Onko todella niin, että aikuisena ihminen on yksin ja oman onnensa nojassa täysin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä, miksi omat vanhempani eivät välitä minusta. Ok, olen aikuinen, mutta olen sanonut, että tarvitsisin aikuisen ihmisen seuraa välillä ja toivoisin, että he kävisivät luonani ja vähän kyselisivät kuulumisia.

Mutta eivät he ymmärrä, miten totaalisen yksin olen tai sitten he eivät vain välitä. Haluaisin, että joku välittäisi ja vähän kyselisi vointia ja tulisi käymään luokseni joskus, mutta vanhemmistani en sellaista ihmistä saa ja kavereitani en kehtaa pyytää. Kavereiden kanssa lähinnä chattailen siis.

Kenen luona sinä käyt kysymässä kuulumisia?

En kenenkään luona. Ennen koronaa kävin isovanhempieni luona aina välillä ja isäni luona myös. He ovat omia vanhempiani paljon lämpimämpiä persoonia. Äitini oli tuohon aikaan todella kiireinen aina, eikä hänen luokseen oilein "uskaltanut" edes tuppautua, vaikka sinänsä olenkin aina ollut hyvissä väleissä hänen kanssaan. Hänelle ne nuoremmat lapsensa ovat myös minua tärkeämpiä.

Mutta sun luona ihmisten pitäisi koronasta huolimatta käydä kysymässä kuulumisia?

Ihmettelen sitä, miksi kukaan ei välitä. Eikö sellaisia ihmisiä ole, jotka välittäisivät yksinäisistä lähimmäisistä täällä? Ja jos mä välitän muista, niin ne muut vain kaihtavat minua. Kuulemma eivät tarvitse seuraani, kun heillä on jo valmiiksi oma perhe ja muita kavereita jne. En edes tiedä, mikä minussa on vikana vai onko ollut vain huono tuuri vuodesta toiseen.

Itse olen tullut siihen tulokseen että jos perheen kanssa ei natsaa niin ei niihin kannata väkisin yrittää pitää yhteyttä. Mullakin tulee vain huono olo kun käyn alkoholisti vanhempien luona kylässä. Vaikka yleensä ovat silloin selvin päin. Kuvottaa vaan heidän addiktiot ja valitukset ettei ole rahaa.

Paljonko tarvii ystäviä ympärilleen on subjektiivista. Meillä kaikilla on omanlaisen tarpeet ja erilaatuisia ystäviä.

Itsellä pari ystävää korvannut perheen.

Pitkä suhde päättynyt jo pari vuotta sitten enkä kaipaa tilalle toista ellei sitten nyt satu tosi hyvin natsaamaan jonkun kanssa.

Kieltämättä olen pohtinut its aria yhtenä vaihtoehtona, sillä elämäni tuntuu todella lohduttomalta ja kietoutuu lähinnä kuluttamisen ja ennen koronaa matkustelun ympärille. Ei ole oikein mitään järkeä elämässäni ja se reissaaminenkin on ankeampaa, kun aina joudun matkustamaan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tullut siihen tulokseen että jos perheen kanssa ei natsaa niin ei niihin kannata väkisin yrittää pitää yhteyttä. Mullakin tulee vain huono olo kun käyn alkoholisti vanhempien luona kylässä. Vaikka yleensä ovat silloin selvin päin. Kuvottaa vaan heidän addiktiot ja valitukset ettei ole rahaa.

Paljonko tarvii ystäviä ympärilleen on subjektiivista. Meillä kaikilla on omanlaisen tarpeet ja erilaatuisia ystäviä.

Itsellä pari ystävää korvannut perheen.

Pitkä suhde päättynyt jo pari vuotta sitten enkä kaipaa tilalle toista ellei sitten nyt satu tosi hyvin natsaamaan jonkun kanssa.

Omilla vanhemmillanikin on osin vakavaakin alkoholiongelmaa ja äitini oli henkisesti todella epävakaa varsinkin aiempina vuosina ja vuosia sitten soitti ainoastaan humalassa its ariuhkaustensa tiimoilta. Itse olen kiltti ja raitis suorittajatyyppi ollut aina ja olen tukenut vanhempiani varsinkin aiempina vuosina paljon. Mutta minusta ei välitä kukaan. Voin vain antaa muille, tsempata, suorittaa, pingottaa, lahjoittaa, ymmärtää, kuunnella. Mutta muille olen itse täysin arvoton, elleivät muut hyödy minusta. Ja siltikin olen arvoton.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tullut siihen tulokseen että jos perheen kanssa ei natsaa niin ei niihin kannata väkisin yrittää pitää yhteyttä. Mullakin tulee vain huono olo kun käyn alkoholisti vanhempien luona kylässä. Vaikka yleensä ovat silloin selvin päin. Kuvottaa vaan heidän addiktiot ja valitukset ettei ole rahaa.

Paljonko tarvii ystäviä ympärilleen on subjektiivista. Meillä kaikilla on omanlaisen tarpeet ja erilaatuisia ystäviä.

Itsellä pari ystävää korvannut perheen.

Pitkä suhde päättynyt jo pari vuotta sitten enkä kaipaa tilalle toista ellei sitten nyt satu tosi hyvin natsaamaan jonkun kanssa.

