Tapailisitko yh äitiä?

Minä olin 34v pienen lapsen yh kun tapasin lapsettoman 25v miehen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin yh-äitiin ja yritin kaikkeni. Muutaman vuoden jälkeen kun nainen ei osoita mitään sitoutumisen merkkejä ja olet aina, siis ihan joka ikisessä asiassa kakkossijalla, päätin puhaltaa pilliin ja lähteä suhteesta. Lapset eivät olleet edes pieniä vaan yläkoulussa. Nainen ei eron hetkellä voinut ymmärtää miksi näin kävi. 

t. Ikuinen kakkonen 

Minulla on lukioikäinen lapsi ja niin fiksu mies, että hän ymmärtää, että on ikuinen kakkonen. Hän on jopa sanonut, että niin sen kuuluu ollakin.

Kunhan on kakkonen eikä ikuisesti täysi nolla ja ulkopuolinen. Kun suhde on jo niin pitkällä, että asutaan yhdessä, sen kumppaninkin mielipiteellä pitää olla väliä.

Eipä sitä aikuisten ihmisten tarvitse yhteen muuttaa, jos ei ole aikomusta tehdä yhteistä lasta.

Niin toki jos haluaa tuollaisen kevyen tapailusuhteen, niin sillä ei ole väliä.

En tapailisi, koska en ole itsekään hankkinut lapsia, koska haluan nimenomaan elää lapsetonta elämää. Lapsiperhearki ei kiinnosta pätkääkään, tulisin hulluksi siinä rumbassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin yh-äitiin ja yritin kaikkeni. Muutaman vuoden jälkeen kun nainen ei osoita mitään sitoutumisen merkkejä ja olet aina, siis ihan joka ikisessä asiassa kakkossijalla, päätin puhaltaa pilliin ja lähteä suhteesta. Lapset eivät olleet edes pieniä vaan yläkoulussa. Nainen ei eron hetkellä voinut ymmärtää miksi näin kävi. 

t. Ikuinen kakkonen 

Minulla on lukioikäinen lapsi ja niin fiksu mies, että hän ymmärtää, että on ikuinen kakkonen. Hän on jopa sanonut, että niin sen kuuluu ollakin.

Kunhan on kakkonen eikä ikuisesti täysi nolla ja ulkopuolinen. Kun suhde on jo niin pitkällä, että asutaan yhdessä, sen kumppaninkin mielipiteellä pitää olla väliä.

Eipä sitä aikuisten ihmisten tarvitse yhteen muuttaa, jos ei ole aikomusta tehdä yhteistä lasta.

Niin toki jos haluaa tuollaisen kevyen tapailusuhteen, niin sillä ei ole väliä.

Vanhanaikainen tapa ajatella. Elintason noustua on yhä yleisempää, että parisuhteessa pidetään omat asunnot - jopa vaikka lapsia ei olisi kummallakaan kuvioissa. Uskon että trendi tulee entisestään yleistymään jatkossa. Uusperhekuvioihin ei ole kiinnostusta, mutta erillissuhde voi olla erinomainen ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastuin yh-äitiin ja yritin kaikkeni. Muutaman vuoden jälkeen kun nainen ei osoita mitään sitoutumisen merkkejä ja olet aina, siis ihan joka ikisessä asiassa kakkossijalla, päätin puhaltaa pilliin ja lähteä suhteesta. Lapset eivät olleet edes pieniä vaan yläkoulussa. Nainen ei eron hetkellä voinut ymmärtää miksi näin kävi. 

t. Ikuinen kakkonen 

Minulla on lukioikäinen lapsi ja niin fiksu mies, että hän ymmärtää, että on ikuinen kakkonen. Hän on jopa sanonut, että niin sen kuuluu ollakin.

Kunhan on kakkonen eikä ikuisesti täysi nolla ja ulkopuolinen. Kun suhde on jo niin pitkällä, että asutaan yhdessä, sen kumppaninkin mielipiteellä pitää olla väliä.

Eipä sitä aikuisten ihmisten tarvitse yhteen muuttaa, jos ei ole aikomusta tehdä yhteistä lasta.

Niin toki jos haluaa tuollaisen kevyen tapailusuhteen, niin sillä ei ole väliä.

Vanhanaikainen tapa ajatella. Elintason noustua on yhä yleisempää, että parisuhteessa pidetään omat asunnot - jopa vaikka lapsia ei olisi kummallakaan kuvioissa. Uskon että trendi tulee entisestään yleistymään jatkossa. Uusperhekuvioihin ei ole kiinnostusta, mutta erillissuhde voi olla erinomainen ratkaisu.

Ei mielestäni. Nykyaikaan kuuluu, että eri ihmiset haluavat eri asioita ja heillä on myös mahdollista toteuttaa elämäänsä vapaasti haluamallaan tavalla.

Jotkut haluavat, että parisuhde on enemmän tapailua. Nähdään silloin, kun itselle sopii ja näytetään se parempi puoli itsestään sekä panostetaan ehkä tavallista enemmän niihin yhteisiin tapaamisiin. Mutta tapaamisten ulkopuolella asutaan erillään kumpikin omien tapojensa mukaisesti.

Toiset taas haluavat kumppanuutta, arjen jakamista, yhdessä kasvamista, lämmintä turvan ja kodikkuuden tunnetta, samassa sängyssä nukkumista jne.

Vierailija kirjoitti:

En tapailisi, koska en ole itsekään hankkinut lapsia, koska haluan nimenomaan elää lapsetonta elämää. Lapsiperhearki ei kiinnosta pätkääkään, tulisin hulluksi siinä rumbassa.

Ymmärrettävä syy. Pakko vaan tälleen seurustelevana yh:na huomauttaa, ettei kumppani välttämättä mihinkään lapsiperhearkeen joudu mukaan pyörimään. Ainakin itse pyöritän omaa arkeani itse, meillä on kumppanin kanssa eri asunnot ja tapaamme pääsääntöisesti ilman lapsia. Toki silti ymmärrän, että jotkut haluavat ehdottomasti lapsettoman kumppanin.