Lue keskustelun säännöt.
Vilkas lapsi, väsyttää
24.03.2021 |
Menee hermot 2,5v tytön jatkuvaan kiusantekoon. Tai siis ei se varsinaista kiusantekoa ole, lähinnä asioita, joita nyt voi olettaakin tuon ikäisen tekevän.
Mutta on aika raskasta, kun ei voi edes vessassa käydä ilman, että tytär saa sillä aikaa tehtyä jotain, minkä siivoamisessa kestää ja kestää. Tänä aamuna esimerkiksi keksi ottaa kahvinkeittimestä sinne jääneen suodatinpussin ja levitellä vielä kosteahkot kahvinporot pitkin lattioita.
Ainoa konsti välttää nämä, on vaan ulkoilla ja ulkoilla ja ulkoilla, mutta silloin kaikki hommat sisällä jää tekemättä ja vaikka ulkoilusta pidänkin, niin kieltämättä suoraan sanoen vituttaa, kun tuntuu, ettei tässä enää mitään muuta voikaan tehdä.
Kaverilla suunnilleen samanikäinen, vilkas lapsi, ja kuulemma juurikin lähinnä ulkoilevat kun sisällä menee helposti höpöksi jos äiti katsoo hetkenkin muualle. Ulkoilu kuulemma auttanut heillä.
Mutta entäs, kun yhtenäkään päivänä ei enää ole muuta kuin se ulkoilu, ruuanlaitto ja hätäiset siivoukset, kun muuten tapahtuu hirveitä? Enpä olisi arvannut, että vauva-ajan rauhallisesta tytöstä tällainen riiviö tulee.
Kommentit (29)
Taitaa kuulua aika vahvasti tuohon ikään. Omakin lapsi juuri sen 2 vuotta ja 5kk.
Kokoajan saa olla kieltämässä, ettei siitä ole kyse etten kiellä.
Pitänyt ihan varmistaa koko talo että, mitään ei ole lapsen käden ulottuvilla milloinkaan.
Juostaan,kiipeillään joka paikkaan.
(Kun kiellät niin eikös sitä samantien, ollaan toisessa kielletyssä puuhassa). Kaivetaan ja tutkitaan jokainen mahdollinen asia.
Tuolitkin piti teipata pöydänjalkoihin kiinni ettei pääse niiden avulla kaivelemaan kaappeja. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun esikoinen oli itkuinen kanniskeltava vauva, josta tuli kävelemään oppiessaan täystuho. 3,5 vuotiaana oli jo täysin toista maata.
Nyt 17 vuotiaana hoitaa monisairaan isoäitinsä kaiken kommunikaation sairaalaalan eri osastoille, kotihoitoon, kelaan jne. Puheluita vetänyt tänä vuonna kymmeniä noihin paikkoihin. Käy auttamassa mummoa monta kertaa viikossa. Tekee mummolan varaston ja keittiön siivoukset. Hoiti mummon okt-talon myynnin sopimalla kaiken kiinteistövälittäjän kanssa, ja myös myyntiprosessin aikana, kymmeniä puheluita. Välittäjä tarjosi pojalleni työpaikan heidän toimistossaan.
Että juu. Odota vaan, asiat muuttuu. Pojallani oli kova tekemisen tarve jo taaperona, ei vaan silloin vielä osannut, nytpä osaa ja hommat hoituu.
T. Neljän äiti
En vietä päivisin aikaa puhelimella (nyt poikkeus), tai somessa millään laitteella. Juttelen lapsen kanssa, pidän sylissäkin sen mitä voin. Koetan leikkiä, viettää aikaa...
Omat hetket on itselläni oikeastaan silloin, kun nukun. Eli en oikeasti koe, että voisin tässä asiassa enää enempää itsestäni antaa, kun oikeastaan nytkin on se tilanne, että pitäisi saada tilaa edes yksittäiselle kirjaluvulle tms. Usein iltaisin siinä vaiheessa, kun oikeasti pystyisin rauhassa hetken jotain touhuta, en enää jaksa.
Ap
Lapset tarvitsevat myös älyllistä tekemistä ja se usein rauhoittaa nimenomaan vilkkaita lapsia. Jotain sellaista, joka on riittävän helppoa, mutta kuitenkin vaatii vähän älyä. Toisaalta myös liika liikkuminen ja ulkoilu saa jotkut rauhottomiksi, käyvät ylikierroksilla, kun liikuntaa on niin paljon.
Varmasti vauvan syntymäkin aiheuttaa jonkinlaista oirehdintaa vielä. Eli sitä läsnäoloa tarvitsisi nyt mahdollisimman paljon, vaikka se varmasti ei kovin helppoa ole, kun vauvakin tarvitsee syliä ja rintaa.
Mun tytöt on jo teinejä, mutta pieninä olivat kyllä vilkkaita.
Ovat vieläkin, mutta urheilevat todella paljon ja alkaessaan johonkin ovat tehokkaita.
