***ELOisat lauantaihin***

Elokuinen poikamme ja kolmas lapsemme syöksyi syliimme rv 40+5 keskiviikkona 9.8. Sympatiani ovat TODELLA teidän yliaikaisten puolella, sillä minä olin viimeisen raskausviikon aikana todellinen ampiainen, jota oli paras olla ärsyttämättä! Vauva painoi nivusiin kipeästi ja olin välistä aivan invalidi.



Mutta olkoon tämä seuraava teille rohkaisuksi: vauva saattaa yllätää teidät hetkenä minä hyvänsä! Näin teki meidän poikamme! (Uskomatonta, miten erilaiset synnytykset minäkin olen kokenut!) Vedet lähtivät leikkipuistossa tiistai-iltapäivällä, ja olin niin epäuskoinen että se todella voisi olla vettä (miksipä sieltä nyt vettä tulisi???), etten soittanut edes miehelleni töihin. Soitin sentään synnärille, josta kehotettiin seurailemaan tilannetta talouspaperin avulla. Veden tulo tyrehtyi ja totesin sen olleen väärä hälytys - olin pissannut housuun, ajattelin. (Minä pöhkö tajusin vasta synnytyksen jälkeen, että kävin vessassa tyhjentämässä rakon kotiin päästyäni...epäuskon määrä synnyttämisen mahdollisuudesta siis todella suuri!)



Keskiviikkoaamuna 7.30 heräsin veden tihkutteluun, kävin vessassa kolmesti tunnin aikana vaihtamassa siteitä yrittäen aina välillä nukkua. 8.30 soitin synnärille, jossa minua kehotettiin tulemaan HETI, sillä he uskoivat eilisen olleen vettä, ja joutuisin laboratoriotesteihin tulehduksen varalta, sillä aikaa kulunut jo yli 12 tuntia. Samoihin aikoihin minua alkoi supistaa, muttei kipeästi. Lastenhoitaja saapui 9.15, ja lähdimme heti matkaan. Olimme perillä 9.30, kohdunsuu saapuessani 4cm auki, ja olimme seurannassa 10.00 saakka, jolloin laboratorion henkilö kävi ottamassa näytteitä. Samaan aikaan alkoivat synnytyspoltot ja siirryimme synnytyssaliin. Poltot kiihtyivät ja tihenivät, 10.28 hyppäsin jakkaralle ja 10.30 meillä oli poika sylissä!



Olime pökertyneitä tapahtumien nopeudesta! Mutta kovin onnellisia! Meillä oli mahtava kätilö, osaava ja hauska. Emme ole koskaan nauraneet näin paljoa synnytyksen aikana! =D Sain vain muutaman " pintanaarmun" ja olin fyysisesti niin hyvässä kunnossa, että anoin kotiinpääsyä jo seuraavana aamuna.



Onnea kaikille muillekin elokuisille synnyttäneille ja TODELLA PALJON JAKSAMISTA yliaikaisille!



Nyt riennän ihastuttavan katraani pariin!



Syrinx ja valmis Cyrano 4pv

-K18-



Lähdin kaupoille vanhempieni kanssa päiväksi koska pihalla mieheni, appeni ja miehen siskon mies pulasivat projektin kimpussa ja tiesin että siinä menee koko päivä ja pitkälle iltaan. Ostin ruokakaupasta sitten ukolle pari mustaamakkaraa ja kermaperunoita, koska olo oli tosi naatti päivän kiertelyjen jälkeen. Ajattelin ettei tarvi sitten ainakaan alkaa ruokaa laittamaan.



Tulin kotiin (n.1h sitten) niin mies ilmoittaa että kaikille tarttis nyt saada ruokaa.(TYRMISTYS) ahaa, vai niin, jääkaapissa kökötti 800g possun sisäfilettä, jolle en osannut tehdä mitään (olen toooosi huono lihojen kanssa, yleensä mies hoitaa ne..). Ajattelin kuitenkin selviäväni laittamalla koko komeuden uuniin.



Uuni oli rikki (joku sulake ehkä?). Soitin tädilleni (lihamestari:) joka viisaasti neuvoi pihvien paiston ja hyvän kastikkeen siihen. Keitin kattilallisen perunoita, valmistin pihvit ja kastikkeen, sain pöydän katettua leipineen ja salaatteineen ja marssin ulos kertomaan että ruoka on valmis (tähän kaikkeen kului aika tarkka tunti).



