Puolison lapsuudenkoti, ei saisi remontissa muuttaa asioita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tehtiin niin, että mitä halusin, sen maksoin kokonaan. Esimerkiksi keittiöremontin 22 000 e maksoin ihan yksin, koska sen remontin halusin ja sain suunnitella juuri niin kuin tahdoin. Mies ei vastaavasti laittanut muuhun remonttiin samaa summaa, vaan sijoitti omia rahojaan todeten, että nykyinen pesuhuone ja sauna kelpaa hänelle hyvin. Mies vain totesi, että hän ei ryhdy ehjää korjaamaan siksi, että ei ole kiva ja siihen minun on tyytyminen.

 

Täh, siis sä pistit 20t€ yhteisen kodin keittiöön ja mies totesi että ei huvita remontoida ja sijoitti omat rahansa?

Fiksu mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos omistat puolet talosta, sinullakin on sananvaltaa. Mutta toinen asia on, miten saat sitä käytettyä niin, ettei mene välit. Ja jos et saa, niin miten pinnasi kestää.

 

Niin, noiden asioiden kanssa tässä painitaan.

Omalla miehellä on perintömökki. Tuntuu tällä hetkellä siltä, että pitäköön tunkkinsa, ja se mökki on ruvennut symboloimaan minulle sellaista riippakiveä, että mieskin alkaa risoa. Ja se on sentään vain mökki. En siis tällä hetkellä kykene arvostamaan heidän hienoa sukuperinnettään 💩

Itselleni tuo olisi helppoa. En välitä yhtään mökkeilyistä ulkohuusseineen ja vedettömyyksineen (oikeasti, saman efektin saat kun katkaiset kotoa vedet ja käyt puskassa p*skalla, etkä pääse pesulle kuin keittämällä vettä padassa), niin toivottelisin vain hyvää mökkiviikonloppua jäädessäni itse kotiin :D

Luonnollisestikaan en myöskään osallistuisi mökin loputtomiin kunnostustöihin.

Parasta olisi käyttää keittiö- ja sisustussuunnittelijaa ja pyytää ulkopuolisen näkemys mihin kaapin voisi sijoittaa 

Nuorempi veljeni puolisoineen osti lapsuudenkotimme, joten kälyni ratkaisi muutokset fiksusti. Hän tilasi paikalle sisustussuunnittelijan, jonka kautta tuli myös remppaporukka. Äitimme  oli aikanaan suunnitellut keittiön toimivaksi, eikä sisustussuunnittelija keksinyt mitään uutta, mutta keittiössä vaihdettiin kaikki kylmälaitteita myöten ja kukaan ei jäänyt roikkumaan vanhan kaapin ovenripaan. Veljeni on uskomaton hamsteri, joten käly osoitti hänelle autotallin romuvarastoksi ja siellä osa vanhan keittiön kaapeista on nyt hillottu. Hän voi fiilistellä siellä, jos siltä tuntuu. 

Me muut sisarukset kannustimme kälyä, joten veljelle jäi tosi vähän syytä pysyä vanhassa. Ei se meille kuulunut, mutta olihan se kiva kun vessat, kylppäri ja keittiö saivat ihan uuden ilmeen. Piti kehua, kun ne meille näytettiin. Äitini oli samaa mieltä ja oli vain iloinen, että tuttu koti pysyy suvussa uudella ilmeellä.

Minua huvitti kommentti 44.  Pariskunta ostaa miehen kotitalon, tietysti varmaan 50/50, joten siinä ei mitään.

Mutta tuo, kuka on perheen pää, vaimo osoitti miehelleen tilan jossa mies saa säilyttää haluamiaan tavaroita. 

Aloittaja taas valittaa kun mies ei tottele häntä.  

Vierailija kirjoitti:

Minua huvitti kommentti 44.  Pariskunta ostaa miehen kotitalon, tietysti varmaan 50/50, joten siinä ei mitään.

Mutta tuo, kuka on perheen pää, vaimo osoitti miehelleen tilan jossa mies saa säilyttää haluamiaan tavaroita. 

Aloittaja taas valittaa kun mies ei tottele häntä.  

 

Täh?

Sääliksi käy teitä ketkä ostitte anoppilan.

"Jos olisimme tienneet, että käyttöoikeuden pidättäminen tarkoittaa tätä, emme siihen olisi suostuneet."

Siis ette TIENNEET että talon käyttöoikeus = oikeus käyttää taloa?? Ja teitä oli kaksi? Aikuista? Oikeustoimikelpoista?

Vierailija kirjoitti:

Saanko kysyä, että mitä luulit käyttöoikeuden tarkoittavan? Tai miksi se laitettiin kauppakirjaan, jos ei ollut tarkoitus, että he käyttäisivät asuntoa? Saitteko talon markkinahintaa halvemmalla?

