Lue keskustelun säännöt.
Mikä on asia joka on eniten pilannut elämääsi
25.03.2021 |
... ja jos sitä ei olisi tapahtunut, paljon olisi toisin. Siis vain YKSI (vaikein) asia.
Itselläni se on ollut suoliston yliherkkyys (jossain vaiheessa myös sairaus) josta olen kärsinyt alakoulusta saakka eli jo vuosikymmeniä. Se pilasi koulunkäynnin, myöhemmin opiskelumahdollisuukset, työmahdollisuuksia. Se on aina pilannut sosiaalisen elämäni ym. Siksi koska niin usein minun pitää päästä nopeasti vessaan ja missä vaan ja joskus monta kertaa peräkkäin. Vaivani takia olen erakoitunut ja elän enimmäkseen yksin ja kuljen vessasta vessaan missä vaan liikunkin. Elämässäni kaikki olisi niin toisin jos suolistoni olisi kunnossa. Mutta olen kuitenkin jotenkin selvinnyt ja vieläkin elossa...ja vieläkin vietän aikaani vessoissa.
Kommentit (60)
Ylipaino.
Nyt olen ihan reilusti normaalipainoinen mutta harmittaa että välillä päästin itseni lihomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psyykkisesti sairas, epävakaa, ilkeä ja itsekäs äiti, jonka vuoksi lapsuus oli kaikin puolin turvaton ja ahdistava.
Väkivaltaiset vanhemmat, kiusatuksi tuleminen, syntymättömien lasten kuolemat ja omat vakavat sairastumiset. Stressinsietokyky on kaiken sen seurauksena huono ja uuvun toistuvasti työssä.
Vierailija kirjoitti:
Asperger ehdottomasti. Sen sivuoireina on tulleet päihteiden käyttäminen, ahdistus, itsetunto-ongelmat, jännittäminen, vaikeudet ihmissuhteissa ja kaikkea muutakin paskaa.
Harvahammas. Edestä puuttuu etuhampaiden molemmin puolin hammas. Samoja oireita kuin yllä paitsi ei päihteitä.
Kuitenkin, tuo asia on lopulta kääntänyt suurelta osin elämää parempaan päin.
Oliko paha ientulehdus, se vie hampaat ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- koulukiusaaminen
-huono itsetunto
-ylipaino. Onneksi nyt laihdutan sen pois.
-henkinen väkivalta ensimmäisen seurustelukumppanin sekä aviomiehen taholta. 16-vuotias on täysin aseeton sellaiseen eikä tiedä mistä kyse. Se jättää traumoja muutenkin herkkään, nuoreen ihmiseen.
-ajanjaksot, kun ei ole ollut rahaa. Nykyisin onneksi on.
-ihmiset, joita olen luullut ystäväksi, mutta eivät olekaan olleet tarkemman tarkastelun jälkeen.
Vaikea vammautuminen onnettomuudessa, jonka vuoksi joudun käyttämään pyörätuolia koko loppuikäni ja tarvitsen muiden apua lähes kaikissa arkisissa toimissa. Lisäksi vammautumisesta johtuneet mt-ongelmat ei oo ollu ihan helppoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat huonot päätökset.. En tunnu osaavani/tykkääväni valita sitä vaihtoehtoa, joka olisi pitkällä tähtäimellä itselle parempi. Sellaisen valitseminen ei kiinnosta. Valitsen aina sen miellyttävämmän ja helpomman vaihtoehdon, vaikka tiedän, ettei se johda mihinkään. Tätä on vaikea muuttaa, kun on näin teinistä asti toiminut kaikissa yhtään isommissa päätöksissä ja tuntuu kuin se vain olisi merkittävä osa minua ja persoonaani. Tottunut myös siihen lopputulokseen, eli surkeaan oloon mikä näistä päätöksistä aina ennemmin tai myöhemmin seuraa, enemmän tai vähemmän ja hyväksynyt sen.
Koulukiusaaminen ja siitä seurannut masennus, jonka kanssa kamppailen edelleen. En MISSÄÄN NIMESSÄ hyväksy kouluampuja yms., mutta ymmärrän pelottavan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-vaimo. En siltikään muuttaisi mitään koska lapset katoaisivat samalla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oliko paha ientulehdus, se vie hampaat ?
Syntymä"lahjana" saatu.
Harvahammas
Vanhenpieni suhtautuminen minuun, ulkonäkööni, syömisiini ja elämään ylipäätään. Sieltä peruja huono itsetunto, syömishäiriöt ja ahdistuneisuushäiriö. Ja niistä taas kumuloitui muita ongelmia, mm. en osannut pitää omia rajojani nuorena ja rikoin itseäni lisää, syömisongelmista tullut fyysisiä sairauksia jne. 2-tyypin diabetes uusin lisä pitkään listaan.
Olen käyttänyt hirvittävästi aikaa, energiaa ja rahaa siihen, että olen hankkinut apua ja yrittänyt selvitä elämässä.
En uskaltanut myöskään tehdä ratkaisuja, jotka olisivat olleet minua vaan yritin täyttää ihmisten toiveita. Takana mm. avioero, väärä koulutusvalinta ja kaikenlaista sellaista johon vaan jotenkin ajauduin. Ja edelleen olen lihava ja ahdistunut, mutta nyt sentään työssä josta pidän ja minulle sopivan puolison kanssa. Olen korkeakoulutettu ja ulkoisesti menestynyt, mutta kaikki on ollut hirveää taistelua ja vaikeutta ja ankeutta toisen perään.
Psykopaattivanhempi.
Kasvuympäristö tuhosi paljon...
Heikko itsetunto. Huonot valinnat ihmissuhteissa, rohkeuden puute.
Olosuhteet johon synnyin. Ne ovat johtaneet mtongelmiin, lastensuojelun, oikeuslaitoksen, Kelan ja terveydenhuollon toimimattomissa tai äärettömän hitaissa ja viimeiset voimatkin vievissä rattaissa pyörimiseen. Pitkä kauhean tappelun takana ollut terapia on auttanut ja olen saanut opiskeltua mutta on vaikea nähdä miten kaikille annetaan samat mahdollisuudet.
Lapsuuden/nuoruuden perheongelmat, jotka liittyivät keskeisesti vanhempieni vakaviin mielenterveysongelmiin. Yllättävän hyvin olen silti pärjännyt elämässä tähän saakka vaikka terapiassa käynkin.