Nuorin varsinkin oli juuri siinä 2-3- vuotiaana erittäin vilkas, kiipesi kaikkialle, ehti jokapaikkaan, täysin peloton ja jarruton. On vieläkin rohkea rinteessä ja futiskentällä, mutta harkintaa on kuitenkin tullut.
Se mikä auttoi tuohon aikaan oli rutiinit, olimme ulkona paljon, mutta otin myös tytöt mukaan kaikkiin kotitöihin. Hidasta ja työn laatu nyt oli mitä oli, mutta silloin ei haitannut. Ja välillä keksin tekemisiä ja laitoin ne alkuun, jolloin pienen hetken pystyin tekemään jotain muuta.
Leikkikeittiö oli jossain vaiheessa kova sana, samoin ihan tavalliset muoviastiat.
Opeteltiin tekemään ja keskittymään niihin rauhallisempiin juttuihin myös, luin kirjoja tytöille, piirrettiin, muovailuvahasta oli ihan villitys välillä, kesällä istutimme kukkia siemenistä ja niitä hoivailtiin ahkerasti. Ja juteltiin. Kumpikin on vieläkin ahkerasti juttelevaa sorttia, mutta tuossa iässä se pälätys oli taukoamatonta, mutta kun vain jaksoi jutella mukana, se huomion tarve tuli täytettyä.
Ihmettelinkin kun tytöt alkoivat olla sellaisia 3-4 v ja olikin aika hiljaista, ja hetkeen ei ollut keyään edes näkynyt keittiössä kun laitoin ruokaa. Jokainen vanhempi tietää että kun on hiljaista, niin jotain on tekeillä. Mutta tyttöjen huoneeseen kurkatessa, siellähän ne leikkivät täyttä päätä, taisivat pehmoeläimet olla juuri menossa päiväunille ja osa oli perustamassa kauppaa:)
Jaksamistahan se pikkulapsiaika vaatii, mutta jonakin päivänä vain yht'äkkiä huomaat että helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En vietä päivisin aikaa puhelimella (nyt poikkeus), tai somessa millään laitteella. Juttelen lapsen kanssa, pidän sylissäkin sen mitä voin. Koetan leikkiä, viettää aikaa...
Omat hetket on itselläni oikeastaan silloin, kun nukun. Eli en oikeasti koe, että voisin tässä asiassa enää enempää itsestäni antaa, kun oikeastaan nytkin on se tilanne, että pitäisi saada tilaa edes yksittäiselle kirjaluvulle tms. Usein iltaisin siinä vaiheessa, kun oikeasti pystyisin rauhassa hetken jotain touhuta, en enää jaksa.
Ap
Missä on se isä työpäivän jälkeen?
Kannattaa tutustua
Sujuvat toimet toiminra kortit ja ohjeet
Valtava apu arjen pyörittämiseen lasten kanssa
Löytyy kotisivut : sujuvattoimet.fi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun on kasvatettava sitä ipanaa. Ei se itsekseen opi.
Isä on päivät töissä. Meillä on myös 4kk ikäinen vauva, joten luonnollisesti olen itse se, joka on vielä kotona.. Vauvaa en nyt aloitusviestissä maininnut, mutta tosiaan imetys ym vie aikansa. Iltaisin onkin helpompaa, kun mies on mukana hommissa.
Toki kiellän lasta ja keskustellen kerron, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä.
Mainitsinkin aloitusviestissä ystävän, jolla suunnilleen saman ikäinen, vilkas lapsi. He lukevat, laulavat, leipovat, askartelevat, istuttavat kukkia ja kylvävät siemeniä... Meillä ei todellakaan onnistu! Vaikka siis kuinka koetan aktivoida lasta näihin juttuihin. En käsitä, miksi meillä ei mikään muu onnistu, ja sen sijaan, että täällä nyt hoetaan itsestäänselvyyksiä, kaipaisin ihan oikeaa pohdintaa, mitä voisin vielä kokeilla.
Leikin lapsen kanssa sisällä siinä missä voin, mutta oikeastaan ainoa paikka missä ei riehu, on pihalla. Jatkuva ulkoilu ei oikein ole mun juttu.
Joku kysyi ruokailusta ym.. Lapsi on kaikkiruokainen, syö hyvin päivien aikana. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Ei saa juurikaan sokeria. Ruutuaikaa ei ole ollenkaan. Ulkoillaan tosiaan 4h päivisin, joskus jopa enemmänkin.
Päiväunet lopetti 2 vuotta täytettyään, öisin nukkuu 11-12h.
Iloinen, ihana lapsi muuten, mutta tämä vaihe rasittaa...
Sisällä pitää tietysti ruuanlaiton lisäksi välillä siivota, pestä pyykkiä ja hoitaa muitakin hommia. Mistään lattialistojen hinkkaamisesta hammasharjalla ei ole kysymys.
Ap