Historioitsijat ja historian kirjoittaneet!

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Nyt menee komiikan puolelle. Että ihan "tunnistaa" siitä ettei muista tarkkoja vuosilukuja. Jos sattuu vuosiluvut jäämään liian hyvin mieleen, niin hyi hyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Eikös vuosiluvut ole kuitenkin tärkeitä etappeja historiassa. Joku tietty rauhansopimus voi muuttaa asioita paljonkin.

Ammattihistorioitsija muistaa muutamat yleisesti tärkeät vuosiluvut, mutta muuten korkeintaan omaan tutkimusaihepiiriinsä liittyvät. Poliittinen ja sotahistoria on vain pieni siivu historiasta.

Olet ymmärtänyt historian olemuksen ihan väärin, ei se ole asioiden ulkoa opettelua vaan suurien linjojen ymmärtämistä.

T. Historia pääaineena yo:lla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Nyt menee komiikan puolelle. Että ihan "tunnistaa" siitä ettei muista tarkkoja vuosilukuja. Jos sattuu vuosiluvut jäämään liian hyvin mieleen, niin hyi hyi.

Tuo nyt on ihan persoonasta kiinni, kenelle jää, mutta ammattihistorioitsijaa ihmetyttää se, miten jotkut kuvittelevat historian olevan vuosilukuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Nyt menee komiikan puolelle. Että ihan "tunnistaa" siitä ettei muista tarkkoja vuosilukuja. Jos sattuu vuosiluvut jäämään liian hyvin mieleen, niin hyi hyi.

Ne vuosiluvut voi kirjoittaessaan aina tarkistaa jostain kirjasta tarvittaessa. Ne eivät ole sen tekstin tärkein asia. t: Historian maisteri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Eikös vuosiluvut ole kuitenkin tärkeitä etappeja historiassa. Joku tietty rauhansopimus voi muuttaa asioita paljonkin.

Joo mutta ne voi tarkistaa tarvittaessa wikipediasta. Täysin turhaa aivokapasiteetin käyttöä opetella ulkoa jotain, jota ei tarvitse osata ulkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Nyt menee komiikan puolelle. Että ihan "tunnistaa" siitä ettei muista tarkkoja vuosilukuja. Jos sattuu vuosiluvut jäämään liian hyvin mieleen, niin hyi hyi.

Joo, pitää keskittyä aktiivisesti unohtamaan ne, kun ne vahingossa kuitenkin oppii. Eihän nyt ihminen kykene molempiin asioihin: näkemään suuria linjoja ja hahmottamaan kokonaisuuksia sekä lisäksi muistamaan yksityiskohtia ensi näkemältä (jopa haluamattaan).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Nyt menee komiikan puolelle. Että ihan "tunnistaa" siitä ettei muista tarkkoja vuosilukuja. Jos sattuu vuosiluvut jäämään liian hyvin mieleen, niin hyi hyi.

Minä muistin vuosiluvut vielä lukiossa, kun niitä oli vähän. Nyt kahden vuoden historian yliopisto-opintojen jälkeen käsitellyt aihepiirit ovat niin laajoja, että erilaisia muistettavia nimiä ja vuosilukuja olisi eri aihepiireihin liittyen satoja. Ei ketään kiinnosta milloin jotain tapahtui, vaan miksi, millaisissa olosuhteissa ja mitä siitä seurasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Nyt menee komiikan puolelle. Että ihan "tunnistaa" siitä ettei muista tarkkoja vuosilukuja. Jos sattuu vuosiluvut jäämään liian hyvin mieleen, niin hyi hyi.

Joo, pitää keskittyä aktiivisesti unohtamaan ne, kun ne vahingossa kuitenkin oppii. Eihän nyt ihminen kykene molempiin asioihin: näkemään suuria linjoja ja hahmottamaan kokonaisuuksia sekä lisäksi muistamaan yksityiskohtia ensi näkemältä (jopa haluamattaan).