Appeni oli jo lähtenyt kotiin syömään, toinen ukko ei nyt sitten ehtinytkään jäädä syömään ja oma ukkoni jäi lopettelemaan urakkaa.



Olen Aivan poikki! Jo pelkkä ajatus että täytyy kilpailla anopin ruokia vastaan on kamala, ja yritin tosiaan parhaani mukaan tehdä ruokaa ja Nopeasti koska kaikilla oli kamala nälkä.



Taas on rullallinen talouspaperia niistetty ja itku ei lopu ikinä. Mihin helvettiin tungen nyt kaikki ruuat? Kuka vittu syö kilon possua ja saman verran perunoita!!!?



Perkele! Ja saatanan uunikin..mikä sitäkin vaivaa!



*puuskutus* nyt jos lukis pinon ja rauhoittus..

Voi Kerutus! Anteeksi nyt vaan, mutta minä nauroin vedet silmissä ihanaa vuodatustasi. Täällä olisi ruokailijoita vino pino, mutta pahus kun asutaan niin kaukana. Sinä syötät tietenkin miehelle monta päivää tekemiäsi sapuskoita ja teet vielä viimeisistä palasista vaikka pyttipannun:)))))Heität katsos osan valmiista lihoista pakkaseen pahan päivän varalle.



Pumpuli: Minä olen aina syöttänyt tähtien näkemisenkin uhalla rikkinäisistä rinnanpäistä, muuten on alkanut näkyä jo muutakin, sillä rinnat pakkaavat niin täyteen...



Pubu: Kyllä minä naureskelin sitä norsujen kantoaikaa... Onneksi vain olo on minulla norsumainen...



Elolle paljon tsemppiä sen ison vatsan kanssa, saat täydet sympatiat täältä.



Syrinxille paljon onnea käärön johdosta!!!!



Jaaha, sitten poistun taas....



Opemamma

Toivottavasti meni onnittelut oikein. Minäkin pitelin meidän pientä vauvaa viime yönä sylissä - unessani siis. Se oli niin pieni ja ruttuinen ja suloinen...



Supistelut ovat saaneet uutta ytyä. Siis harjoitus sellaiset. Maha on tosi TOSI pinkeä ja kova ja supistus kestää kauan. Voi kun olisi hauiksissakin yhtä paljon voimaa ;) Alapäässä on alkanut tuntua painetta ja kramppeja. Tilanteesta en tiedä sen enempää: mulle ei ole tehty sisätutkimusta kertaakaan tämän raskauden aikana. Ensi keskiviikkona on lääkäri ja sitten kysyn asiasta. Ehkä täällä on joka lääkärillä eri metodit. Ed. raskaudessa tuntui se lääkäri tarkastavan koko ajan ja perusteellisesti... mikä lie ollut. Lisäksi on alkanut sama kirkas, venyvä, hyytelömäinen vuoto (kiitos kiitos, osaan kuvailla yksityiskohtaisesti) joka alkoi ehkä viikkoa ennen esikoisen syntymää. En tiedä onko se sitä limatulppaa, joillakin se kuulemma menee huomaamatta, toisilla yhdellä kertaa ja toisilla monen päivän aikan vähän kerrallaan. Sen perusteella nyt ei voi mitään arvuutella, synnytys voi olla vielä sen 4 viikon päässäkin... tai sitten alkaa aiemmin. Joka tapauksessa muutosta on tullut tilanteeseen.



Minulla siivous ja järjestysinto jatkuu. Nyt pitäisi imuroida auto. Mies oli pessyt sen, koska en ison mahani kanssa saa auton kattoa pestyä. Olen lyhyt näes - ja nyt vielä pullea.



Nauroin muuten sitä NORSUN KANTOAIKA vitsiä ihan vedet silmissä. Tuli uutta perspektiiviä tähän odotukseen. Saman suuntaiset aatokset tuli mieleen viime viikkoisessa maatalousnäyttelyssä, jossa oli emakko poikineen ja siinä kyltti, että emakko saattaa poikia kolme kertaa vuoden aikana (jos muistan oikein) ja ties montako niitä possuja tulee kerralla. Että onnekkaitahan tässä ollaan, loppujen lopuksi.



Minä lähden tästä pihalle. Saavat naapurit liimata nenänsä ikkunaan ja nauraa kun isomaha imuroi autoa...



Tammikukka rv 37+4 , kai

Onnittelut Mii ja Syrinx!!



