelkään myös, että tuo ihastus on sotkenut ajatuksiani. Hän ei tietenkään tiedä tästä.

Olen varannut perjantaiksi keskeytyksen ja aika alkaa olemaan kortilla, joten jokin päätös pitäisi tehdä. Olen monia viikkoja tätä puntaroinnut ja pohtinut ystävieni kanssa sekä käynyt myös terapeutilla, mutta mitään en ole saanut päätökseen.

Ehkä kommentilla toivoisin kannustusta ja mielipiteitä.Olisi myös kiva kuulla, jos joku on ollut samassa tilanteessa. Tämä on ollut tosi raskasta..