Lue keskustelun säännöt.
Miten jättäisit puolison, jota et enää rakasta?
23.03.2021 |
Rakkaus on tästä suhteesta kuihtunut. Neljä vuotta yhdessä, mutta nyt koen pelkkää ystävyyttä puolisoa kohtaan. Hän on kiltti ja huomaavainen, mutta haluan "päästää hänet vapaaksi", että hän voi löytää puolison, joka rakastaa oikeasti. Hän ei tiedä, että tunteeni on kuolleet.. Jättäminen on vaikeaa (ok olen en ole koskaan vaan jättänyt ketään). Millä sanoilla on suotavinta jättää (kysyn nyt oikeasti tarvitsen apua)
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
En koskaan jättäisi puolisoani joka on hyvä ja kiltti. Vaikka rakkauden huuma on haihtunut, kiintymys on suuri ja lämpöä jäljellä. Tiedän, että näin on parasta.
Joillekin on, toisille ei. Minua tilanne ahdisti niin paljon etten pystynyt enää jatkamaan suhdetta. Nyt hengitän vapaammin, vaikka yhä välitänkin miehestä ystävänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä puoliso jätti, kun oli löytänyt itsensä..samaan aikaan, kun valmistui korkeakoulusta ja sai duunin...eli tämä itsensälöytäminen on toimiva ainakin
Vierailija kirjoitti:
Hankkisin asunnon ja alkaisin pikkuhiljaa kuljetella sinne tavaroita. Jos puoliso ihmettelisi, niin kertoisin vieväni turhaa tavaraa kirppikselle ja kierrätykseen. Sitten alkaisin oleskelemaan yhä pitempiä aikoja omassa asunnossani. Jatkaisin näin kunnes jonain päivänä en kävisi entisessä kodissani enää ollenkaan.
Ihmisellä on oikeus erota. Jos et muuten pysty eroamaan, eroa sitten noin. Mutta tee kaikille palvelus, ja mieti, miksi et pysty suoraan sanomaan toiselle, mitä haluat ja et halua. Miksi et pysty asettamaan terveitä rajoja. Yleensä juontaa lapsuuteen, jossa et ole saanut niin tehdä. Mikään suhde ei onnistu jos et kypsy tuosta.
Minä uskon vakaasti tohtoriin, joka oli Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa asiantuntijana takavuosina.
”Se oikea on se, jonka kanssa sattuu olemaan naimisissa. Se oikea ei ole lähtökohta vaan palkinto. Kaikki ovat vääriä toisilleen. Molemmat tuovat omat haavansa. Molemmat tulevat muuttumaan ihmisinä.”
Jos suhteessa ei ole parantumatonta päihdeongelmaa, väkivaltaa tmv. periaatteeni on se, että siinä pysytään. Pitää katsoa peiliin ja tehdä töitä, jos alkaa ajatella elämänsä paranevan puolisoa vaihtamalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan, ikinä, koskaan näin! Jos toisen tunteet ovat loppuneet, hän saa jättää toisen tuosta noin vain, ilman lupauksia keskusteluista tai tilanteen parantamisesta. Kenelläkään ei ole velvollisuutta olla syystä X, jos ei halua. Ei kenelläkään, ei koskaan.
Tämä asia täytyy vain hyväksyä kun suhteen aloittaa. Tämä täytyy myös hyväksyä, vaikka se tapahtuisi 50 vuoden yhdessäolon jälkeen.
Sinänsä olet aivan oikeassa, mutta pitkässä suhteessa tunteet eivät kyllä vaan eräänä päivänä äkkiä lopu ilman ennakkovaroitusta. On ajauduttu erilleen, laiminlyöty tunneyhteyttä, halut, tarpeet tai tulevaisuuden toiveet ovat eriytyneet. On minustakin hyvin erikoista ja suhteen kommunikaatiovaikeuksista kertova merkki, jos neljän tai neljänkymmenen vuoden jälkeen kertoo ensimmäistä kertaa epävarmuuksistaan samalla, kun ilmoittaa erosta.
Ainakin kannattaa silloin ymmärtää, että eron todellisen syyn analysoidakseen joutuu katsomaan myös itseään peiliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa varautua siihen, että puoliso alkaa etsiä jotain ”oikeaa” syytä sille että haluat erota. Ex-mieheni taisi uskoa vasta ollessani sinkku vielä noin vuosi eromme jälkeen, että en jättänyt häntä jonkun toisen takia.
Ei välttämättä auta. Minäkin olin sinkku vuoden. Kun sitten tapasin uuden, ex päätti, että juuri tämän kanssa olin häntä pettänyt.
Kirjoita kirje.
Olen pahoillani entinen rakkaani, mutta olen edelleen se teinityttö joka lueskeli rakkaustarinoita netistä ja haaveili satuhäistä ja elämisestä oman miehensä kanssa koko loppuelämänsä.
En ole kehittynyt 15 vuotispäivästäni yhtään, enkä edelleenkään ymmärrä eroa rakastumisen ja rakastamisen välillä.
En ole koskaan oppinut sinua rakastamaan ja vasta nyt, näin monen vuoden jälkeen ymmärrän ettei minun olisi koskaan kannattanut aloittaa yhteiselämää kenenkään kanssa ja valehdella hänelle/sinulle, minä rakastan sinua.
En ole koskaan rakastanut, vaan ainoastaan rakastunut ja sehän menee ohi muutamassa vuodessa kuten kaikki hyvin tietävät.
Toivoisin että olisin kehittynyt henkisesti näiden vuosien aikana, mutta todennäköisesti en siihen elämäni aikana myöhemminkään tule kykenemään.
Näen että sinä osaat rakastaa minua ja ymmärrän etten samanlaiseen käytökseen koskaan pysty, joten kusipäistähän tämä on, mutta en jaksa enää näytellä parempaa ihmistä kuin olen, joten ehdotan eroamista.
Toivoisin että löydät henkisesti kehittyneemmän ihmisen joka osaisi rakastaa sinua yhtä paljon kuin sinä rakastat, ehkä tässä vaiheessa jo rakastit minua.
Vauva-palstalta, josta hain henkistä tukea muilta tunnevammaisilta rakastamiseen kykenemättömiltä yksinhuoltajilta, opin neuvon jonka anna nyt sinulle.
Jätä tämä sika, ennen kuin se jättää sinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sano kuin exäni sanoi. "Olemme kasvaneet erilleen. Elämä ei ole mustavalkoista, siinä on värejä. En halua elää avioliitossa, joka on harmaata kuin kaurapuuro. Haluan tilaa, haluan hengittää!"
Niin minut jätettiin.
No kyllä on todella ankeaa ollut, jos on kaurapuurokin ollut harmaata.
pst. sitten vielä kiljuu perässä kuitenkin ongelmiaan..
Onko ap mies vai nainen?