Raskauskliseet, jotka eivät pitäneet paikkaansa kohdallasi -peukutusketju

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän sekavaa, peukutetaanko siis väittämää vai postaajan mielipidettä joka ei ollut kuten väittämä?

Se postaajahan kertoo ekana sen kliseen ja sitten sen, miten ei omalla kohdalla pitänyt paikkaansa.

Raskaana jaksaa syödä rekkamiehen annoksia ruokaa ja ruokahalu kasvaa.

Raskaana tuntui, ettei ruokaa mahdu hurjasti vatsaan. Ruokahaluni oli raskaana sama kuin normaalistikin. Välillä saattoi tulla joku yksittäinen päivä, että oli enemmän tai vähemmän nälkä, mutta raskaus ei näkynyt ruokahalussa ja syödyn ruoan määrässä.

Lapsen potkujen ja liikkeiden hehkuttaminen ihaniksi. Suurimman osan ajasta tuntui lähinnä epämukavalta. Öisin saattoi valvottaa, kun vatsa vaan hytkyi, kun yritit nukkua. Kaikkein nihkeintä oli, kun lapsi potki tai myöhemmin painoi päällään virtsarakkoa.

Ihmiset olettavat, että raskaana haluat kuulla muiden raskaus/synnytyskokemuksia ja kertovat niitä kyselemättä. Rehellisesti sanottuna ei kiinnostanut kuunnella, miten toisen raskaus tai synnytys sujui, varsinkin, kun kokemuksilla usein peloteltiin "siskoni oksensi koko raskausajan/synnytti 4,9 kiloisen vauvan tms" tai sitten annettiin aivan turhia neuvoja "minulla synnytys sujui hyvin, koska söin mandariineja ja kuuntelin Ylen toivekonserttia radiosta synnytyksen aikana". Eli neuvoista ei ollut mitään iloa, vaan ne olivat jonkun oma kokemus, jota tyrkytettiin tosi vahvasti.

Raskaana haluaisi valokuvata vatsan kasvua muistoksi mahdollisimman paljon ja seurata vatsan kasvua kuvista. Taisin ottaa itse/pyytää jotakuta toista ottamaan minusta raskausaikana huimat 3 kuvaa. Oli kamala olo omassa kehossa, turvotusta ja kiloja kertyi. Ei huvittanut muistella tuota vaihetta jälkikäteen.

Raskaana kuulemma hiusten pitäisi olla parhaimmillaan ja hehkua elinvoimaisina. Melkein heti plussaamisen jälkeen hiuksia alkoi irrota hurjaa tahtia. Ei siis ihan pitänyt paikkaansa tuo klisee.

Hössötys vauvasta ja viimeisten viikkojen tuntuminen valovuoden mittaiselta.

En jaksanut hössöttää ja enemmän mietin ihan muita asioita odotusaikana. Viimeiset raskausviikot menivät ihan samaa tahtia kuin aiemmatkin viikot.

Vierailija kirjoitti:

"Muut haluavat auttaa sinua/antaa sinulle paikan julkisessa kulkuneuvossa tms, koska olet raskaana".

Raskausaikana yllätti, kuinka raskauden näkyessä moni ei tehnyt elettäkään auttaakseen. Itse sai kysyä, voisitko kantaa esim. työpaikan muutossa puolestani tuon painavan tavaran, kun en itse voi sitä tehdä. En muista, että kukaan olisi tarjonnut paikkaansa julkisessa kulkuneuvossa. Autot eivät antaneet suojatielle mennessä tietä, vaan saatoit pitkäänkin odottaa, että pääsit kävelemään tien yli.

Tässä on varmaan eroja eri maissa? Suomessa ollaan muutenkin aika lapsivastaisia, mutta monissa maissa odottavat äidit ja pienet lapset saavat erityisen hyvää kohtelua.

"raskausajan kärsimykset unohtuu kun vauvan saa rinnalle"

ei muuten unohdu.

Ylipäätään, että odotus olisi ihanaa aikaa, jota haikailee jälkikäteen. Itsellä ei ole tullut ikävä 9 kuukauden kipuja, pahoinvointeja ja väsymystä. Mitään ei jaksanut tehdä. 

Synnytys jännittäisi todella paljon. Ei jännittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Raskauden huomaa, kun alkaa oksentaa aamuisin. Minulla ei ollut pahoinvointia lainkaan.

TÄMÄ! Noin kuulemma mummonikin huomasi olevansa pieniin päin ja varmempi tapa kuin testit.

Mutta kun minä oksensin  yöllä. Minulla oli klo 23-03 pahoinvointi ja luultiinkin miehen  kanssa ensin mahataudiksi.