Ymmärräpä tahallaan väärin. Ihminen ei opi niitä enää vahingossa, jos tuhatsivuisen tenttikirjan jokaisella sivulla mainitaan jokin vuosiluku. Maailmansodat ja Pähkinäsaaren rauhan nyt muistaa kuka tahansa, mutta siinä vaiheessa kun vuosilukuina on tervanpolttoon liittyvät lakimuutokset, huoneentaulujen vakiintumiset Savossa ja Pohjanmaalla, Ruotsin kuninkaallisen perheen jokaisen jäsenen syntymävuodet ja jokainen kansalliskokous niin alkaa vähän jo heittää. Ja lisäksi kuka nämä lait määräsi, kuka valmisteli, kuka oli kruununvoutina missäkin, kuka oli piirilääkärinä Viipurissa 1845 ja kuka tuli hänen jälkeensä kun hän potkaisi tyhjää isorokkoon sairastuttuaan 1863...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Nyt menee komiikan puolelle. Että ihan "tunnistaa" siitä ettei muista tarkkoja vuosilukuja. Jos sattuu vuosiluvut jäämään liian hyvin mieleen, niin hyi hyi.

Minä muistin vuosiluvut vielä lukiossa, kun niitä oli vähän. Nyt kahden vuoden historian yliopisto-opintojen jälkeen käsitellyt aihepiirit ovat niin laajoja, että erilaisia muistettavia nimiä ja vuosilukuja olisi eri aihepiireihin liittyen satoja. Ei ketään kiinnosta milloin jotain tapahtui, vaan miksi, millaisissa olosuhteissa ja mitä siitä seurasi.

Aivan. Oleellista ei ole mikä oli se vuosi, kun Julius Caesar ylitti Rubiconin, vaan se mitä se tarkoitti ja mitä siitä seurasi. Suuri osa ammattihistoriaa on myös historiaa, jossa ei ole tarkkoja vuosilukuja. Esim. aatehistoriassa vuosilla ei ole niinkään merkitystä tai vaikkapa kulinarismin historiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Nyt menee komiikan puolelle. Että ihan "tunnistaa" siitä ettei muista tarkkoja vuosilukuja. Jos sattuu vuosiluvut jäämään liian hyvin mieleen, niin hyi hyi.

Ne vuosiluvut voi kirjoittaessaan aina tarkistaa jostain kirjasta tarvittaessa. Ne eivät ole sen tekstin tärkein asia. t: Historian maisteri

Kuka on väittänyt, että olisi tärkein asia? Vuosilukuja muistaminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että ymmärtää ne olennaisemmat asiat. Täällähän väitettiin, että ammattihistorioitsijan nimenomaan tunnistaa siitä, ettei hän muista vuosilukuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Nyt menee komiikan puolelle. Että ihan "tunnistaa" siitä ettei muista tarkkoja vuosilukuja. Jos sattuu vuosiluvut jäämään liian hyvin mieleen, niin hyi hyi.

Joo, pitää keskittyä aktiivisesti unohtamaan ne, kun ne vahingossa kuitenkin oppii. Eihän nyt ihminen kykene molempiin asioihin: näkemään suuria linjoja ja hahmottamaan kokonaisuuksia sekä lisäksi muistamaan yksityiskohtia ensi näkemältä (jopa haluamattaan).

Miksi haluat tahallaan ymmärtää väärin? Ei vuosilukujen muistaminen ole mistään pois, mutta itse historioitsijana olen aika kypsä siihen, että monet eivät edes ymmärrä historian olevan muutakin kuin vuosiluvut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Nyt menee komiikan puolelle. Että ihan "tunnistaa" siitä ettei muista tarkkoja vuosilukuja. Jos sattuu vuosiluvut jäämään liian hyvin mieleen, niin hyi hyi.

Joo, pitää keskittyä aktiivisesti unohtamaan ne, kun ne vahingossa kuitenkin oppii. Eihän nyt ihminen kykene molempiin asioihin: näkemään suuria linjoja ja hahmottamaan kokonaisuuksia sekä lisäksi muistamaan yksityiskohtia ensi näkemältä (jopa haluamattaan).

Ymmärräpä tahallaan väärin. Ihminen ei opi niitä enää vahingossa, jos tuhatsivuisen tenttikirjan jokaisella sivulla mainitaan jokin vuosiluku. Maailmansodat ja Pähkinäsaaren rauhan nyt muistaa kuka tahansa, mutta siinä vaiheessa kun vuosilukuina on tervanpolttoon liittyvät lakimuutokset, huoneentaulujen vakiintumiset Savossa ja Pohjanmaalla, Ruotsin kuninkaallisen perheen jokaisen jäsenen syntymävuodet ja jokainen kansalliskokous niin alkaa vähän jo heittää. Ja lisäksi kuka nämä lait määräsi, kuka valmisteli, kuka oli kruununvoutina missäkin, kuka oli piirilääkärinä Viipurissa 1845 ja kuka tuli hänen jälkeensä kun hän potkaisi tyhjää isorokkoon sairastuttuaan 1863...