Kerutus: Tsemppiä.. Meillä oli tossa alkukesästä myös miehiä kökässä, mutta säästyin onneksi moiselta. Ruuat kyllä piti laittaa, mutta syöjiä oli aina. Voin kyllä kuvitella silti miten tympäsee!! Tsemppiä. Nuo ukot on joskus niin palikoita!!!!



Täällä on siivottu keittiön kaapit ja sähköuuni ja koiran kanssa kävin tunnin lenkin tuolla pahteessa. Oli ihana mennä sitten viileään suihkuun ja lämpimään saunaan. Just tulin sieltä. Oon nyt kovasti yrittänyt löylytellä, vaikka en niin kova saunoja ruukaa ollakaan, mutta synnytyksen toivossa hiukan reippaammin löylytellään.



Taidan siirtyä kirjan pariin, kun on niin hyvä kirja kesken. Oon tässä viime viikon aikana kahlannut jo kolme hömppää läpi ja neljäs menossa, viides oottaa vuoroaan. Varmaan ehtii vielä noiden lisäksi lukea toiset viis, ennen ku pääsee mihinkään. Noh, mullakin on sentään alkanut jo olemaan pieniä lieviä nipistyksiä silloin tällöin... Suppareita?? Kempä tietää.



Ikarus 38+3

Vielä ei hymyilytä täällä päässä, ja auta armias jos ukko kehtaa puolella sanallakaan viitata nälkään tmv. seuraavan viikon aikana niin... Toisaalta, saattaisipas synnytys käynnistyä... huh.. tulipas kiukuttua oikein kunnolla..Yksin tosin, että se karjumisen riemu jäi pois, mutta helpottihan tuokin...



Onnea taas kaikille nyytittyneille:)

Nyt jos sitä sais itsekkin syötyä...



keru ja naatti 37+5



Niin se alhainen hB, mitä haittaa siitä on lapselle?

Sain sen liesituulettimen ja osan keittiön kaapeista siivottua. Olivat tosiaan sen tarpeessa! On jotain hyötyä tästä turhautumisesta, kun tulee rästihommia tehtyä. Palkitsin itteni suklaalla ja nyt on kaamee närästys :(( Kävin taas iltalenkilläkin. Jos ei muuta hyötyä oo, niin ainakin kunto vähän kohenee. Tulihan tossa välillä oltua useempi kuukaus selkäkipujen takia ihan kuntoilematta.



RIKKINÄISET RINNANPÄÄT on miullakin hyvin muistissa. Oon yrittäny jo valmiiks miettiä, et oisko se mitenkään ehkäistävissä vai taasko on vaan hammasta purren sinniteltävä muutamat pahimmat päivät?? Kyllä mie oon ainakin imettäny ihan rikkinäisilläkin nänneillä enkä oo kuullu sen olevan mitenkään kiellettyä?? Rintakumit on pahimpina päivinä ihan hyvä apukeino ja ne on nytkin valmiina.



KERUTUS saat täältä sympatiat puolelles. Miehet on joskus tosi nuijia! Hyvin muistu mieleen kuopuksen ekat elinviikot. Mie tulin väsyneenä sairaalasta kotiin ja täällä miehet (oma mies, isäni ja appi) rakens leikkimökkiä ja terassia. Kuopus oli alusta asti kova syömään, viihty vaan sylissä ja nukku hyvin lyhyitä pätkiä. Esikoinen oli sopivasti 3-v. ja oikein vilkas. Miulle iski migreeni kotiintulopäivänä ja parin päivän päästä rintatulehdus ja miehet ootti totta kai ruoan ja kahvien tulevan pöytään kuin itestään! Sillon kulu nenäliinoja täälläkin!



SYRINX paljon onnea pojan johdosta! Siun synnytys suju suunnilleen niin kuin mie toivoisin sen menevän eli nopsasti ja ilmeisen helpohkosti.



NORSUJEN KANTOAIKAA hihittelin miekii :) Norsumaiselta tää olemus alkaa kyllä tuntua, mut onneks tässä ei taida sentään ihan niin kauaa mennä!



Huomenna tää mamma lähtee miehen ja pojan kanssa Virtasalmelle kiihdytyskisoihin! Mies ja poika on suunnitellu sitä koko kesän, enkä mie haluu sitä niiltä kieltää. Yksin en kuitenkaan tahdo mennä synnyttämään, joten sairaalakassi matkaan ja sinne siis. Pääseehän sieltä sitten Mikkeliin, jos tulee kiire. Aion parkkeerata radan viereen ja jo on kumma ellei muksu siinä mekkalassa ja tärinässä ymmärrä tulla pihalle ;o)



Nyt kattomaan Pelkokerrointa.

