Eikö se ole henkistä väkivaltaa väittää toista ihmistä masentuneeksi, jos hän ei ole?

No mitä nyt taas..

Mä ainakin sanoisi vain iloisesti, et "en ole, mistä niin päättelit?"

Okei.

Ei ole. Virhetulkinta vain.

Yleensä masennus tunnistetaan huonosti. Moni on piilomasentunut. Hommat hoituvat, mutta elämä tuntuu ankealta ja ainoa kommunikointitapa on sarkastinen suunsoitto. Paha olo leviää sitten tehokkaasti muihinkin.

On. Narsisti vakiotemppu on saada uhri kuvittelemaan itsensä sairaaksi tai hulluksi. Googlaa gaslighting.

Ei.

On. Minulle tekee lääkärit aina sitä kun eivät jaksa tutkia eivätkä haluaisi perehtyä ongelmaani.  Sitä siis lähinnä tekee aina joku terveydenhuollon henkilöstöön kuuluva. Kyllähän se tuntuu henkiselle väkivallalle aina, mutta olen saanut asiani hoidettua ja tutkimukset on saatu. Ongelmat on hoidettu, mutta kyllä se vaatii aikamoista päsmäröintiä ja puoliensa pitämistä.

Joidenkin (anoppini) mielestä se jos ei ole tyytyväinen elämäänsä; avioliittoon, työhön, asuinpaikkaan.. tarkoittaa että on masentunut. Omasta mielestäni monen masennus on vain sietämättömiä olosuhteita ja paskaa elämäntilannetta, jota sitten yritetään kestää lääkkeiden kanssa, vaikka oikeasti pitäisi tehdä muutoksia niihin olosuhteisiin.

Kyllä se voi olla, ainakin jos sitä toistuvasti jankutetaan ja silloin se vaikuttaa ihmisen mieleen juuri noin. On eri asia ottaa asia lempeästi puheeksi.

Niin yksi semimasentunut väitti mullekin. Tuli tosiaan mieleen, että tuota samaako se tuputtaa muillekin.

Ei välttämättä, monikaan masentunut ei itse edes tajua olevansa masentunut. Joskus on hyväkin, että joku muu huomaa tilanteen.

Vierailija kirjoitti:

Niin yksi semimasentunut väitti mullekin. Tuli tosiaan mieleen, että tuota samaako se tuputtaa muillekin.

Olen myös tullut siihen tulokseen että siinä kysyjä haluaa lähinnä puhua omasta voinnistaan ja kaiketi paikallaan olisikin vastakysymys, että en ole, mutta sinulla tuntuu olevan jotain sydämellä josta haluaisit keskustella?

Ihmisten sietokyky toisten negatiivisille tunteille on jotenkin alentunut. Ei kestetä sitä jos toinen on joskus surullinen tai vihainen tai apaattinen, se pitäisi heti korjata jollain lääkkeellä. Kuitenkin ihan elämään kuuluvia tunteita nuokin.

Niin, henkistä väkivaltaa on toistuva toisen ihmisen kokemusten, ajatusten ja tunteiden ohittaminen. Että ei kuuntele ja puhuu tämän päälle.

Mutta toisaalta kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiin.

Eli minä sanoisin näin: se ei ole väkivaltaa, jos sanoo ”musta tuntuu, että sä olet vasentunut, koska teet noin”,

Mutta se menee väkivallan puolelle, että sanoo toistuvasti ”ootsä itse niin tyhmä, ettet näe millanen olet?”

Vierailija kirjoitti:

Ihmisten sietokyky toisten negatiivisille tunteille on jotenkin alentunut. Ei kestetä sitä jos toinen on joskus surullinen tai vihainen tai apaattinen, se pitäisi heti korjata jollain lääkkeellä. Kuitenkin ihan elämään kuuluvia tunteita nuokin.

