Miksi "suoraan puhujat" eivät kestä sitä, että heille itselleen puhutaan suoraan?

Koska vain heillä on oikeus sanoa asiat suoraan, ei muilla.

Oon miettinyt tätä todella monta kertaa

Koska heillä on narsistisia taipumuksia. Tykkäävät loukata muita ja sanoa mitä sylki suuhun tuo ja sitten, jos heidän niin herkkää hipiää menee loukkaamaan, niin on h*lvetti irti. Ovat tottuneet siihen, että voivat laukoa kaikkea sellaisille ihmisille, jotka eivät uskalla sanoa vastaan, mutta kun joku sanookin, niin loukkaannutaan verisesti.

Suoraan puhujat ovat usein narsisteja jotka eivät kestä itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Ovat omasta mielestään oikeutettuja laukomaan "totuuksia", ovat mielestään aina oikeassa. Syy on aina muissa.

Ovat henkisiä savolaisia.

Esimerkkinä kouluajoilta yksi koulumme pahimmista kiusaajasta sanoi jotain "nasevaa" ja loukkaavaa minun takapuolestani. Käskin hänen katsoa vaan sitä omaa p*rsettään. Meinasi tulla päälle ja lähes alkoi poru, että "mitä sinä oikein tarkoitat".

On iso ero  rehellisillä  suoraan puhujilla ja töksäyttelijöillä. Ystäväsi on töksäyttäjä ja sellaiset ärsyttävät tosi paljon. 

Töksäyttäjät ovat muutenkin tunneälyltään kehittymättömiä, joten sellaisten kanssa ei ihan kauhean kauan jaksa muutenkaan olla tekemisissä. 

Heille voi koettaa sanoa, että nyt tuntuu pahalta. Kuitenkin on 98% ihan turhaa, sillä jos he ymmärtäisivät millaisia ovat he eivät myöskään töksäyttelisi. Hakeutuvat yleensä alistuvien ihmisten seuraan, jotka eivät uskalla sanoa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Koska heillä on narsistisia taipumuksia. Tykkäävät loukata muita ja sanoa mitä sylki suuhun tuo ja sitten, jos heidän niin herkkää hipiää menee loukkaamaan, niin on h*lvetti irti. Ovat tottuneet siihen, että voivat laukoa kaikkea sellaisille ihmisille, jotka eivät uskalla sanoa vastaan, mutta kun joku sanookin, niin loukkaannutaan verisesti.

Tämä. Narsisti äitini on aivan törkeä loukkauksissaan (toivoo mulle kuolemaa, vahinkoa, sanoo että olisi pitänyt tehdä abortti, että olen ruma ja lihava jne).

Jos sit loukkaannun tai sanon että oli ilkeästi sanottu niin hän saa raivarit. Haukkuu ja karjuu miten olen mahdoton ja vaikea, ilkeä ja pahansuopa, hirviölapsi.

Olen vaan hiljaa ja kuuntelen. Helpommalla pääsee.

Jos nyt mietitään, että normaali käytöstavat omaava ihminen tietää milloin pidetään mielipiteet tiukasti siellä omassa pääkopassa, niin tällaisilla suorasanaisilla ei ole mitään suodatusta. Heidän pääkoppaan pälkähtää ajatus, että "onpas Marketalla ruma paita" ja sanovat sen. Jos sitten Marketta sanookin, että "niin on kyllä sinullakin", niin ottavat sen suurena loukkauksena, kun joku ajattelee, että heillä on ruma paita, vaikka omasta mielestään se on todella upea ja pitäisi muidenkin sen nyt nähdä, kuinka upea se onkaan. Ovat varmasti seisoneet tuntikausia peilin edessä ja miettineet, kuinka hieno paita on ja kuinka hyvältä näyttääkään tässä upeassa kropassa ja kuinka siitä ollaan varmasti kateellisia.

Narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska heillä on narsistisia taipumuksia. Tykkäävät loukata muita ja sanoa mitä sylki suuhun tuo ja sitten, jos heidän niin herkkää hipiää menee loukkaamaan, niin on h*lvetti irti. Ovat tottuneet siihen, että voivat laukoa kaikkea sellaisille ihmisille, jotka eivät uskalla sanoa vastaan, mutta kun joku sanookin, niin loukkaannutaan verisesti.

Tämä. Narsisti äitini on aivan törkeä loukkauksissaan (toivoo mulle kuolemaa, vahinkoa, sanoo että olisi pitänyt tehdä abortti, että olen ruma ja lihava jne).

Jos sit loukkaannun tai sanon että oli ilkeästi sanottu niin hän saa raivarit. Haukkuu ja karjuu miten olen mahdoton ja vaikea, ilkeä ja pahansuopa, hirviölapsi.

Olen vaan hiljaa ja kuuntelen. Helpommalla pääsee.

Katkaise välit.

Äitisi käytös voi tuosta vielä pahentua.

Kyllä osa kestää.

Olen huomannut saman. Hyvä esimerkki on hollantilaiset. He ovat joskus turhankin rehellisiä. Tokaisevat asioita kysymättä, vaikkei sen ääneen sanominen hyödytä ketään. Mutta jos heitä kohtaan esittää rauhallisesti ja kohteliaasti kritiikkiä, niin eivät kestä sitä ollenkaan. Suorapuheisuus toimii vain yhteen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Hakeutuvat yleensä alistuvien ihmisten seuraan, jotka eivät uskalla sanoa vastaan.

 

Tässä on varmasti perää. Olen itse todella alistuva, diplomaattinen, anteeksipyyntelevä ja konfliktia välttävä. Alan vasta nyt vuosien jälkeen heräämään siihen, kuinka pielessä ystävyytemme dynamiikka on. Ystävä sanoo mitä huvittaa ja minä joudun jatkuvasti varomaan, etten loukkaa häntä. Toisin sanoen: jos ystävä sanoo ikävästi ja loukkaa minua, olen liian herkkä, ja jos taas minä sanon ikävästi ja loukkaan ystävääni, vika on silloinkin minussa.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska heillä on narsistisia taipumuksia. Tykkäävät loukata muita ja sanoa mitä sylki suuhun tuo ja sitten, jos heidän niin herkkää hipiää menee loukkaamaan, niin on h*lvetti irti. Ovat tottuneet siihen, että voivat laukoa kaikkea sellaisille ihmisille, jotka eivät uskalla sanoa vastaan, mutta kun joku sanookin, niin loukkaannutaan verisesti.

Tämä. Narsisti äitini on aivan törkeä loukkauksissaan (toivoo mulle kuolemaa, vahinkoa, sanoo että olisi pitänyt tehdä abortti, että olen ruma ja lihava jne).

Jos sit loukkaannun tai sanon että oli ilkeästi sanottu niin hän saa raivarit. Haukkuu ja karjuu miten olen mahdoton ja vaikea, ilkeä ja pahansuopa, hirviölapsi.

Olen vaan hiljaa ja kuuntelen. Helpommalla pääsee.

Katkaise välit.

Äitisi käytös voi tuosta vielä pahentua.

En usko. On jo sataprosenttisen paha. On mm. tehnyt jo testamentin jonka mukaan en saa perintöä, on haukunut ja mustamaalannut mua sukulaisille että koko suku uskoo että olen ”huumerahoilla ostanut taloni” ja olen ”mielisairas”. Äitini tekee kaikkensa tehdäkseen elämäni kurjaksi.

Kerran oli 4v ajan välit poikki ja samalla meni sit koko suku kun narsisti käänsi ne puolelleen. Sisaruksetkin meni. Olin täysin yksin. En enää halua menettää kaikkia, joten siksi siedän paskaa. Pidän puhelut harvoina ja en mene paikan päälle ollenkaan.

