Poika huolehti sairaasta äidistään vuosi­kausia ja sai kiitokseksi arvokkaan lahjan – sitten sisarukset yrittivät puuttua peliin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, että vanhus tekee lahjakirjan yli 90-vuotiaana viikkoa ennen kuolemaansa. Miksei hoideta ajoissa näitä asioita? Tässäkin tapauksessa asiasta oli uutisen mukaan vuosia sitten puhuttu.

Tuollaisissa tilanteissa on selvää, että epäilyksiä herää.

On ihan sama koska se tehdään

Ei ole ihan sama. Lukemattomia testamentteja ja lahjoituksia on kumottu oikeudessa, kun on katsottu ettei vanhus ole enää ollut oikeustoimikelpoinen. Selvittäminen on todella hankalaa ja jälkikäteen on vaikeaa päätellä, mikä oli ikäihmisen todellinen kunto.

Sillä kun ei pitäisi olla mitään merkitystä mikä on kunto. Kunhan henkilöä ei ole pakotettu asiaan.

Ihmisellä on oikeus vaikka määrätä omaisuutensa poltettavaksi.

Ai ihmisen henkisellä kapasiteetilla ei ole väliä? Sinustako olisi ok, että oma perintösi häviäisi jonkun huijarin käsiin, joka manipuloi oikeustoimikelvotonta vanhusta?

Ihan samanlaisesta huijauksesta siinä on kyse kuin vaikka siinä, että joku, oli vanhuksen sukulainen tai ei, huijaa vanhuksen rahat. Näistäkin tapauksista annetaan jatkuvasti tuomioita.

Minua ei kiinnosta tippaakaan perintöni. Minulla on omaa rahaa. Petos on rikos.

Mutta vanhus saa lahjoittaa rahansa mihin häntä huvittaa jos niin haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikivanha kuvio on, että muistisairas tai höperöitynyt vanhus tekee testamentin tai lahjoituksen painostettuna. Näitä sitten selvitellään oikeudessa. Jälkikäteen on vaikea osoittaa, oliko vanhus täydessä ymmärryksessä.

Ihmisten tulisi huolehtia testamentit sun muut kuntoon hyvissä ajoin eikä vasta kuolinvuoteella. Silloin vältytään monelta riidalta.

Mitä jos haluaa tehdä uuden testamentin päivää ennen kuolemaansa?

Voihan sitä testamenttia muutella vaikka viimeiseen hengenvetoon, jos haluaa saada kunnon perintöriidan aikaiseksi.

No kyllä se kertoo enemmän niistä ahneista riitelijöistä kuin perinnön jättäjästä. Rehellisesti sanottuna en jaksaisi riidellä mistään perinnöstä kyllä tipan vertaa. Vaikka omasta mielestäni olisi epäreilua niin so what, varmaan sillä jättäjällä saa olla ihan omat mielipiteet.

Onneksi nuo ahneet peet joutuivat itse maksumiehiksi, omat ja veljen kulut. Olis varmaan kannattanut miettiä että voisiko itsekin olla avuksi äidilleen.

Ja vaikka se veli olisi myös jotain hyötynyt siitä että asui äitinsä luona niin mitä sitten? Äitinsä selvästi silti arvosti apua todella paljon. Ei siitä kannata tuntea kateutta. Varmaan nuo siskot olisivat halutessaan voineet myös asua äitinsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ikivanha kuvio on, että muistisairas tai höperöitynyt vanhus tekee testamentin tai lahjoituksen painostettuna. Näitä sitten selvitellään oikeudessa. Jälkikäteen on vaikea osoittaa, oliko vanhus täydessä ymmärryksessä.

Ihmisten tulisi huolehtia testamentit sun muut kuntoon hyvissä ajoin eikä vasta kuolinvuoteella. Silloin vältytään monelta riidalta.

"Hyvissä ajoin"

Sitä kun ei aina voi tietää mikä on hyvissä ajoin. Mitäs jos toi mummeli olis sinnitelly puol vuotta, vuoden? Mikä olisi ollut sopiva aika, että asia olisi hoidettu hyvissä ajoin? Inhimillinen elämä kun on mitä on. Emme me aina päivitä asioita siihen tahtiin, mikä (varsinkin jälkiviisaana arvioiden) olis sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Perintö olisi kuulunut osittaa tasaisesti siskojen kanssa. Se että poika itse valitsi palvella äitiään on hänen asiansa, mutta lain mukaan perintö kuuluu KAIKILLE. Ihan kummallinen päätös oikeudelta.

