Näyttääkö muistaki meikittömät naiset kauneimmilta?

Mä olen niin allerginen kaikelle, että silmät vuotaa heti avattuani ulko-oven ja siinä ei oikein auta edes vedenkestävät tuotteetkaan, olen myös aikamoinen hikoilija. Olen suosiolla kulkenut minimeikillä ja mulle se on peitepuikko ja poskipuna. Onnekseni ripset ja kulmat ovat tummahkot. Huulia en juuri meikkaa, koska mielestäni se vie huomion hampaisiin, enkä erityisemmin ole ylprä hampaistani. Pitkät ja paksut hiukset kai antavat anteeksi, mutta en koe itseäni ainakaan rumaksi ja miehet kutsuvat kauniiksi, vai ovatko vain kohteliaita.

Ei aki meikkaamisen kaiken järje mukaan kuuluisi kiihoittaa miehen silmää sen enämpää ku jonku sheivaamsien tai trimmailunkaan. Meikitön naama ja karvainen kroppa ovat kuitenni luontaisia tiloja naiselle. Pitää vaan kropan kunnossa ja hoikahkona ropan niin karvat ja meikittömyys on helppo "sulattaa" ja ne näkee kaunistavina ilmiöinä

Vierailija kirjoitti:

ergt kirjoitti:

Kauniitahan nyt kummatkin voivat olla, meikatu ja meikitön mutta muskin meikkikuori kasvoilla kivalta tuntuu. Kyllä meikittömäänkin tottuisi silmä, uskoisin että paljon nopeammin kuin meikattuun. Tulisi varmaan monella pidettyä elämäntapansa parempina jollei olisi kehitetty mitään meikkejä.

Ei nainen tarttis oikeeestaan muuta "meikkiä" kuin karvansa. Kaulan päälle tukka ripset ja kulmat. Kaulan alle kaikki mikä sinne kasvaa. Jokin on saanut heät uskomaan että tatskat olisivat  kauniimpia, että niillä voisi korvata mukarumat karvat. Karvaista kyllä itse mieluummin katselen kuin karvatonta ja tatskattua. Tatuissa ei vaan silmä osaa vieläkään levätä

Mitäs sitten, kun ne ripset ja kulmat on suomalaisittain ihan vaaleat?

Niin? Mitä sitten, ei mitään.

Toiset on vaaleita, toiset on tummia, useimmat on jotain siltä väliltä.

Semmosta se on elämä. Ei se ole ongelma. 

Nainen joka voi olla meikittömänä omana itsenä kuvissa on +++++

Hän voi lähteä silloin ulos, ihmisten ilmoille ilman.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen niin allerginen kaikelle, että silmät vuotaa heti avattuani ulko-oven ja siinä ei oikein auta edes vedenkestävät tuotteetkaan, olen myös aikamoinen hikoilija. Olen suosiolla kulkenut minimeikillä ja mulle se on peitepuikko ja poskipuna. Onnekseni ripset ja kulmat ovat tummahkot. Huulia en juuri meikkaa, koska mielestäni se vie huomion hampaisiin, enkä erityisemmin ole ylprä hampaistani. Pitkät ja paksut hiukset kai antavat anteeksi, mutta en koe itseäni ainakaan rumaksi ja miehet kutsuvat kauniiksi, vai ovatko vain kohteliaita.

Jotenkin surullinen teksti. Toivottavasti olet nuori, että tosta itseinhostasi paranisit.

Ei ole mikään pakko meikata, älä sitä anteeksi pyytele. Meikkaus on täysin typerää touhua, eikä meikkaaminen ketään kaunista, meikit ovat vain maaleja lärvissä, siellä alla on se oikea naama. Jos on kaksi silmää, yksi nenä ja yksi suu, ja jonkunlaiset kulmakarvat, näytät ihmiseltä, eikö se riitä.

Kauhea pakkomielle kauneuteen tuntuu monta naista piinaavan, muihin ei kiinnitetä huomiota kuin kauniisiin ihmisiin ja itsen pitäisi olla aina kaunis.

Onneksi en ole itse tollainen, ehkä ole täysin päinvastaisesti ajatteleva jopa, kiinnitän huomiota vain "rumiin" ihmisiin, ihmisiin joissa on elämän jälkiä. Rouheutta ja särmää.

Täydellisen kauniit nuoret nukkenaamat menevät näkökentässäni ohi, tietysti se iästäkin johtuu, en ole saman ikäinen. Ihminen taitaa eniten tarkkailla oman ikäisiään, ihan luonnostaan. Minun ikäisissä ei ole kauniita ihmisiä, on vain juuri sellasia elämän raatelemia. Joihin kuulun itsekin, totta kai. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä sukupuoleen katsomatta on outo ajatus että joku näyttäisi paremmalta täysin luomuna verrattuna kevyeen ehostukseen.

Itse meikkaan kevyesti töihin, tarkoittaa siis kulmakynää, ripsaria ja puuteria. Näytän mielestäni tällä ehostuksella hyvältä ja tämän viiden minuutin meikin teko on arkisin samanlainen rutiini kuin kahvikupillinen ja hampaiden harjaaminen. Työkaveri joskus kysyi, että meikkaanko mä koskaan. Ei tajunnut nähneensä mut joka kerta meikattuna.

Juhliin ja joskus huvinkin vuoksi vapaa-ajalla meikkaan sitten oikein huolella. Rakastan eri värejä ja kasvojen maalaamista. Omistan useita paletteja luomivärejä valehtelematta joka sateenkaaren sävyssä ja mattasävyistä puhtaaseen glitteriin. Eri väriyhdistelmien kokeileminen on hauskaa. En koe tekeväni meikkiä muita varten ja toisia miellyttääkseni.

Minusta taas outo ajatus että meikattu näyttäisi paremmalta kuin jokainen omana itsenään.

Meikattuna näyttää vain tätiltä tai sutturalta. Kyllä ne "huolittelut" saavat naiset näyttämään juuri omituisilta, ihan kuin ei nainen olisi ihminen, vaan joku nukke. Monet miespolot varmaan kuvittelee että nainen näyttää oikeasti sellaselta, miltä "huolitellut naiset" näyttää.

Mutta kun katsoo esim vanhuksia, ei miehiä ja naisia kasvoista erota mitenkään, voisivat olla kumpia vain. Meikeillä luodaan naisesta jotain nukkehahmoa. Se on osasyy siihen miksi naisia ei pidetä oikein ihmisinäkään monessa maailmankolkassa.

 

Mun mielessä runsaasti meikkaavat naiset näyttävät miehiltä, jotka yrittävät näyttää siltä miltä naisen ajatellaan näyttävän. Eli että jotain aitoa peitellään.