Miten teidän 16-vuotiaat jaksaa?
Meillä makaa sängyssä koko päivän. Tai no käy syömässä ja vessassa. Muutoin makaa kyljellään, aukaisee läppärin koulupäivän ajaksi ja vähän viestittelee kavereiden kanssa.
On tosi apaattinen, ei halua keskustella kuraattorin/psykologin kanssa.
Kommentit (32)
Painaa huoneessaan 12-14h koulupäiviä, poistuu lähinnä syömään ja kerran päivässä lenkille. Täysi lukujärjestys tässä jaksossa, joten 8h koulupäivän jälkeen on vielä läksyt kaikista aineista - toisaalta koulumatkat ja harrastus eivät vie aikaa, niin enemmän ai ajää kouluhommillekin. Vähän pelottaa, että saako burn outin jo lukioiässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jaksaa hyvin. Koulunkäynti ehkä tosiaan menee siinä sivussa ja hoitaa sen pitkälti omassa huoneessaan. Välillä hakee ruokaa ja silittelee koiria, joskus hakee kouran kaveriksi huoneeseensa.
Lisäksi saattaa itsenäisesti lähteä koiralenkille, leipoa tai siivota (erityisesti keittiötä). Näyttää jaksavan noita puuhia enemmän kuin lähikoulun aikaan.
Lisäksi iltaisin on haarastukset, jotka onneksi ovat vielä jatkuneet. Harrastusten ulkopuolella näkee selvästi normaalia vähemmän kavereita. Sisarustensa kanssa kyllä on.
Missä päin Suomea on 2.asteen koulut kiinni, mutta samanikäisten harrastukset auki (pois lukien kilpataso)?
Uudellamaalla on monin paikoin ollut kuukausia 2. aste etänä sekä sm tason joukkueurheilu kielletty alle 18v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on kumma, jos näin digiaikana ei teini tekemistä keksi ja kaverisuhteetkin ovat ”katkolla”. Kavereiden kanssa videopuhelua pystyyn ja nettipelit tulille. Niin sitä sosialisoitiin jo kauan ennen koronaa.
Nettipelailu ja leffojen katselu kyllä onnistuu AP:n teiniltä. Joka ilta vähintään puolille öin.
...
No siinähän tapauksessa teini jo tekee muutakin kuin makaa, eli ei ongelmaa!
Jos on apaattinen, niin kyllähän se on ongelma. Ja kyllä alaikäiselleen voi varata keskusteluapuajan, soita tai laita Wilma-viestiä kuraattorille tai koulupsykologille. He keskustelevat myös vanhempien kanssa tarpeen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo on kumma, jos näin digiaikana ei teini tekemistä keksi ja kaverisuhteetkin ovat ”katkolla”. Kavereiden kanssa videopuhelua pystyyn ja nettipelit tulille. Niin sitä sosialisoitiin jo kauan ennen koronaa.
Nettipelailu ja leffojen katselu kyllä onnistuu AP:n teiniltä. Joka ilta vähintään puolille öin.
Ja siis kavereita ei ehtinyt kunnolla saada lukiossa, kun oli siellä lähiopetuksessa vaan muutaman kuukauden ennen etäopetukseen siirtymistä.
Niinpä. Tosiaan netissä seurustelu kyllä nykynuorilta onnistuu! Siitä kukaan tuskin huolta kantaa. Nettiseurustelu ei kuitenkaan ole loputtomasti hyväksi, eikä ylläpidä todellisia ihmissuhteita loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Ap nuoren tapauksessa ei pitäsi olla nuoren oma valinta, keskusteleeko kuraattorin tai psykologin kanssa. Ongelmat pitää, oli ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä.
Kai tajuat, että se kuraattori tai psykologi on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos se nuori ei itse halua sinne mennä tai asioistaan puhua? Mieluummin säästäisin nämä palvelut heille, joille siitä oikeasti on hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jaksaa hyvin. Koulunkäynti ehkä tosiaan menee siinä sivussa ja hoitaa sen pitkälti omassa huoneessaan. Välillä hakee ruokaa ja silittelee koiria, joskus hakee kouran kaveriksi huoneeseensa.
Lisäksi saattaa itsenäisesti lähteä koiralenkille, leipoa tai siivota (erityisesti keittiötä). Näyttää jaksavan noita puuhia enemmän kuin lähikoulun aikaan.
Lisäksi iltaisin on haarastukset, jotka onneksi ovat vielä jatkuneet. Harrastusten ulkopuolella näkee selvästi normaalia vähemmän kavereita. Sisarustensa kanssa kyllä on.
Missä päin Suomea on 2.asteen koulut kiinni, mutta samanikäisten harrastukset auki (pois lukien kilpataso)?
Kirjoittajan lapsi oli varmaankin kilpatason urheilija. Muut ei pääse treenaamaan.