Ei todellakaan kuulu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikivanha kuvio on, että muistisairas tai höperöitynyt vanhus tekee testamentin tai lahjoituksen painostettuna. Näitä sitten selvitellään oikeudessa. Jälkikäteen on vaikea osoittaa, oliko vanhus täydessä ymmärryksessä.

Ihmisten tulisi huolehtia testamentit sun muut kuntoon hyvissä ajoin eikä vasta kuolinvuoteella. Silloin vältytään monelta riidalta.

Mitä jos haluaa tehdä uuden testamentin päivää ennen kuolemaansa?

Voihan sitä testamenttia muutella vaikka viimeiseen hengenvetoon, jos haluaa saada kunnon perintöriidan aikaiseksi.

Ne jotka kiistävät testamentin ovat syyllisiä tilanteeseen. Siksi testementtia ei pitäisi pystyä edes kiistämään.

Jos testamenttia ei voisi kiistää, kuka tahansa muistisairas vanhus olisi altis hyväksikäytölle ja testamenttihuijareille. Tarttisi vain hankkiutua vanhuksen puheille ja saada nimi paperiin ja tadaa olet kohta miljonääri. Mielettömät markkinat hyväksikäyttäjille ja huijareille

Siis noitahan on 10 sisarusta. Älytöntä myös siksi alkaa riidellä asunnosta, kun eihän siitä kovin isoa osuutta tule henkeä kohden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikivanha kuvio on, että muistisairas tai höperöitynyt vanhus tekee testamentin tai lahjoituksen painostettuna. Näitä sitten selvitellään oikeudessa. Jälkikäteen on vaikea osoittaa, oliko vanhus täydessä ymmärryksessä.

Ihmisten tulisi huolehtia testamentit sun muut kuntoon hyvissä ajoin eikä vasta kuolinvuoteella. Silloin vältytään monelta riidalta.

"Hyvissä ajoin"

Sitä kun ei aina voi tietää mikä on hyvissä ajoin. Mitäs jos toi mummeli olis sinnitelly puol vuotta, vuoden? Mikä olisi ollut sopiva aika, että asia olisi hoidettu hyvissä ajoin? Inhimillinen elämä kun on mitä on. Emme me aina päivitä asioita siihen tahtiin, mikä (varsinkin jälkiviisaana arvioiden) olis sopiva.

En ole asiantuntija, mutta itse pyrkisin hoitamaan asiat ennen kuin olen saattohoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikivanha kuvio on, että muistisairas tai höperöitynyt vanhus tekee testamentin tai lahjoituksen painostettuna. Näitä sitten selvitellään oikeudessa. Jälkikäteen on vaikea osoittaa, oliko vanhus täydessä ymmärryksessä.

Ihmisten tulisi huolehtia testamentit sun muut kuntoon hyvissä ajoin eikä vasta kuolinvuoteella. Silloin vältytään monelta riidalta.

Moni ihminen muuttaa testementtia vasta aivan viime metreillä.

Näitä tapauksia puidaan sitten käräjillä.

Sitten puidaan. Mitäs se sun persausta kaivelee? Olisit kiitollinen vaan, jos leipäsi on noista kiinni.

Puidaan oikeudessa muuten myös hyvissä ajoin laadittujakin. Kas kun kyllä ahne ihminen, joka haistaa tilaisuuden helppoon rahan, keksii vaikka mitä.

Vierailija kirjoitti:

Perintö olisi kuulunut osittaa tasaisesti siskojen kanssa. Se että poika itse valitsi palvella äitiään on hänen asiansa, mutta lain mukaan perintö kuuluu KAIKILLE. Ihan kummallinen päätös oikeudelta.

Usein perheissä oletetaan että joku hoitaa ja muut menevät menojaan . Eli  oliko veljelle hienovaraisesti annettu ymmärtää että kuuluu hänelle........... vai oliko veli niin velvollisuuden tuntoinen kun muita ei kiinnostanut ........ihan hyvä että sai enemmän . Ehkä se äitikin pettyi muihin lapsiinsa . Meilläkin toinen sai kaikkea ja ajattelin että hoitakoot sit vanhana mutta kuinkas kävi , en hennonnut jättää vanhuksia oman onnensa nojaan . Röyhkeydällä pärjää , hiljaset kärsii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikivanha kuvio on, että muistisairas tai höperöitynyt vanhus tekee testamentin tai lahjoituksen painostettuna. Näitä sitten selvitellään oikeudessa. Jälkikäteen on vaikea osoittaa, oliko vanhus täydessä ymmärryksessä.

