Nelikymppinen nainen tässä aloitellut deittikuviot vuosien jälkeen ja nyt on itseluottamus nollassa, kuinka tästä eteenpäin?
Olen nyt muutaman päivän hyvin intensiivisesti ollut yhteydessä erittäin hyvännäköiseen ja ihanaan mieheen. Hän vaikuttaa minuun tyytyväiseltä myös, mutta en voi uskoa tätä edes todeksi. Tunnustan että olen kokovartalokuvassani pukeutunut napakoihin alusvaatteisiin, mutta ehkä niistä joskus tulee kuoriutua poiskin jos satumme toistemme seurassa viihtymään. Siis hän on todella komea, voih.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tämän erittäin hyvin. Minä tapasin keski-ikäisenä yhteisen harrastuksen parissa todella kivan ikäiseni miehen. Ihan tavallisen miehen, pienipalkkainen duunari kuten minäkin ja ihan tavallisen näköinen joten palstamiesten huudot rikkaista pelimiehistä voi nyt unohtaa. Mies oli todella fiksun ja mukavan oloinen, meillä oli samat kiinnostuksenkohteet ja minulla oli todella hyvä olla hänen seurassaan. Mies oli tässä aloitteentekijä ja oli suhteen alussa hyvin innostunut. Minua vain epäilytti. Olin täältäkin saanut jatkuvasti lukea kuinka kukaan mies ei tosissaan halua ikäistäni naista. En voinut uskoa, että mies olisi oikeasti kiinnostunut ja jopa kysyin asiasta täältä.
Jossain vaiheessa miehen kiinnostus vain alkoi hiipua ja lopulta hän ghostasi minut ilman mitään selitystä. Mitään riitaa meillä ei ollut, miestä ei vain enää kiinnostanut.
No tuota, kerroit että mies oli innostunut ja itse olit epäileväinen. Jatkuiko tämä nyt sitten etkä koskaan päässyt varautuneisuudestasi ja epäilyistäsi, jos et kyennyt heittäytymään niin jospa mies kyllästyi siihen.
Näin kävi minulle,tapasin ihanan miehen mutta en koskaan uskonut että on oikeasti kiinnostunut. En uskaltanut heittäytyä niin monen pettymyksen jälkeen ja suhde hiipui. Toki voisin ottaa häneen yhteyttä vielä mutta en kehtaa kun aikaa on jo kulunut. Hajoilen tässä sitten vaan itseeni.
Niin kävi minullakin. Nainen oli kauhean innostunut ja kimpussani, enkä vaan voinut uskoa sitä todeksi. Siitä seurasikin ensimmäinen rysähdys naisen masennuttua siitä kun en kyennyt samalla tavoin heittäytymään ja ajatteli, etten pidä hänestä. Siitä päästiin yli ja asiat vähän paranivat, kykenin pikkuhiljaa avautumaan enemmän, mutta edelleen olin senverran lukossa, ettei seksi toiminut. Siitä seurasi pari tilannetta ja lopulta päätin, ettei siitä mitään tule, kun aina saa olla estoisuuttani parjaamassa. Nainen olisi kyllä jostain syystä halunnut jatkaa, vaikka mun näkökulmasta homma oli ihan sökö osaltani, enkä pystynyt antamaan naiselle yhtä paljon. Tuli aina olo, että olen ihan paska enkä ole ansainnut tuota naista.
Ihan nelikymppisenä miehenä voin sanoa, että jos aikuinen nainen jaksaa vielä puljata ja leikkiä tuollaista vammaista "vaikeasti tavoiteltavaa", niin sellainen nainen saa kyllä jäädä puljaamaan itsekseen ja keskenään ihan huoletta.
Baari-illat / pleikka / kaveri / autonrassaus / tms. on hyvin pienellä marginaalilla mielenkiintoisempaa kuin tuollaisen kiukkuttelevan ja venkoilevan naisen kanssa saikkaaminen. Ei enää aikuisena jaksa tuollaista temppuilua ja pelleilyä. On kuin olisi juonittelevan pikkukakaran kanssa kaupassa karkkihyllyllä taikinoimassa. Se että ei ole "vaikeasti tavoiteltava", ei tarkoita automaagiona huoralorttoa, ellei ole oikeasti sellainen. Että olisi syytä pikkuisen tajuta asioiden erot ja mittasuhteet.
Ei kannattaisi olla ivallinen kenenkään iästä. Yks kaunis päivä huomaat itsekkin olevasi "ikäloppu". Eli perässä tulet.