Hipsuhiiri ja Pipana huomenna jo rv 41!

Porukalla tuntuu olleen niin helppoja synnytyksiä että minun on varmasti ihan kamala!



IMETYS JA RIKKINÄISET TISSINPÄÄT: Rikki ne oli miulakin esikoisen aikoihin. Ei minusta sillon ole kiellettyä imettää, mutta vauvathan oksentaa sitten jos saavat verta mahaan, veri ei mahalaukkua pidemmälle kulje. Eli oliskos siinä syy, mulle sillon aikanaan neuvolatätsy sano että jos tulee verta tisseistä ni pie vähän taukoa... Mie muistan sen yhden kauhuhetken kun tyttöä imetin ja tissistä tuli semmonen hyytyny veri/maitoklöntsä yök yök yök....



jaahas, ja kuka lähtee tänään??? Onko kukaan ilmoittautunut? Minen ainakaan, ei mitään tunnettä siitä että synnytys käynnistyisi itekseen...



hanneli (3,5tunnin päästä rv 41)

Ainakin äidillä voi olla pikkusen huono olo jos synnytyksessä menettää enemmän verta ja alhanen hb. Äidin vointi kohenee nopeemmin mitä paremmat arvot... ja veikkaan että sikiöön vaikuttas lähinnä sitten hapensaannin puolelle (lähinnä synnytyksen aikana), en ole varma joten kivittäkää jos lööperiä puhun...

Miille ja Syrinxille onnittelut poikavauvojen johdosta :)



Itse imetin poikaa rikkinäisillä rinnoista huolimatta. Apuna käytin rintakumia ja se Lansinoh (vai mikä se nyt olikaan nimeltään) voide on kyllä ihan huippu juttu.



Nyt vaivaa taasen anoppi- ahdistus. Oli kuulema sukulaisia myöden ihmetellyt meidän poikaa kun sanoja ei vielä kaksi vuotiaana tule montakaan (poika kyllä ymmärtää hyvin mutta sehän ei olekaan oleellista). ja on se ihme kun kaksi vuotiaana vielä vaippoja käytetään. Hänen poikansa olivat jo vuoden ikäisinä kuivia kun HÄN jaksoi aina tarjota pottaa. Niinkuin se olisi siitä kiinni... Eli voi mun lapsi parkoja, niille on sitten siunaantunu aivan saamaton paska äiti eikä isäkään taida olla kaksinen. Harmi kun tuo A harrastaa just seläntakana puhumista niin en pääse laukomaan paria valittua sanaa. Anoppi oli kuulema ollut loukkaantunut kun pojan synttäreille kutsuimme kaikki sukulaiset kerralla emmekä kahvittaneet häntä erikseen. Meidän täytyy varmaan tulevaisuudessa sitten viettää kahdet ristiäiset tai ainakin luetuttaa anopilla vieraslista etukäteen jos hän sitten hyväksyisi kutsutut vieraat. Oikeasti onko muilla näin hankalia sukulaisia??? Toisaalta tuntuu, että kiusaan itseäni kun kuuntelen mitä A on taas laukonut. Toisaalta eikö joku ole joskus sanonut: " Tunne vihollisesi."



Nyt mä taidan olla kyllä jo vähän teatraalinen ;) mutta kyllä siinä tädissä on jaksamista.



pubu ja Unski

Onnea teille vauvanne jo synnyttäneille!

Yliaikaiseksi siis mennään tääläki ja ties kuinka paljon::::/Eilen tuli siivottua hullun kiilto silmissä koko päivä ja pitkällä kävelyllä käytyä, sitte illalla vielä saunottiin ja yritettiin se viimenenkin ässä, mut jäi yritykseksi...Ei ole musta enää siihen hommaan tällä ruholla:( Viimesetki halut meni ku tuli napakka supistus kesken hommien. Koko illan ja yön sain sitten nauttia melko kipeistäkin supistuksista n. 15 - 20 min. välein, ja väliajat vauva potki ja möyri mahottomasti, joten kello oli puol viis aamusta kun vihdoin ja viimein nukahdin!!! Muutaman tunnin unien jälkeen lähettiin sitte päiväksi auttamaan äitiäni muutossa. Mies oli kantoapuna, minä en kyllä tehnyt muuton hyväksi mitään, riitti kun juoksin vilkkaan parivuotiaan perässä sisään, ulos, sisään ulos...Tänäänkin on supistellut, mutta harvakseltaan paits että välillä Toosi kipeetäkin tekevät selän puolella. Jospa niistä jotain hyötyä olis...Ensi yönä en kyllä haluaisi lähteä vaan nukkua, kun viime yö oli niin lyhytuninen:D Mut kyllä jo aamulla sopis vaikka synnyttääkin=)(ihan ku mun toiveillani olis jotain väliä, höh)

Luultavasti roikun täälä vielä viikonki päästä marisemassa.

