Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksin jääneet: "kukaan ei ole opettanut miten edetä kun tutustuu tyttöön/poikaan/naiseen/mieheen"
25.03.2021 |
Hesarissa oli tänään kiinnostava ja tunteita herättävä juttu, jota en kuitenkaan kokonaan pääse lukemaan kun on timantti. Kommenteissa tällaista otsikon asiaa tuotiin esiin, joten ajattelin avata keskustelun siitä.
Olen onnelinen siitä että minulla on parisuhde. Ja ainakaan omalla kohdalla kukaan ei myöskään kertonut miten tuollaiset asiat tapahtuu. Muistan, että asiaan liittyi valtavan paljon oman itsensä suoranaista nolaamista. Jotenkin vain tajusin, että ilman moista mikään ei koskaan itsekseen etene. Lohduttauduin sillä ajatuksella, että sadan vuoden päästä kaikki me olemme mullan alla eikä kukaan muista, kuinka pussasin jota kuta, ketä sitä ei oikein halunnut, tunnustin tunteeni jollekin joka siihen ei vastannut, sanoin tyhmiä asioita, tein tyhmiä asioita.
Nyt noin 30v olen hieman samankaltaisessa tilanteessa työelämässä. Jotta pärjäisin ja pääisisin eteenpäin, mokaan, nolaan ja syön pskaa. Olen tehnyt sitä erilaisissa määräaikaisissa töissä todella paljon, ja nyt pikkuhiljaa asemani alkaa olla hyvä. Samalla minulla on ystävä, samalla koulutuksella, joka ei saa töitä ja pitää minua jotenkin onnekkaana tai taitavana tms. Totuus on että olen vain tunkenut itseni eri paikkoihin, joissa juuri ja juuri pärjään ja kasvattanut niissä osaamistani. Mutta se on vaatinut sen, että en ole hävennyt omaa keskeneräisyyttäni, kestänyt paljon silmien pyörittelyä ym. Ja nyt asemani alkaa olla sellainen, että minua arvostetaan ja pärjään.
Ehkä halusin kertoa, että helppoa tietä ei ole. Kestä häpeää. Muistatko sinä tai muisteletko, jos joku lähestyi sinua? Ehkä se oli hänelle häpeällistä. Kuka muistaa enää kenenkään tekemisiä vuosien päästä? Jokainen keskittyy omiin mokiinsa, suurta osaa ihmisistä ei kiinnosta muiden asiat. Itse en ole tavannut kovinkaan monta ihmistä jonka kanssa olen itseni "nolannut" enää toiste. Joten mitä väliä?
Hyppää.
Kommentit (18)
Ja toinen mitä haluan sanoa on, että jos haluat muutosta, tee jotain eri tavalla. Tee jotain uutta. Mitä tahansa. Muuta jotenkin käytöstäsi. Sillä tavalla tulee muutosta, jotain mitä et voi tietää vielä. Tulevaisuuden langat järjestyy erilaiseksi kudelmaksi. Jos et tee mitään, mikään ei muutu.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho, tuplat. Ensin ei näkynyt tuo kommentti :(
Vielä 50 vuotta sitten oli ihan normaalia, että eri-ikäiset ihmiset olivat tekemisissä keskenään. Osa lapsista hoidettiin kotona, vierailuilla käytiin koko perheenä, kaveripiiri ei koostunut vain tismalleen omanikäisistä. Monet asiat opittiin esimerkin avulla, ei niitä kukaan opettanut.
Nyt lapset ovat päiväkodissa tiukasti omissa ikäryhmissä. Asiat pitää erikseen opettaa, niitä ei enää opita seuraamalla ympäristöä.
Ap:n itsensä nolaaminen töissä ei ole mikään tavallinen tapa oppia työnteko. Iso osa meistä osaa kysyä apua ja neuvoja ja toimii sitten niiden mukaan. Sitä ei kutsuta pas..nsyömiseksi, sitä kutsutaan osaamisen kehittämiseksi eikä siinä ole mitään mystistä. Vain ap:n sukupolvi kuvittelee, että on opintojen jälkeen valmis kaikkeen. Me vanhemmat tiedämme, että höpsis.
Opettanut? Ei haloo,ei sitä missään opetetakaan, ihan itse pitää kokeilla mikä toimii ja mikä ei. Toki lukemalla kirjojakin saa jotain selkoa siitä mikä ehkä toimii tai ei.