Haukkuminen ja pään aukominen ei ole suorasanaisuutta. Sen sijaan se, kun sanoo asiallisesti ja asiassa pysyen mikä hiertää, on suorasanaisuutta.

Ei pidä niellä ilkeilijän perustelua siitä, että "puhuu vaan suoraan".

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkinä kouluajoilta yksi koulumme pahimmista kiusaajasta sanoi jotain "nasevaa" ja loukkaavaa minun takapuolestani. Käskin hänen katsoa vaan sitä omaa p*rsettään. Meinasi tulla päälle ja lähes alkoi poru, että "mitä sinä oikein tarkoitat".

Yläasteella oli koulukiusaaja, jota kaikki vähän pelkäsi. Sillä oli paha akne. Se sit erehty avautumaan väärälle tyypille, niin se toinen huus sille, että mitäs jos menisit puristelemaan finnejäs, että sun lärvis mätii ja olet muutenkin punakka poskinen graaterinaama. Se oli niin kova kolaus sille, että ei näkyny koulussa 2 viikkoon. Sit kun palas, niin se häpeili olla siellä sen aknen kanssa. Varmaa tajus mitä ihmiset mielessään ajattelee siitä, mutta ei uskaltanu kukaan sanoo ääneen, kun arvosteli muita. Sen tyypin tuska oli se, että tiesi muiden sisimmän.

Narsistiset ihmiset ovat tuollaisia. Tälläkin palstalla on tästä hyvä esimerkki, kyseinen mies käyttää uskomattoman halventavaa kieltä naisista ja sitten kun hänelle itselleen sanotaan jotain, hän on mielestään kiusattu, naiset ovat huonokäytöksisiä ja hän itse mukava mies.

Juu, juuri sellaisia ovat.

Viimeisinpänä tulee mieleen julkisuudesta tämän lajin edustaja aki manninen. 

Vierailija kirjoitti:

Ovat henkisiä savolaisia.

Eihän savolaiset sano mitään suoraan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska heillä on narsistisia taipumuksia. Tykkäävät loukata muita ja sanoa mitä sylki suuhun tuo ja sitten, jos heidän niin herkkää hipiää menee loukkaamaan, niin on h*lvetti irti. Ovat tottuneet siihen, että voivat laukoa kaikkea sellaisille ihmisille, jotka eivät uskalla sanoa vastaan, mutta kun joku sanookin, niin loukkaannutaan verisesti.

Tämä. Narsisti äitini on aivan törkeä loukkauksissaan (toivoo mulle kuolemaa, vahinkoa, sanoo että olisi pitänyt tehdä abortti, että olen ruma ja lihava jne).

Jos sit loukkaannun tai sanon että oli ilkeästi sanottu niin hän saa raivarit. Haukkuu ja karjuu miten olen mahdoton ja vaikea, ilkeä ja pahansuopa, hirviölapsi.

Olen vaan hiljaa ja kuuntelen. Helpommalla pääsee.

Katkaise välit.

Äitisi käytös voi tuosta vielä pahentua.

En usko. On jo sataprosenttisen paha. On mm. tehnyt jo testamentin jonka mukaan en saa perintöä, on haukunut ja mustamaalannut mua sukulaisille että koko suku uskoo että olen ”huumerahoilla ostanut taloni” ja olen ”mielisairas”. Äitini tekee kaikkensa tehdäkseen elämäni kurjaksi.

Kerran oli 4v ajan välit poikki ja samalla meni sit koko suku kun narsisti käänsi ne puolelleen. Sisaruksetkin meni. Olin täysin yksin. En enää halua menettää kaikkia, joten siksi siedän paskaa. Pidän puhelut harvoina ja en mene paikan päälle ollenkaan.

Olisin mieluummin yksin kuin tuollaisen äidin ja tuollaisten sukulaisten kanssa tekemisissä.