Paljonko käytätte rahaa puolisoonne?

Vierailija kirjoitti:

Paljon, en ole laskenut. Mies jäi työttömäksi eikä vaikuta siltä että enää 55-v saa työpaikkaa vaikka hakee ahkerasti. Tällaista se on. Itse joudun maksamaan kaiken mutta onneksi mies on myös ahkera kotona ja hoitaa paljon kotitöistä eikä makaa sohvalla.

Eikö miehesi saa työttömyyspäivärahaa? Itse olen työttömyysaikoinani maksanut puolet yhteisistä menoista ansiosidonnaisesta ja tietenkin tein kaikki kotityöt. Miehesi on harvinaisuus, kun hän tekee kotitöitä.

Minä käytän mieheeni 20-30 euroa vuodessa. Aikaa ja ja vaivaa menee sitten ihan tolkuttoman paljon.

±0. Omat rahat, mutta hoidetaan kauppa-asioita ja autonhuoltoja tarvittassa  toisen puolesta ja isoimmat maksetaan sen tililtä kumman meno se on. Lahjoja ei pahemmin ostella, saa mitä haluaa kun ostaa itse.

Matkoille, keikoille, syömään... tasoittuu 50-50 ajan kanssa.

Nolla euroa.

Perinteinen rahoitusmalli: mies käy töissä ja maksaa kaikki perheen kulut. Nainen on kotona ja nauttii miehen rahoista. Jos mies ei tykkää olla elättäjä (provider) niin hän voi ottaa eron vaikka heti.

Yllättävän moni mies ryhtyy vapaaehtoisesti perheen elättäjäksi (provider) koska he tajuavat, että mies ei voi synnyttää lapsia. Nainen on perheessä vastaanottaja (being provided for) ja mies on elättäjä (provider).

Monissa kulttuureissa (ei Suomi) on tapan mitata miehen arvoa sillä, miten hyvin hän elättää perheensä. Siis rahallinen tuki, henkinen tuki ja käytännön tuki (mies tekee kotitöitä).

Ja ei, minua ei kiinnostanut pariutua suomalaisen miehen kanssa. Parempaakin aviomiesmatskua on tarjolla: UK, USA, AUS, NZ.

Ei mitään hajua. Juuri ennen ravintolasulkua vein miehen ulos syömään ja lasku taisi olla yhteensä 150e luokkaa. Toisinaan ostan hänelle jotain mukavaa ja tietysti syntymäpäivä- ja joululahjat päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te vie puolisoanne koskaan ulos tuulettumaan, matkoille?

Yhdessä suunnitellaan tällaiset.

Nykyiselle naisystävälle olen tarjonnut mielelläni iltoja ja ostellut pieniä lahjoja. Hän on siinä niin tasapuolinen, eikä koe että se olisi joku velvollisuus, vaikka tienaan jonkin verran enemmän. Tällöin on kivaa tarjota, kun toinen aina ilahtuu. Takaisin sitten saan aineettomampia hellittelyjä, joista itse ilahdun paljon.

Joillakin tämä tarjoaminen ja kumpi tarjoaa mitäkin enemmän on kauhea kyräilyn aihe. Sellaisessa tilanteessa, missä painostettaisiin siihen, että "kuuluu" tarjota, en olisi kyllä kiinnostunut tarjoamaan mitään.

Niin että laskenko miehen syömät vanukkaat? Juu en laske.

Kaikki rahat ovat yhteisiä joten välillä menee enemmän rahaa puolisoon ja välillä minuun.