Varsinainen ihmiskoe, jossa tutkitaan mitä puolen vuoden liikkumattomuus tekee nuoren kunnolla ja psyykkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap nuoren tapauksessa ei pitäsi olla nuoren oma valinta, keskusteleeko kuraattorin tai psykologin kanssa. Ongelmat pitää, oli ne sitten fyysisiä tai psyykkisiä.
Kai tajuat, että se kuraattori tai psykologi on ihan yhtä tyhjän kanssa, jos se nuori ei itse halua sinne mennä tai asioistaan puhua? Mieluummin säästäisin nämä palvelut heille, joille siitä oikeasti on hyötyä.
Joskus tai oikeastaan aika monesti se, että vanhempi laittaa asiaa alkuun, saa nuoren liikahtamaan avun suuntaan. Itse varmasti yrittäisin useallakin eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoittajan lapsi oli varmaankin kilpatason urheilija. Muut ei pääse treenaamaan.
Helsingissä ei edes SM-tason joukkueurheilijat ole välttämättä päässeet treenaamaan. Esim. meidän koripalloilijalla ei ole ollut marraskuun jälkeen kunnollisia treenejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jaksaa hyvin. Koulunkäynti ehkä tosiaan menee siinä sivussa ja hoitaa sen pitkälti omassa huoneessaan. Välillä hakee ruokaa ja silittelee koiria, joskus hakee kouran kaveriksi huoneeseensa.
Lisäksi saattaa itsenäisesti lähteä koiralenkille, leipoa tai siivota (erityisesti keittiötä). Näyttää jaksavan noita puuhia enemmän kuin lähikoulun aikaan.
Lisäksi iltaisin on haarastukset, jotka onneksi ovat vielä jatkuneet. Harrastusten ulkopuolella näkee selvästi normaalia vähemmän kavereita. Sisarustensa kanssa kyllä on.
Missä päin Suomea on 2.asteen koulut kiinni, mutta samanikäisten harrastukset auki (pois lukien kilpataso)?
Kirjoittajan lapsi oli varmaankin kilpatason urheilija. Muut ei pääse treenaamaan.
Varsinainen ihmiskoe, jossa tutkitaan mitä puolen vuoden liikkumattomuus tekee nuoren kunnolla ja psyykkeelle.
Omani pelaa sm tasolla ja treenit kielletty joukkueena, omatoimisesti saa treenata.
On tämä todella hurjaa menoa Uudellamaalla sosiaalisille, harrastaneille nuorille jotka tykänneet käydä koulussa. Netissä tottakai vieteään aikaa, mutta ei korvaa kasvotusten tapaamista, yhdessä tekemistä (meillä paljon vapaa-aika juttuja koripalloa, jalkapalloa, luistelua porukalla, mopoilla ajelua ja remppaamista, ym).
Tästä maksamme pitkään velkaa tulevaisuudessa, osan saatamme menettää oman käden kautta, jotka koronalta säästimme.
Juuri näin. Itselläni on jalkapalloilijanuori (kilpa-/SM-tasolla) pk-seudulla ja joukkuetreeneihin on päästy viimeksi ennen hiihtolomaa, peleihin marraskuussa. Näiden ikäluokkien urheilijat ovat täysiä väliinputoajia kun lapset saavat treenata, samoin aikuiset SM-tason urheilijat, mutta 13-20-vuotiailta on myös SM-tasolta treenit sekä pelit tauolla määräämättömän ajan. Tähän asti auttoi jaksamaan omatoimitreenaamista lupaus, ettei tämän viikon jälkeen enää rajoitukset koske nuoria. Ja kuinkas sitten näyttääkään käyvän? Tämä on äärettömän surullista.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Sukulaispoika oli samassa jamassa. Koulukyllästynyt. perhe lähetti hänet yhteissopimuksella ulkomaille vuodeksi opiskelemaan ja siitä se järjestyi. Kysy jos poikasi haluaisi Au pairiksi USa han esim. Jotain täytyy keksiä.
No, mutta tässähän mielenkiintoinen ajatus! Ulkomaanmatkailuhan on tällä hetkellä se paras vaihtoehto! Tämä oli yhtähyvä idea kuin tuo ajatus, että nykynuoret tarvitsee lisää nettiaikaa. Sieltä netistähän ne aidot ihmissuhteet löytyy, eikä ihmisiin kannata livenä lainkaan tutustuakaan. Siinä yksinäisestä Saulista kertovassa dokumentissakin Sauli seurustelee netissä pelihahmojen kanssa!
Ei kuulosta sinnittelyltä, vaan ihan normaalilta 16-vuotiaan elämältä. AP:lla taitaa lapsi olla etäipetuksessa, eikä pääse harrastuksiinkaan tai tapaamaan kavereita muualla.