Yritin nuorena itsemurhaa. Kotona siitä ei koskaan puhuttu vanhempien kanssa. Eivät koskaan kysyneet syytä.
Kommentit (28)
Olisikohan tuo tunnetyhjiö ollut yksi syy epätoivoiseen tekoosi?
Onhan näitä. Sairastuin syöpään joitain vuosia sitten ja kertaakaan siitä ei ole vanhempien kanssa kasvotusten keskusteltu eivätkä ole vointiani kysyneet.
Sama mulla. Mutta ymmärrän sen, vanhemmat ei vaan kestäneet sitä, eivät pystyneet kohtaamaan. Hankkivat minulle kuitenkin apua ja hoitoa, mm. kokonaan itse maksetun psykoterapian, mistä olen kiitollinen.
Liian kipeä asia heille. Neuvottomuutta, keinottomuutta, ovat ehkä saaneet kasvatuksen jossa tunteita ei näytetä joten eivät vain kykeneet antamaan sitä mitä olit vailla. Surullista. Toivottavasti tiesit kuitenkin että he rakastavat sinua.
Äidille oli kaikkein tärkein asia miehet ja sen hetkinen mies. Ei koskaan sanonut rakastavani minua eikä lapsenakaan lohduttanut tai ottanut syliin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Pettyivät varmaan kun et onnistunut.
Sinua ei tainnut ottaa syliin kuin jammu-setä.
Miksi yritit? Tarkoitan, tiesitkö, osasitko pukea sanoiksi? Vai onko ne tullut myöhemmin terapian myötä.
Minusta on ärsyttävää tuo "eivät osanneet käsitellä niin vaikeaa asiaa". Ei kai oikein voi sanoa, että olisivat mitenkään yrittäneetkään? Kyllähän ihmisen on pakko mennä läpi vaikeita asioita vaikka se olis kuinka ikävää. Esim jos lapsi sitten kuolee niin voiko elää loppuelämänsä uskoen, että ei ole kuollut, kun se nyt vaan on liian vaikea asia?
Meillä terapeutti sanoi, että ei saa kysyä syytä. Itsaria yrittäneellä ei ole syytä tekemiselleen, ei siis saa ahdistaa nurkaan. Lisäksi jos kysyy syytä, saa kuulla valheen tai syyllistämistä eikä kumpikaan vie elämää eteenpäin.
Siksi ei pidä kysyä miksi. Itsaria yrittänyt kyllä kertoo, kun on valmis siihen.
Että jotkut osaakin olla tunteettomia.hyi.
Miksi kysyä asiaa, jonka jo tietää?
Vierailija kirjoitti:
Että jotkut osaakin olla tunteettomia.hyi.
Ketkä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä terapeutti sanoi, että ei saa kysyä syytä. Itsaria yrittäneellä ei ole syytä tekemiselleen, ei siis saa ahdistaa nurkaan. Lisäksi jos kysyy syytä, saa kuulla valheen tai syyllistämistä eikä kumpikaan vie elämää eteenpäin.
Siksi ei pidä kysyä miksi. Itsaria yrittänyt kyllä kertoo, kun on valmis siihen.
Miksi yrittänyt ottaisi asian yhtäkkiä esille, jos kaikki ovat olleet ihan hys hys tapahtuman jälkeen? Ei se anna viestiä, että kukaan haluaisi asiasta kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Että jotkut osaakin olla tunteettomia.hyi.
Tuollainen käytös on anteeksiantamatonta aikuisilta ihmisiltä. Minimissään sen verran pitäisi lapsestaan välittää että ottaisi asian puheeksi jollain tavalla. Huoh.
Ja tämä kommentoijien taso on täysin ala-arvoista joillakin.
Kun olin 13 isä pyysi/vaati mua tekemään itsemurhan. Yritin ja jouduin sairaalaan lastenosastolle. Vanhemmat tulivat sinne sättimään mua siitä, etten onnistunut. Lääkäri teki rikosilmoituksen. Isä sai oikeudessa syytteen vakavasta ruumiillisesta ja ilmeisesti henkisestäkin pahoinpitelystä. Halusi itse puolustaa itseään. Kertoi tuomarille millainen paska olen ja että koko maailmalle on parasta, että kuolen. Joutui tietenkin mielentilatutkimukseen ja sen perusteella isä on täysissä järjissään, mutta narsisti. Nyt isäni on vanha ja heikko ja vanhainkodissa. Ei ymmärrä, miksen käy, eikä ymmärrä osa sukulaisistakaan. En nyt vain piittaa.
ValoPallo kirjoitti:
Kun olin 13 isä pyysi/vaati mua tekemään itsemurhan. Yritin ja jouduin sairaalaan lastenosastolle. Vanhemmat tulivat sinne sättimään mua siitä, etten onnistunut. Lääkäri teki rikosilmoituksen. Isä sai oikeudessa syytteen vakavasta ruumiillisesta ja ilmeisesti henkisestäkin pahoinpitelystä. Halusi itse puolustaa itseään. Kertoi tuomarille millainen paska olen ja että koko maailmalle on parasta, että kuolen. Joutui tietenkin mielentilatutkimukseen ja sen perusteella isä on täysissä järjissään, mutta narsisti. Nyt isäni on vanha ja heikko ja vanhainkodissa. Ei ymmärrä, miksen käy, eikä ymmärrä osa sukulaisistakaan. En nyt vain piittaa.
Kauhean surullista. On vaikea edes ymmärtää, miten tuskallisen taakan alla lapsen on kestettävä ja samaan aikaan vielä kasvettava.
Ehkä he olivat kykenemättömiä kohtaamaan ja käsittelemään näin vaikeaa asiaa? Ikävää toki sinun kannaltasi, olisit varmasti tarvinnut tukea ja keskusteluyhteyttä tuon jälkeen. Oliko teillä millainen suhde ja keskusteluyhteys noin muuten vanhempiesi kanssa?