Juu. Talo ostettiin jo vuosia sitten markkinahintaa edullisemmin, pidättäen elinikäinen käyttöoikeus puolison vanhemmilla. He ovat jo kovin iäkkäitä ja juuri juuri ovat pärjänneet talossa kahden. Enää eivät pärjää ja muutto on edessä.

Tarkoituksena oli win-win -tilanne ja olimme siinä luulossa, että kun vanhukset eivät enää pystyisi asumaan talolla, he eivät käytännössä siellä myöskään pyörisi. Emmepä arvanneet, että voisivat kehdata käyttää taloa ja tonttia poismuutettuaan (ja meidän tulevan remontin sekä sisäänmuuton jälkeen) vielä kesäasuntonaan. :(

Luulimme, että on hyvä diili ostaa kiinteistö halvemmalla loppuiän käyttöoikeus pidättäen ja näin talo myös säilyisi suvussa.

t. 27

Nyt kyllä ihmettelen ajatusmaailmaasi. Olette saaneet mökin halvemmalla käyttöoikeuden vuoksi, mutta nyt valitat kun appivanhemmat käyttävät mökkiä täysin sopimuksen mukaan??

Minä ostin vanhemmiltani isän lapsuudenkodin. Virallista käyttöoikeutta ei edes tarvinnut jättää, koska minulle oli täysin selvää että he haluavat heille tärkeässä paikassa käydä. Ja saavat käydä, tottakai. Vuosien jälkeen muutin miehen kanssa asumaan tänne, vanhempani kyläilevät täällä edelleen ja pääasiassa ovat täällä silloin, kun itse olemme reissussa. 

Ei me mitään hurjan läheisiä heidän kanssaan olla, ja on asioita joita en heissä kestä ja tekevät täällä joitain pieniä muutoksiakin täällä ollessaan, mutta minä vaan vaihdan jutut takaisin kun he lähtevät. Mielestäni on kivempi että ovat täällä pidempiä aikoja vain silloin, kun olemme poissa 😄 Kaikille helpompaa. Ja he pääsevät käymään heille rakkaassa paikassa.

"En välitä yhtään mökkeilyistä ulkohuusseineen ja vedettömyyksineen (oikeasti, saman efektin saat kun katkaiset kotoa vedet ja käyt puskassa p*skalla, etkä pääse pesulle kuin keittämällä vettä padassa)"

Me asumme vakituisesti noin 😂 Paitsi ettei puskassa tarvitse käydä, kun on siisti huussi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos omistat puolet talosta, sinullakin on sananvaltaa. Mutta toinen asia on, miten saat sitä käytettyä niin, ettei mene välit. Ja jos et saa, niin miten pinnasi kestää.

 

Niin, noiden asioiden kanssa tässä painitaan.

Omalla miehellä on perintömökki. Tuntuu tällä hetkellä siltä, että pitäköön tunkkinsa, ja se mökki on ruvennut symboloimaan minulle sellaista riippakiveä, että mieskin alkaa risoa. Ja se on sentään vain mökki. En siis tällä hetkellä kykene arvostamaan heidän hienoa sukuperinnettään 💩

 Mistä se riippa tulee. Vaatiiko sinulta jotain osallistumista. Ei tarvi suostua eikä sen tarvitse olla yhteinen harrastus. Hoidelkoon itse riippansa tai olkoon hoitamatta.

Meillä mulle tärkeässä kodissa on tehty kompromisseja. Paljon olen suostunut muuttamaan ja laittamaan uusiksi, mutta sitten on joitain asioita joita en halua muuttaa. Ja sitten kun tulee joku juttu josta ajattelen tunteella, mies ei kyseenalaista sitä yhtään.

Jo on taas ketju.

Me myytiin lapsuudenkoti ja nyt siellä ne ostajat kehtaa asua 🤣

Olen tässä ketjussa varmasti yksi harvoista, jotka ymmärtävät ap:n puolisoa enemmän.

Jos vanhemmat ovat kuolleet, tuollaisista asioista tulee omituisen merkityksellisiä. Jonkun toisen mielestä se voi olla "pinnallista materiaan kiintymistä blaa blaa", mutta minusta se on paljon enemmän. Kyse on yhteydestä vanhaan, omista mielenmaisemista, muistoista, jatkuvuudesta. Osittain selviytymiskeino: tapa pärjätä sen todellisuuden kanssa, että kuolleita ei saa takaisin. Monet toisen näkökulmasta oudotkin asiat pitävät menneet ihmiset osana nykyisyyttä. Se voi tosiaan olla vaikka jokin mummon tai äidin kaappi, "joka on aina ollut tuossa".

Minä rakennan oman elämäni ja sisustukseni tuollaisten asioiden ympärille, eikä niin, että minulla on visio siitä miltä keittiön tulisi näyttää, ja tuo kaapinkuvatus on sen vision tiellä. Mutta onneksi minun ei tarvitsekaan tehdä kompromisseja kenenkään sellaisen kanssa, jonka mielestä minussa on jotain vikaa, koska mummon kaappi on minulle tärkeä.