Typerin syy, miksi olet alkanut itkeä?

En päässyt sisään Teams-huoneeseen, jonka olin itse luonut ja jossa muut odottelivat. Jäinkin sitten tovin päästä muutaman viikon burnout-lomalle.

Näin videon, jossa vankeudessa eläneet simpanssit päästettiin luontoon. Onnen kyyneleet valuivat, kun ne simpanssit vielä halasivat vapauttajiaan. :,)

Olen raskaana, ja aloin pari päivää sitten itkemään kun laitoin leivän päälle salaattia ja salaattipussissa oli pupun kuva. Tuli niin hempeä olo siitä että pupu hyppii puutarhassa aurinkoisena kesäpäivänä. :')

En osannut käyttää ompelukonetta univelkaisena.

Alan itkemään, kun harmistun tai suutun. Suututtaa vielä enemmän!

Mulla oli pakastemarjoja äidin antamassa kulhossa sulamassa jääkaapissa. Laittaessani kaappiin jotain muuta, kulho tippui lattialle ja meni sirpaleiksi, marjat lentelivät pitkin keittiötä. Istuin lattialla keräämässä kulhonsirpaleita ja karanneita marjoja ja purskahdin itkuun.

Kaupassa ei ollut vihreitä rypäleitä. Oli vain tyhjä hylly. Vieressä olisi ollut tummia rypäleitä, mutta himoitsin vihreitä ja kyyneleet silmissä tuijotin tyhjää hyllyä ja hintalappua. Kyllä, olin raskaana ja kyllä, hävetti.

Sain töitä. Itkin kuin seula.

No joo. Ei ehkä typerä syy. Purkautui niin monta tunnetta. Kauhu, helpotus, epäusko, onni, typertyneisyys ja sanoinko jo, epäusko.

Katselin salkkareita ja Seppo kosi Helenaa sohvalla. Aloin parkua, kun en ikinä löydä omaa Seppoa tai pääse naimisiin koskaan.

Muuten ihan validi itku, mutta olin noin kuukautta aiemmin päättänyt oman pitkän parisuhteen, koska en ollut vielä valmis sitoutumaan. Olen myös lesbo, ettei sille Sepolle paljon käyttöä olisi.

Itken melko herkästi ilman menkkoja ja raskauttakin.

Mainittakoon nyt vaikka se tilanne kun olin raskaana ja mies oli vaihtanut koneeseeni taustakuvan jossa oli nätti perhonen. Se riitti.

Masentunut ihmisraunio + muutamia tippoja tonnikalaöljyä sormille = maailmanloppu

Onneksi nykyään voin hyvin.

Olin 8 kk raskaana. Ei mitään ongelmia, kaikki hyvin. En ollut koskaan kärsinyt mistään hormoniongelmista jne. Tapasimme miehen kanssa kadulla tuttavapariskunnan. He kysyivät minulta kuinka voin. Rupesin vollottamaan. Ihan vaan siksi kun joku oli kiinnostunut voinnistani. Itkin ja nolotti älyttömästi. Taisi sittenkin loppuraskauden hormonit jyllätä.

Se on menoa, kun kuulen lastenlaulun Karhunpentu sairastaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa ei ollut vihreitä 9rypäleitä. Oli vain tyhjä hylly. Vieressä olisi ollut tummia rypäleitä, mutta himoitsin vihreitä ja kyyneleet silmissä tuijotin tyhjää hyllyä ja hintalappua. Kyllä, olin raskaana ja kyllä, hävetti.

Itsekin olen itkenyt samassa tilanteessa kun juuri sitä minun himoitsemaani jäätelölaatua ei ollutkaan lähikaupassa. Myyjä tuli paikalle ja pyysi odottamaan hetken. Kävi varastosta hakemassa oikeaa laatua ja sen jälkeen itkin entistä enemmän.

Aloin kaivata ala-asteaikaista vanhaa parasta ystävääni vuosien takaa ja tämä sai liikuttumaan:

Kuuntelin PMMP:n kappaleen Joku raja. Sen jälkeen ymmärsin hakeutua turvakotiin lapseni kanssa. Nykyäänkin kun kuulen tuon kappaleen, herkistyn.

Ketju on niin ihana, ettei näitä kommentteja voi itkemättä lukea.

Ihania :D <3

Minä itkin tänä aamuna. Oltiin miehen kanssa eilen sovittu, että menen tänään pyörällä töihin (vuorotellaan auton kanssa tarpeen mukaan). Tehtiin aamulla lähtöä yhtä aikaa ja väsyneenä ajattelin, että olisipa kiva päästä kyydillä (ei olisi onnistunut, olisin muuten joutunut kävelemään pitkän matkan kotiin ja mies olisi myöhästynyt töistä minua viedessään). Aloin itkeä, kun mies ei tarjonnut kyytiä. Kysyi vielä mikä on, ja sanoin että ei mikään :D

Itken myös aina BB:n vikassa jaksossa, kun BB-talosta sammutetaan valot. En edes pidä koko sarjasta. Itkin myös, kun Modernin perheen päätösjaksossa tehtiin noin.

Vierailija kirjoitti:

Kilpailujen lopulla sijoittuneet ratsukot laukkaavat kunniakierroksen kentän ympäri ja taustalla soi mahtipontinen sävellys, en nyt muista sen nimeä mutta moni kyllä tunnistaa sen.

Se on varmaan tämä

Masentuneet eivät itke.