Ihmisten tulisi huolehtia testamentit sun muut kuntoon hyvissä ajoin eikä vasta kuolinvuoteella. Silloin vältytään monelta riidalta.

"Hyvissä ajoin"

Sitä kun ei aina voi tietää mikä on hyvissä ajoin. Mitäs jos toi mummeli olis sinnitelly puol vuotta, vuoden? Mikä olisi ollut sopiva aika, että asia olisi hoidettu hyvissä ajoin? Inhimillinen elämä kun on mitä on. Emme me aina päivitä asioita siihen tahtiin, mikä (varsinkin jälkiviisaana arvioiden) olis sopiva.

En ole asiantuntija, mutta itse pyrkisin hoitamaan asiat ennen kuin olen saattohoidossa.

Mitä haittaa tuosta nyt seurasi? Tai mitään mikä olis muuttanut lopputulosta millään lailla. Luuletko tosiaan, että noi sisaret olis antaneet olla, jos mummo olis laatinut lahjakirjan aiemmin?

dinot kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perintö

olisi kuulunut osittaa tasaisesti siskojen kanssa. Se että poika itse valitsi palvella äitiään on hänen asiansa, mutta lain mukaan perintö kuuluu KAIKILLE. Ihan kummallinen päätös oikeudelta.

Usein perheissä oletetaan että joku hoitaa ja muut menevät menojaan . Eli  oliko veljelle hienovaraisesti annettu ymmärtää että kuuluu hänelle........... vai oliko veli niin velvollisuuden tuntoinen kun muita ei kiinnostanut ........ihan hyvä että sai enemmän . Ehkä se äitikin pettyi muihin lapsiinsa . Meilläkin toinen sai kaikkea ja ajattelin että hoitakoot sit vanhana mutta kuinkas kävi , en hennonnut jättää vanhuksia oman onnensa nojaan . Röyhkeydällä pärjää , hiljaset kärsii

Jep. Näin se on. Itsekin olen huomannut sekä äidin että isän puolen suvuissa ihan samaa. Osa hoitaa, osa ei. Eikä tähän vaikuta esim etäisyys tai elämäntilanne.

Todennäköisesti tuo mummo on odotellut viimeiseen hengenvetoon asti että tyttäretkin osoittaisivat kiinnostusta.

Sinä olet varmasti ihan he***tin aikaasaava ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Käsittämätöntä, että vanhus tekee lahjakirjan yli 90-vuotiaana viikkoa ennen kuolemaansa. Miksei hoideta ajoissa näitä asioita? Tässäkin tapauksessa asiasta oli uutisen mukaan vuosia sitten puhuttu.

Tuollaisissa tilanteissa on selvää, että epäilyksiä herää.

Omassa työssäni olen useasti nähnyt näitä lapsia jotka asuvat iäkkään vanhemman kanssa. Useimmiten he hyötyvät kun asuvat ilmaiseksi ja kartuttavat omaa varallisuuttaan. Joskus on asuttu kolmessa polvessa jossa vanhus on rahoittanut eläkkeestään perheen lasten harrastukset, ainoastaan ruuat saanut itselleen. Joissakin tapauksissa vanhuksen lapsi on ollut omaishoitajana, hoitanut vähän sinnepäin ja vastustanut kiivaasti lisäapua vaikka mummeli olisi voinut paremmin lisäavuilla.

Tuossa oli kyse lahjasta, ei perinnöstä tai ennakkoperinnöstä. Se voi olla syynä siihen, miksi äiti lahjoitti asunnon vasta silloin kun oli jo huonossa kunnossa. Jos halusi pitää asunnon itsellään ns. loppuun asti ja samalla taata sen, että asuntoa ei lasketa perinnöksi.

Vierailija kirjoitti:

Omassa työssäni olen useasti nähnyt näitä lapsia jotka asuvat iäkkään vanhemman kanssa. Useimmiten he hyötyvät kun asuvat ilmaiseksi ja kartuttavat omaa varallisuuttaan. Joskus on asuttu kolmessa polvessa jossa vanhus on rahoittanut eläkkeestään perheen lasten harrastukset, ainoastaan ruuat saanut itselleen. Joissakin tapauksissa vanhuksen lapsi on ollut omaishoitajana, hoitanut vähän sinnepäin ja vastustanut kiivaasti lisäapua vaikka mummeli olisi voinut paremmin lisäavuilla.