Mulle muutama, ehkä 1-2 läheistä kaveria voidivat korvata sen muun sosiaalisen kontaktin puutteen ihan täysinkin. Se kaverini, jota vastaan ex-parhaalla ystävällä oli jotain, käytännössä täytti koko seurantarpeeni täysin ja olin siltä osin enemmänkin kuin tyytyväinen. Tosin se mies oli kiinnostunut seurustelumielessä, itse taas en ollut ja paras ystäväni oli sitä mieltä, ettei mies ollut riittävän hyvä. Sitten jäinkin kokonaan yksin, kun se paras ystävänikin haukkui minut täysin ja hylkäsi ihan typerän koronaan liittyvän lyhyen väittelyn seurauksena. Mulle jäi enää pari ulkomaista chat-kaveria ja he ovat enää ainoat kaverini.

T. Ap

Tuon takia minä asun vanhempien kanssa. Välillä tekisi mieli olla yksin mutta luultavasti masentuisin jos pitäisi olla koko ajan yksin kun ei ole kavereita eikä miestäkään. Tässä on myös se hyvä ettei tarvitse itse hoitaa tiettyjä asioita eikä tarvitse pelätä mistään kun iskä on paikalla 😌

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä, miksi omat vanhempani eivät välitä minusta. Ok, olen aikuinen, mutta olen sanonut, että tarvitsisin aikuisen ihmisen seuraa välillä ja toivoisin, että he kävisivät luonani ja vähän kyselisivät kuulumisia.

Mutta eivät he ymmärrä, miten totaalisen yksin olen tai sitten he eivät vain välitä. Haluaisin, että joku välittäisi ja vähän kyselisi vointia ja tulisi käymään luokseni joskus, mutta vanhemmistani en sellaista ihmistä saa ja kavereitani en kehtaa pyytää. Kavereiden kanssa lähinnä chattailen siis.

Kenen luona sinä käyt kysymässä kuulumisia?

En kenenkään luona. Ennen koronaa kävin isovanhempieni luona aina välillä ja isäni luona myös. He ovat omia vanhempiani paljon lämpimämpiä persoonia. Äitini oli tuohon aikaan todella kiireinen aina, eikä hänen luokseen oilein "uskaltanut" edes tuppautua, vaikka sinänsä olenkin aina ollut hyvissä väleissä hänen kanssaan. Hänelle ne nuoremmat lapsensa ovat myös minua tärkeämpiä.

Mutta sun luona ihmisten pitäisi koronasta huolimatta käydä kysymässä kuulumisia?

Ihmettelen sitä, miksi kukaan ei välitä. Eikö sellaisia ihmisiä ole, jotka välittäisivät yksinäisistä lähimmäisistä täällä? Ja jos mä välitän muista, niin ne muut vain kaihtavat minua. Kuulemma eivät tarvitse seuraani, kun heillä on jo valmiiksi oma perhe ja muita kavereita jne. En edes tiedä, mikä minussa on vikana vai onko ollut vain huono tuuri vuodesta toiseen.

Tää on just tätä!! Olet ystävien, sukulaisten ja perhen ympäröimänä mutta kukaan ei pidä sua seuran arvoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä sitä, miksi omat vanhempani eivät välitä minusta. Ok, olen aikuinen, mutta olen sanonut, että tarvitsisin aikuisen ihmisen seuraa välillä ja toivoisin, että he kävisivät luonani ja vähän kyselisivät kuulumisia.

Mutta eivät he ymmärrä, miten totaalisen yksin olen tai sitten he eivät vain välitä. Haluaisin, että joku välittäisi ja vähän kyselisi vointia ja tulisi käymään luokseni joskus, mutta vanhemmistani en sellaista ihmistä saa ja kavereitani en kehtaa pyytää. Kavereiden kanssa lähinnä chattailen siis.

Kenen luona sinä käyt kysymässä kuulumisia?

En kenenkään luona. Ennen koronaa kävin isovanhempieni luona aina välillä ja isäni luona myös. He ovat omia vanhempiani paljon lämpimämpiä persoonia. Äitini oli tuohon aikaan todella kiireinen aina, eikä hänen luokseen oilein "uskaltanut" edes tuppautua, vaikka sinänsä olenkin aina ollut hyvissä väleissä hänen kanssaan. Hänelle ne nuoremmat lapsensa ovat myös minua tärkeämpiä.

Mutta sun luona ihmisten pitäisi koronasta huolimatta käydä kysymässä kuulumisia?

Ihmettelen sitä, miksi kukaan ei välitä. Eikö sellaisia ihmisiä ole, jotka välittäisivät yksinäisistä lähimmäisistä täällä? Ja jos mä välitän muista, niin ne muut vain kaihtavat minua. Kuulemma eivät tarvitse seuraani, kun heillä on jo valmiiksi oma perhe ja muita kavereita jne. En edes tiedä, mikä minussa on vikana vai onko ollut vain huono tuuri vuodesta toiseen.

Eikö niitä löytyisi kaikista parhaiten toisista yksinäisistä? Siis sen sijaan, että yrittäisit löytää heitä sellaisista, joilla on jo ihan riittävänmonta ihmistä, joista he välittävät ja jotka välittävät heistä?