Minä olen tainnut saada kustannuksellanne kunnon naurut päivittäin ;) Nyt meinasin tippua tuolilta Kerutuksen juttua lukiessani. Itse tilanteessa ei varmasti naurata, mutta näin ulkopuolisen silmin... Ja tuossa alkujaan luin nimimerkiksi KETUTUS... No mutta, tsemppiä loppuodotukselle ja ukkokullan kanssa!



Meikäläisellä ei Pubun ongelmaa ole anopin suhteen, kun asuu muutama tuhat kilometriä meistä ja tosiaan vieraillessa ainakin tähän asti olleet hyvät välit. Eipä ole sillain kunnolla edes tutustunut toiseen eikä ne huonot jutut ole päässeet pintaan. Ihan hyvä vaan. On meinaan tulossa kyläilemään sitten pikkukakkosen synnyttyä joksikin aikaa.



Pakko jatkaa ristipistokortin tekemistä. Porukoilla tulee huomenna 30 vuotis hääpäivä ja minä heräsin tajuamaan sen vasta nyt, kun päivällä kutsuivat huomiseksi kahville...



Air

ONNEA Mii ja Syrinx!!! Ihania vauvauutisia.



Emppusimppu: niin, se 40rv tuli sitten täyteen. Nyt se on todistettu, ei meikäläinen osaa synnyttää ennenaikaisia vauvoja. Yks ässä on vielä tältä päivältä kokeilematta (ei sitä viitsi vielä kun lapset on hereillä). Muista ässistä tuli vaan kamalat iskiaskivut. Ja vähän luulen, että siitä viimosestakin ässästä käy samalla tavoin. Mut pakkohan se on yrittää jotain.



Kerutusko se oli vääntänyt kilon lihaa? Voin kuvitella, että sinua kiukutti! No, siinähän teille on hyvät sapuskat viikoksi ;) Tai pistä osa pakkaseen niin ukko voi popsia ne kun olet synnärillä.



Rikkinäiset rinnat: niin, se suoranainen verenvuoto taitaa haitata imetystä kun vauva alkaa oksentelemaan. Hyviä neuvojahan täältä tuli, lansinoh, bepanthen, rintakumit... Lisäksi on se ainakin opemamman suosittelema kaalinlehtihaudonta ja jotkut käyttävät myös sitruunan kuorta, siis niin, että se valkoinen kerros kuoren alla tulee sitä rikkinäistä kohtaa vasten. Sillä pitäisi olla sama vaikutus kuin kaalilla, mutta neuvolassa joskus sanottiin, että sitä ei sais käyttää, ettei lapselle tule sitrusallergia. Varmaankin koskee perheitä joilla runsaasti allergiaa taustalla. Mutta kokeilun arvoinen keino voi sekin olla. Pieni rikkoutunut ihohan ei haittaa, eri asia on, jos maito on veristä.



PUmpuli kyseli, että miten kauan se kestää se kivulias imetys. Meillä kakkosella oli väärä imuote, sen korjaaminen tuntui vievän iäisyyden. Rikkinäiset rinnan päät kesti reilusti yli kuukauden parantua. Lähtivat kunnolla parantumaan vasta, kun imuote muuttui iän myötä paremmaksi. Eli siis jos imetys sattuu, niin kannattaa myös tarkistaa vauvan imuote. Jos lähes koko nännipiha ei ole suussa, on imuote helposti liian pinnallinen ja aiheuttaa kipua ja ihon rikkoutumista. Liian täysinäinen rinta vaikeuttaa myös vauvan imemistä, jolloin se ote voi olla tosi pinnallinen. Niin ja mulla helpotti kun eri imetyskerroilla imetin vauvaa eri asennoissa, maaten, istuen, jalat kainaloa kohden (siis vauvan jalat tietenkin ;))



No, mitäs mäkin tulen tänne neuvomaan, kun ei ole edes sitä vauvaa imetettävänä - vielä ;D



Kai sitä pitää lopetella. Huomenna taas.