Tervanpolton lakimuutosten vuosilukujen sijaan oleellista olisi miettiä miten tervanpoltto vaikutti ympäristössään, mitä se tuotti ja miten näihin yhteisössä reagoitiin. 

Vierailija kirjoitti:

Minä muistin vuosiluvut vielä lukiossa, kun niitä oli vähän. Nyt kahden vuoden historian yliopisto-opintojen jälkeen käsitellyt aihepiirit ovat niin laajoja, että erilaisia muistettavia nimiä ja vuosilukuja olisi eri aihepiireihin liittyen satoja. Ei ketään kiinnosta milloin jotain tapahtui, vaan miksi, millaisissa olosuhteissa ja mitä siitä seurasi.

Luultavasti kuitenkin muistat melko tarkkaan, koska asiat tapahtuivat. Vaikka yksittäinen vuosiluku ei jääkään päähän, niin se jää suunnilleen vuosikymmenen tai parin tarkkuudella eikä mene pieleen useilla sadoilla vuosilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Nyt menee komiikan puolelle. Että ihan "tunnistaa" siitä ettei muista tarkkoja vuosilukuja. Jos sattuu vuosiluvut jäämään liian hyvin mieleen, niin hyi hyi.

Ne vuosiluvut voi kirjoittaessaan aina tarkistaa jostain kirjasta tarvittaessa. Ne eivät ole sen tekstin tärkein asia. t: Historian maisteri

Kuka on väittänyt, että olisi tärkein asia? Vuosilukuja muistaminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että ymmärtää ne olennaisemmat asiat. Täällähän väitettiin, että ammattihistorioitsijan nimenomaan tunnistaa siitä, ettei hän muista vuosilukuja.

Opittu lause muuten historian professorilta luennolla. t: Historian maisteri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ammattihistorioitsijan tunnistaa siitä, että hän ei muista tarkkoja vuosilukuja eikä välttämättä nimiä, koska ne eivät ole oleellisia historiankirjoituksessa. Historia on tiede, jonka idea on ymmärtää konteksteja, kausaliteetteja, suuria linjoja. Ketään ei kiinnosta milloin oli Pähkinäsaaren rauha, mutta oleellista on, esim pohtia miksi Eurooppa oli vuosisatoja maailmanhistorian veturi ja kapitalismin kehto. 

Nyt menee komiikan puolelle. Että ihan "tunnistaa" siitä ettei muista tarkkoja vuosilukuja. Jos sattuu vuosiluvut jäämään liian hyvin mieleen, niin hyi hyi.

Ne vuosiluvut voi kirjoittaessaan aina tarkistaa jostain kirjasta tarvittaessa. Ne eivät ole sen tekstin tärkein asia. t: Historian maisteri

Kuka on väittänyt, että olisi tärkein asia? Vuosilukuja muistaminen ei ole ristiriidassa sen kanssa, että ymmärtää ne olennaisemmat asiat. Täällähän väitettiin, että ammattihistorioitsijan nimenomaan tunnistaa siitä, ettei hän muista vuosilukuja.

Ammattihistorioitsija muistaa usein vähemmän vuosilukuja kuin historiasta kiinnostuneet amatöörit, emmekä me muutenkaan tiedä useimpia historian yksityiskohtia kovin tarkkaan. Meillä on vain yleiskuva historiasta ja tieto siitä, että sekin on tulkinnanvarainen. Lisäksi tiedämme paljon vain rajatuista aiheista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä muistan. Mulla on hyvä muisti. Muistan mitä Napoleon söi aamiaiseksi toukokuun 21. päivä vuonna 1822.

Varmaankin multaa ja ruumismatoja?

Sulla taitaa olla vieläkin parempi muisti!

En muistanut Napoleonin kuolinvuotta, osasin vain epäillä, ettei hän ollut enää tuossa vaiheessa hengissä. Mutta koska nykyään ei tarvitse katsoa tietosanakirjasta (mulla on kyllä edelleen olemassa Otavan yksiosainen tietosanakirja, jota esi-internetaikaan usein selailin), pääsin pätemään tiedolla, jota en oikeasti tiennyt. En muista vuosilukuja juuri ollenkaan.

Mä taas rakastan tarkkoja vuosilukuja. Kyllähän ne suhteuttaa tapahtumia.

