Eikö se ole henkistä väkivaltaa väittää toista ihmistä masentuneeksi, jos hän ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, henkistä väkivaltaa on toistuva toisen ihmisen kokemusten, ajatusten ja tunteiden ohittaminen. Että ei kuuntele ja puhuu tämän päälle.

Mutta toisaalta kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiin.

Eli minä sanoisin näin: se ei ole väkivaltaa, jos sanoo ”musta tuntuu, että sä olet vasentunut, koska teet noin”,

Mutta se menee väkivallan puolelle, että sanoo toistuvasti ”ootsä itse niin tyhmä, ettet näe millanen olet?”

On se silloin henkistä väkivaltaa kun jankataan masennuksesta vaikka toisen elämässä ei ole yhtään mitään mikä viittaisi siihen. Ja sitä jankkaamista jatketaan vaikka toinen sanoo voivansa ihan hyvin. Se on nimenomaan toisen alistamista silloin.

Tyhmyydeltä se enemmän kuullostaa.

On. 

Eksäni väitti, että on loukkaus kaikkia oikeasti masentuneita kohtaan, että minä väitän olevani masentunut. Eräässä kyselyssä, johon olisi pitänyt laittaa diagnoosit, oikein tuhahdellen poisti kirjoittamani masennuksen. Minulla on siis psykiatrin tekemä diagnoosi, olen ollut sairauslomalla sen takia ja käynyt pitkän kela-terapian. Eli voi mennä myös näin päin ja sekin on henkistä väkivaltaa. Joskus voi olla kyse siitä, että masennusta ei tunnisteta, jos se ei vastaa omia mielikuvaa masentuneesta.

Mun anoppi on päättäny leimata mut hulluksi. Kyselee sukulaisiltani kauheasti onko mun suvussa mielenterveyden ongelmia. Ja lisäksi tosiaan sanoo juuri kaikkea että sä taidat olla masentunut/ kaksisuuntainem tms.

Olen ihan napakasti sanonut että mielenterveydessäni ei ole mitään vikaa. En tiedä mitä hän tuosta saa, mulle heikomman ja häpäistyn aseman itseensä verrattuna. En näe siinä muuta kuin ilkeyttä. Tuollaisille ihmiselle ei kannata näyttää tunteita tai heikkoutta.

Mahtaako joskus "varhainen puuttuja" koettaa kepillä jäätä?

Eksä käytti mt-diagnooseja minun haukkumiseeni. Olin rauhallinen ja suunnitelmallinen siinä missä eksä oli impulsiivinen, ajattelematon ja menevä. Hänen perheessään oli opittu haukkumaan muita mt-diagnooseilla. Isä oli ties mitä, äiti vielä lisää ja mies kaikenlaista. Mies oli oppinut saman tyylin: määrittelemään kaiken itsestä poikkeavan mielenterveysongelmiksi.

Mutta ei sitä mt-potilaaksi haukkumista jaksa. Toisen persoonallisuuden leimaaminen sairaaksi on julmaa; jos sellaista käytetään lyömäaseena, niin kannattaa erota.

Sillä on vissi ero, vihjataanko mt-ongelmasta rauhallisesti ja turvallisesti, vai riidellessä vallankäytön välineenä.