Minä en ole mitään noista, mutta yleensä minulta kysytään masennuksesta kun olen jättänyt laittamatta peitevoidetta silmien alle. Minulla on todella tummat silmänaluset ja se aiheuttaa sellaisissa ihmissä jotka minua ei tunne, välittömän tarpeen antaa masennus diagnoosi. Nykyään olen sen verran fiksuuntunut, että menen lääkäriinkin silmänaluset peitettynä niin voidaan keskittyä muuhunkin kuin naamani analysointiin ja todellakin, ikinä ei silloin oteta masennusta esiin. Mutta joka ikinen kerta se on noussut puheeksi jos en ole meikannut silmänalusiani.

Olen ottanut tavaksi "näpäyttää" jokaista keittiöpsykologia, joka väittää minua hulluksi. Menen työterveyslääkärille ja valitan, että minulla on masennusta, ahdistusta ja paniikkikohtauksia.

Ensin otin 1 - 3 viikon sairaslomia ja sitten 6 kk sairasloman (toukokuun alusta lokakuun loppuun). Yksi keittiöpsykologi (narsisti) kiehui raivosta, koska hän oli usein haukkunut minua hulluksi ja käskenyt menemään psykiatrille. Minä siis noudatin hänen ohjettaan, menin psykiatrille (puolen vuoden terapia) ja sain vielä puolen vuoden sairasloman.

Kiitos vaan, narsisti. Minä voitin. :D

Vierailija kirjoitti:

Olen ottanut tavaksi "näpäyttää" jokaista keittiöpsykologia, joka väittää minua hulluksi. Menen työterveyslääkärille ja valitan, että minulla on masennusta, ahdistusta ja paniikkikohtauksia.

Ensin otin 1 - 3 viikon sairaslomia ja sitten 6 kk sairasloman (toukokuun alusta lokakuun loppuun). Yksi keittiöpsykologi (narsisti) kiehui raivosta, koska hän oli usein haukkunut minua hulluksi ja käskenyt menemään psykiatrille. Minä siis noudatin hänen ohjettaan, menin psykiatrille (puolen vuoden terapia) ja sain vielä puolen vuoden sairasloman.

Kiitos vaan, narsisti. Minä voitin. :D

Narsku katsoo itse voittaneensa, koska olihan hän oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, henkistä väkivaltaa on toistuva toisen ihmisen kokemusten, ajatusten ja tunteiden ohittaminen. Että ei kuuntele ja puhuu tämän päälle.

Mutta toisaalta kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiin.

Eli minä sanoisin näin: se ei ole väkivaltaa, jos sanoo ”musta tuntuu, että sä olet vasentunut, koska teet noin”,

Mutta se menee väkivallan puolelle, että sanoo toistuvasti ”ootsä itse niin tyhmä, ettet näe millanen olet?”

On se silloin henkistä väkivaltaa kun jankataan masennuksesta vaikka toisen elämässä ei ole yhtään mitään mikä viittaisi siihen. Ja sitä jankkaamista jatketaan vaikka toinen sanoo voivansa ihan hyvin. Se on nimenomaan toisen alistamista silloin.

Lääkärit tekevät tuota jatkuvasti kun eivät osaa muuta sanoa. Multa itseltä on kilpirauhanen leikattu pois, ja korvaushoitoa ei ole vuosiin saatu toimimaan. Käyn jatkuvasti valittamassa huonoa työkykyä, väsymystä, näköhäiriöitä, päänsärkyä, lihassärkyjä etc. Ja aina saa sen kolme päivää saikkua ja verikoelähetteen. Arvot on aina viitteissä mutta olo ei, joten se on lääkäreille sitten usein merkki siitä, että en voi henkisesti hybin. No kuka ei stressaisi tai ahdistuisi, jos kroppa on vuosikaudet sekaisin... Mutta syy ei ole psyykkeessä vaan siinä, ettei mua ole osattu hoitaa oikein missään kohdassa. Ja ne psykiatrilähetteet vasta mieltä ylentääkin, kun itse tiedän mikä on oikeasti vailla.