Joo. Kyllä kuulostatkin hirveän luotettavalta ja objektiiviselta arvioimaan ja yleistämään... not. Häpeäisit. Moni omaishoitaja tekee raskasta työtä eikä ole tuollaisia riistäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikivanha kuvio on, että muistisairas tai höperöitynyt vanhus tekee testamentin tai lahjoituksen painostettuna. Näitä sitten selvitellään oikeudessa. Jälkikäteen on vaikea osoittaa, oliko vanhus täydessä ymmärryksessä.

Ihmisten tulisi huolehtia testamentit sun muut kuntoon hyvissä ajoin eikä vasta kuolinvuoteella. Silloin vältytään monelta riidalta.

Mitä jos haluaa tehdä uuden testamentin päivää ennen kuolemaansa?

Voihan sitä testamenttia muutella vaikka viimeiseen hengenvetoon, jos haluaa saada kunnon perintöriidan aikaiseksi.

Ne jotka kiistävät testamentin ovat syyllisiä tilanteeseen. Siksi testementtia ei pitäisi pystyä edes kiistämään.

Jos testamenttia ei voisi kiistää, kuka tahansa muistisairas vanhus olisi altis hyväksikäytölle ja testamenttihuijareille. Tarttisi vain hankkiutua vanhuksen puheille ja saada nimi paperiin ja tadaa olet kohta miljonääri. Mielettömät markkinat hyväksikäyttäjille ja huijareille

Vanhukset osaa kyllä itse päättää asioistaan

Vierailija kirjoitti:

Perintö olisi kuulunut osittaa tasaisesti siskojen kanssa. Se että poika itse valitsi palvella äitiään on hänen asiansa, mutta lain mukaan perintö kuuluu KAIKILLE. Ihan kummallinen päätös oikeudelta.

Ei tuommoista lakia ole. Sen sijaan on olemassa termi "lakiosa", joka on puolet eli 50% rintaperillisen laskennallisesta perintöosuudesta. Kaiken sen yli menevän perinnönjättäjä ("kuoleva") voi testamentata jaettavaksi miten haluaa: esim. vain yhdelle lapselle tai eläinsuojeluyhdistykselle tai juristien puolisoiden golfkerholle. You name it.

Vierailija kirjoitti:

Omassa työssäni olen useasti nähnyt näitä lapsia jotka asuvat iäkkään vanhemman kanssa. Useimmiten he hyötyvät kun asuvat ilmaiseksi ja kartuttavat omaa varallisuuttaan. Joskus on asuttu kolmessa polvessa jossa vanhus on rahoittanut eläkkeestään perheen lasten harrastukset, ainoastaan ruuat saanut itselleen. Joissakin tapauksissa vanhuksen lapsi on ollut omaishoitajana, hoitanut vähän sinnepäin ja vastustanut kiivaasti lisäapua vaikka mummeli olisi voinut paremmin lisäavuilla.

Moni vanhus ei halua ulkopuolisten apua eikä vieraita ihmisiä kotiinsa .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikivanha kuvio on, että muistisairas tai höperöitynyt vanhus tekee testamentin tai lahjoituksen painostettuna. Näitä sitten selvitellään oikeudessa. Jälkikäteen on vaikea osoittaa, oliko vanhus täydessä ymmärryksessä.

Ihmisten tulisi huolehtia testamentit sun muut kuntoon hyvissä ajoin eikä vasta kuolinvuoteella. Silloin vältytään monelta riidalta.

Mitä jos haluaa tehdä uuden testamentin päivää ennen kuolemaansa?

Voihan sitä testamenttia muutella vaikka viimeiseen hengenvetoon, jos haluaa saada kunnon perintöriidan aikaiseksi.

Ne jotka kiistävät testamentin ovat syyllisiä tilanteeseen. Siksi testementtia ei pitäisi pystyä edes kiistämään.

Jos testamenttia ei voisi kiistää, kuka tahansa muistisairas vanhus olisi altis hyväksikäytölle ja testamenttihuijareille. Tarttisi vain hankkiutua vanhuksen puheille ja saada nimi paperiin ja tadaa olet kohta miljonääri. Mielettömät markkinat hyväksikäyttäjille ja huijareille

Vanhukset osaa kyllä itse päättää asioistaan

Oikeustoimikelvottomat ihmiset eivät voi päättää itse, sanoo laki. On oikeuden tehtävä päättää onko henkilö oikeustoimikelpoinen jos siitä on epäilystä.