Mikä on asia joka on eniten pilannut elämääsi
... ja jos sitä ei olisi tapahtunut, paljon olisi toisin. Siis vain YKSI (vaikein) asia.
Itselläni se on ollut suoliston yliherkkyys (jossain vaiheessa myös sairaus) josta olen kärsinyt alakoulusta saakka eli jo vuosikymmeniä. Se pilasi koulunkäynnin, myöhemmin opiskelumahdollisuukset, työmahdollisuuksia. Se on aina pilannut sosiaalisen elämäni ym. Siksi koska niin usein minun pitää päästä nopeasti vessaan ja missä vaan ja joskus monta kertaa peräkkäin. Vaivani takia olen erakoitunut ja elän enimmäkseen yksin ja kuljen vessasta vessaan missä vaan liikunkin. Elämässäni kaikki olisi niin toisin jos suolistoni olisi kunnossa. Mutta olen kuitenkin jotenkin selvinnyt ja vieläkin elossa...ja vieläkin vietän aikaani vessoissa.
Kommentit (60)
Biologiset vanhempani. Vaikeasti mielenterveys- ja päihdeongelmaisia, sairaita henkilöitä, joista ei ollut huolehtimaan edes itsestään, saati meistä lapsista.
Koko tähänastinen elämäni on ollut sitä, että olen yrittänyt korjata lapsuuteni jättämiä syviä traumoja.
Ap eikö avanne olisi parempi ratkaisu kun vessassa asuminen? Mulla on vaikka mitä paskaa ollut elämän varrella. Suolistosairaus. Hyväksikäyttöä ym. ym. Pahinta on ollut lapsen kuolemaan valmistautuminen. Mutta mikään ei ole pilannut elämää. Olkaa kiitollisia mitä teillä on.
Maski ja rokotevastaiset ovat pilnneet elämäni. Myös koko maapallon elämän
7,5 vuotta kestänyt koulukiusaaminen. Sekä fyysinen että psyykkinen. Se vaikuttaa koko loppuelämään. Olen arka, sulkeutunut alisuorittaja joka pelkää ihmisiä. Menen paniikkiin konflikti-tilanteissa.
Hullu esimies, joka keskittyi kiusaamaan ja savustamaan kaikkia niitä, jotka eivät halunneet tai pystyneet ihailemaan (nuolemaan) häntä. Kuuluin kiusattujen ja savustettujen joukkoon. Niin meni minultakin hyväpalkkainen työ, mutta en olisi voinut toimia toisin.
Äitini oli itsekäs ja rakkaudeton.
Ensirakkaus ja kahden vuoden seurustelu 14-16 -vuotiaana. Toxinen ihmissuhde. Siitä jäi paljon pahaa sieluun, itseluottamukseen ja koko elämään.
Työelämä. Ei ole koskaan onnistanut saada duunia jonne olisi ollut pitemmän päälle mukava mennä. Aina jotain: hirveä kiire, turruttavaa yksitoikkoista puurtamista, raivoavia sekoja asiakkaita, luonnehäiriöinen pomo, ja viimeisessä kirsikkana täydellinen systeemisekasotku, ylenemismahdollisuudet nolla ja kyykyttävät pomot kaikki samaan aikaan. Onneksi sinnittelin ja olin sen verran kaukaa viisas että säästin ja sijoitin kaikki liikenevät rahani ja saatoin pari vuotta sitten jäädä kokonaan pois ja investoinneilla elelemään. Ei ole ikävä takaisin!
Jatkuva huoli isästäni ja sisarestani, joilla huono mielenterveys.
Mielenterveysongelmat rankan lapsuuden jälkeen.
Vanhemmilta kyllä riitti rakkautta, mutta koulussa kiusattiin. Olen ollut aina hyvin herkkä, vika on varmaan osin siinä perusluonteessa. Ehkä jotkut muut kestävät kiusaamista paremmin, mutta minä menin ihan rikki.
Lisäksi on myös kaksisuuntainen mielialahäiriö, mikä on kuitenkin lääkkeillä kurissa. Ahdistuksen ja syömishäiriön kanssa on vaikeampaa. Moni asia on jäänyt elämässä kokematta sen takia.
Sairaus, joka teki kyvyttömäksi jatkaa hyväpalkkaisessa asiantuntijatehtävässä, josta nautin todella paljon.
En edes jaksa kirjoittaa mitä kaikkea muuta paskaa tämän jälkeen on tapahtunut
Persoonani kognitiiviset toiminnot eli se kuka mä psyykkisesti olen. Joku epätasapaino niiden toiminnassa uskoakseni.
Vierailija kirjoitti:
Mun muija.
Se on mun EX, pidä hyvänäis.
Tarkoitit varmaankin oma huono arvostelukykysi, kun kerta toisensa jälkeen valitset tuollaiset miehet elämääsi?