Minä en muista, vaikka olen aina historiaa rakastanutkin. Kouluaikana rakastin prinsessa ja kunkkujuttuja. Nyt kiinnostaisi enemmän ihan tavallisen ihmisen arki, tässä juuri mietin uudet villasukat saatuani, että villa on kyllä ollut hieno juttu Suomen talvessa.

Miten vanhoja et vuosiluvun opettelijat olette, kun jo 70-luvulla opetettiin, että tarkka vuosiluku ei ole tärkeää vaan juuri tuo mitä seurasi ja mistä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä muistan. Mulla on hyvä muisti. Muistan mitä Napoleon söi aamiaiseksi toukokuun 21. päivä vuonna 1822.

Varmaankin multaa ja ruumismatoja?

Sulla taitaa olla vieläkin parempi muisti!

En muistanut Napoleonin kuolinvuotta, osasin vain epäillä, ettei hän ollut enää tuossa vaiheessa hengissä. Mutta koska nykyään ei tarvitse katsoa tietosanakirjasta (mulla on kyllä edelleen olemassa Otavan yksiosainen tietosanakirja, jota esi-internetaikaan usein selailin), pääsin pätemään tiedolla, jota en oikeasti tiennyt. En muista vuosilukuja juuri ollenkaan.

Mä taas rakastan tarkkoja vuosilukuja. Kyllähän ne suhteuttaa tapahtumia.

Minä en muista, vaikka olen aina historiaa rakastanutkin. Kouluaikana rakastin prinsessa ja kunkkujuttuja. Nyt kiinnostaisi enemmän ihan tavallisen ihmisen arki, tässä juuri mietin uudet villasukat saatuani, että villa on kyllä ollut hieno juttu Suomen talvessa.

Nämä erilaiset hostorian saatossa tapahtuneet kotitalousinnovaatiot ovat olleet kyllä moni tavoin mullistavia. Vaikkapa nyt se, kun neula ja ompeleminen keksittiin. Sen ansiosta ihminen saattoi levittäytyä pohjoisemmas, koska vaatetuksesta saatiin suojaavampaa. Samoin esim. lankojen tai kankaiden värjääminen on vaatinut aivan ällistyttävää osaamista, ja tietenkin sitä ennen kaikenlaisia kokeiluja. Areenan audiopuolelta löytynee edelleen historiallista vaatetusta käsittelevä ohjelmasarja, ja siinä eräs arkeologi, joka on perehtynyt juuri vaatteisiin, puhui siitä, miten värjääminen on voinut vaikuttaa lähes taianomaiselta taidolta aikana, jolloin ei ole ollut lämpömittareita, kelloja tai muita mittareita. Värjäysprosessissa kun ratkaisevaa oli vaikkapa värjäysliemen ph tai lämpötila, jotta tiettyä väriä saadaan aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Historia on lukuaine siinä missä vaikka uskontokin (ainakin mun kouluaikoina). Historia kiinnosti, kaikki ne ihmiskohtalot ja millaista elämä oli siihen aikaan. Uskonto ei käänyt päähän, kun ei yksinkertaisesti kiinnostanut. Ja vuosiluvut muistaa hyvin, koska niissä on vain neljä numeroa. Ja kun muistaa historian ajalta tietyn aikajanan, muistaa myös yksittäisiä vuosilukuja paremmin. Uusi aika alkoi keskiajan loputtua noin 1450, tuolloin kristinusko oli jo meille asettunut ja esim. vanhimmat kirkot on tuolta ajalta. Keskiajalla taisteltiin miekoin, uuden ajan tullessa ruuti ja panokset syrjäyttivät ne ja sodankäynti muuttui. Ja tuonkin osaa jotenkin asettaa aikajanalle.

Juuri aikajana on tärkeä, vuosiluvut eivät. Vaikka toki jotkut muistiin piirtyneet vuosiluvut myös auttavat hahmottamaan aikajanaa.

Nimenomaan. Historialliset tapahtumat olisi hyvä ymmärtää jatkumona ja hahmottaa tapahtumien aikavälit. Esimerkiksi Kleopatra voi tuoda mieleen muinaisen Egyptin, mutta oikeasti Kleopatra eli lähempänä meidän aikaamme kuin suurten pyramidien rakennusaikaa. Esimerkiksi Kheopsin pyramidi rakennettiin noin vuonna 2560 eaa ja Kleopatra eli ajanlaskun alun aikoihin.