Jamssa

Mulla oli kanssa viikolla neuvolassa hb vain 102, oli tippunut 119:sta viikon sisällä. En kyllä kysynyt minäkään, että mitä haittaa siitä voi olla. Tuttava oli aikoinaan kaksi kertaa sairaalassa tiputuksessa kun hemppa oli reilusti alle sadan, siis raskausaikana.



Jamssa

Kaikkea sitä kokeneenakin osaa miettiä, kun on hormoonit huipussaan...siis että onko vauvalle todellakin jollain lailla vaarallista tai haitallista rikkinöisestä nännistä imeä, sillä niin olen imettänyt edellisetkin rinnat alkuun verillä ja sama homma tälläkin kertaa. Lansinohia laitan kyllä, mutta rintakumia en kyllä ole ottanut kehiin. Taidan tunnustaa olevani hieman fanaattinen näiden tutti-, pullo-, ja rintakumiasioiden suhteen, sillä en halua ottaa mitään riskiä imetyksen onnistumisen suhteen. Mielummin näen tähtiä nämä muutamat päivät ja kiroilen sisäänpäin aina kun imetys alkaa (niin, ne ekat imaisut ARGH!)



Kiitos kuitenkin, kun muutkin kertoi rikkinäiset nännit-tarinoitaan. Helpottaa tällaisena päivänä, kun tilanne on pahimmillaan, varsinkin kun tuotanto on huipussaan ja kivikovasta tissistä on vielä hankalampi ottaa kiinni.



KERUTUKSEN keittiöhässäkkä ja PUBUN norsunraskaus sai kyllä naurut täältäkin!



PUBUlle vielä anoppisympatiaa, vähän oudolta kuulostaa heidän vaatimuksensa omista kahveista ja muutenkin tuo selän takana puhuminen. Pakko avautua myös sen verran, että appiukko teki kolmen vuoden takaiset toisinnot ja laukaisi kotiinpaluupäivänämme, siis 2 vrk synnytyksen jälkeen, että " mites se maha nyt on vielä noin iso, onko sieltä tulossa vielä toinen?" Suorastaan järkytyin, sillä 3 vuotta sitten kävimme appiukon kanssa pahimman yhteenottomme juuri tuon hänen mahakommentoinnin seurauksena. POikamme syntyi syyskuun lopussa ja marraskuun loppuun asti kuulin viikoittain saman lauseen ja vielä kysymyksen päälle, että olenko tehnyt vatsalihasliikkeitä. Kunnes pinna katkesi, laitoin välit ja vierailut täysin jäihin anoppilan suuntaan jne. Elettiin joulukuuta ja heille iski paniikki, miten tuleva joulu vietettäisiin jne. Lopulta appiukko oli kysynyt mieheltäni, olinko loukkaantunut. Appi soitti puhelimeeni, en tietnekään vastannut, mutta mies vastasi ja työnsi luurin minulle. No, vaikkei anteeksi pyytänyt niin anteeksi annoin. Mutta jumankauta että piti taas kerran tämä tehdä. Kakkosen jälkeen oli kyllä hiljaa eikä mitenkään vahdannut kilojeni vähenemistä. Huomasin, että anoppi oikein säpsähti, kun appi tuon toissapäivänä sanoi. Appiukko ei loppuvierailun aikana saanut katsettani eikä yhtäkään sanaa vastineekseen, vaikka kovasti yritti veljeillä. Vetäydyin omiin puuhiini ja viestitin mielestäni ihan oikeutetusti, että painukaa hemmetin kuuseen. Ja kun apinuivat niin eihän siitä taas muuta seurannut kuin itkua ja itkua. Ne hormoonit...ja vielä noin tilannetajuton ja vailla järejn hiventä oleva appiukko. Ja tulihan taas vuodatettua...kiitos.



Lähtekäähän nyt joukolla ens yönä pakertamaan. Lähetän kaikille yliaikaisille potkut persuksiin, vaikka tuskin olette tätä lukemassa, kuitenkin siellä ässäilette ;-) hyvä niin, mekin lähdettiin 4h ässän jälkeen sairaalaan ;-)



Missäs Tildamaria ja pikkuruu, ovatkohan jo kotiutuneet vauvojensa kanssa?



Pumpuli taas kerran