Tsiisus noita jotka haluaa ihan kaiken valmiiksi pureskeltuna eteensä. Ilmankos jäävät yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n itsensä nolaaminen töissä ei ole mikään tavallinen tapa oppia työnteko. Iso osa meistä osaa kysyä apua ja neuvoja ja toimii sitten niiden mukaan. Sitä ei kutsuta pas..nsyömiseksi, sitä kutsutaan osaamisen kehittämiseksi eikä siinä ole mitään mystistä. Vain ap:n sukupolvi kuvittelee, että on opintojen jälkeen valmis kaikkeen. Me vanhemmat tiedämme, että höpsis.
Ymmärsit minut väärin, puhumme ihan samasta asiasta.
ap
Ihan kuin muut ihmiset kävisi jossain salaisessa koulussa oppimassa näitä taitoja. Eiköhän jokainen opi ihan vaan tekemällä ja kokeilemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullekaan opetettu ja tuskin olisi ollut mitään apuakaan kun mies on luonteeltaan vähän vaikea. Samoin minä. Ihan itse saatiin tehdä töitä sen eteen jotta saatiin tästä toimiva suhde ja opittiin miten toinen reagoi mihinkin jne. Edelleen yli neljän vuoden jälkeen tulee yllätyksiä vastaan.
Ap:lla on käynyt tuuri, kun hänellä ei ole esim. lamaannuttavaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai masennusta, joka vie kaiken innon liikauttaa evääkään, tai vaikkapa molempien yhdistelmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä kenellekään opeteta. Ihan omaa järkeä täytyy kaikkien tässäkin asiassa käyttää.
Aika lailla kaikissa ihmissuhteissa joutuu laittamaan itsensä likoon. Ei ole mitään kikkaa miten asiat itsestään tapahtuisi. Jos sitä jää odottamaan niin jää yksin. Ainoa ero on siinä, että montako kertaa joku joutuu laittamaan itsensä likoon. Ei sitä etukäteen tiedäkään eikä se selviä, ellei kokeile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on käynyt tuuri, kun hänellä ei ole esim. lamaannuttavaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai masennusta, joka vie kaiken innon liikauttaa evääkään, tai vaikkapa molempien yhdistelmää.
Joo on kyllä. Mutta silloin nuo olisi niitä ensisijaisia ongelmia. Olen myös onnekas kun en ole vankilassa, alaraaja-amputoitu tai aivokuollut.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on käynyt tuuri, kun hänellä ei ole esim. lamaannuttavaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai masennusta, joka vie kaiken innon liikauttaa evääkään, tai vaikkapa molempien yhdistelmää.
Näin vakaviin ongelmiin pitää hakea apua. Onhan se selvä, että jos on lamaavia mielenterveysongelmia, niin se saattaa vaikuttaa työhön ja ihmissuhteisiin.
Sitten on myös ns. terveen kirjoissa olevia, jotka eivät viitsi tai osaa heittäytyä elämään ja kokeilemaan.
Mut on ihmissuhteisiin ajanut sisäinen palo vaikkapa asioiden jakamiseen, läheisyyteen ja halu seksiin. Kaikilla ei se halu taida olla yhtä kova, mutta silti jonkun pitäisi antaa kumppani tai ystäviä suoraan tarjottimella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on käynyt tuuri, kun hänellä ei ole esim. lamaannuttavaa sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai masennusta, joka vie kaiken innon liikauttaa evääkään, tai vaikkapa molempien yhdistelmää.
Tuohon ajaudutaan juuri välttelemällä joutumista niille omille epämukavuusalueille.
Hermostuttaa ja pelottaa, kroppa tärisee ja ääni värisee. Kukaan ei ole kuollut siihen mutta moni ei halua sitä mistään hinnasta kokea tai näyttää. Häpeily ottaa liian suuren vallan.
Mä en ainakaan mitään parisuhdetta edes halua.
Ällöttää koko ajatus.
Ei kaikki halua tavanomaista elämää.
Artikkelissa kirjailija kertoi joutuneensa hyväksikäytetyksi nuorena. Varmaan aika monella ikisinkulla on joku trauma. Osalla ei ehkä ole muuten vaan paloa sellaisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Artikkelissa kirjailija kertoi joutuneensa hyväksikäytetyksi nuorena. Varmaan aika monella ikisinkulla on joku trauma. Osalla ei ehkä ole muuten vaan paloa sellaisiin asioihin.
:(
Alue: Aihe vapaa
Ja toinen mitä haluan sanoa on, että jos haluat muutosta, tee jotain eri tavalla. Tee jotain uutta. Mitä tahansa. Muuta jotenkin käytöstäsi. Sillä tavalla tulee muutosta, jotain mitä et voi tietää vielä. Tulevaisuuden langat järjestyy erilaiseksi kudelmaksi. Jos et tee mitään, mikään ei muutu.
ap