Miten kertoa miehelle, että haluankin lapsen?
Ollaan kumpikin 34v ja seurusteltu nyt muutaman vuoden. Lapsista ollaan puhuttu lähinnä ehkäisykeskustelun yhteydessä kun mietittiin eri vaihtoehtoja, ja päädyttiin että sterilisaatio on liian aikaista. Ehkäisynä on käytössä varmat päivät (kellontarkka 28 pv kierto, tunnen oviksen vihlaisuna joka kierrossa) ja kondomi.
Viime kierrossa ovis tulikin ekaa kertaa koskaan 2 pv liian aikaisin jolloin yhdessä sovittu 7pv varoaika lyhenikin viiteen jonka aikaa siittiöt saattavat mun tietääkseni sinnitellä vielä elossa. Olen ollut siis tässä noin 2vk ajan enemmän tai vähemmän pelon ja/tai kauhun vallassa.
Eilen kuitenkin alkoi menkat ja olin itseni yllätykseksi todella pettynyt, joten taitaa olla miehen kanssa keskustelun paikka...
Miten kannattaa kertoa tästä?
Ei asuta yhdessä, joten viestitse tai puhelimitse, jotta toinen saa aikaa miettiä asiaa, vai kasvotusten kun nähdään ensi vkl ja riskeeraan että toinen kokee tulleensa hyökkäyksen kohteeksi?
Pakko tämä on aika pian jutella, koska jos hän päättää olla haluamatta lasta, niin mun ikäisenä pitää alkaa etsiä kiireellä uutta isäehdokasta.
Kommentit (16)
Suoraan ja kasvokkain tuollaiset isot asiat on juteltava. Asia on yksinkertainen, haluat lapsen. Se ei ole mikään hyökkäys toista kohtaan. Kaikista reiluinta toiselle on puhua avoimesti.
Siis hetkinen... Ei vaikuta siltä että olet kovin syvällisesti miettinyt tätä asiaa nyt. Eli menkat vähän myöhässä, ja niiden alkamisesta pettymys = että nyt haluatkin lapsen, jota et tähän mennessä ole koskaan ajatellut haluavasi?
Kaksi viikkoa olit paniikissa...
Pitäiskö sun nyt ensin itse pysähtyä miettimään mitä haluat?
Ja käsitinkö oikein, että ette ole puhuneet kunnolla missään vaiheessa onko lapset joskus toiveissa, vai ehdoton ei?
Vierailija kirjoitti:
Pitäisihän sinun jo tuon ikäisenä tietää ettei "varmoja päiviä" ole. Joo ja keskustele ihmeessä ettet tee miehestä isää hänen sitä haluamatta.
En ole tekemässä hänestä isää ilman hänen suostumustaan, ja molemmat tiedetään valitun menetelmän riskit, itse olen ollut tietoinen niistä jo 15vuotiaana ja miehellekin ne olen kertonut. Muita ehkäisyvaihtoehtoja ei vain ole mulle valittavissa pelkkää kondomia lukuun ottamatta, enkä tullut edes tänne keskustelemaan ehkäisystä, vaan siitä miten mun kannattaa tästä miehelle jutella.
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen... Ei vaikuta siltä että olet kovin syvällisesti miettinyt tätä asiaa nyt. Eli menkat vähän myöhässä, ja niiden alkamisesta pettymys = että nyt haluatkin lapsen, jota et tähän mennessä ole koskaan ajatellut haluavasi?
Kaksi viikkoa olit paniikissa...Pitäiskö sun nyt ensin itse pysähtyä miettimään mitä haluat?
Ja käsitinkö oikein, että ette ole puhuneet kunnolla missään vaiheessa onko lapset joskus toiveissa, vai ehdoton ei?
Ajattelinkin että varmaan unohdin avauksesta jotain.
Olen halunnut lapsen nuorempana ja mulla oli 26-27v vahva vauvakuumekin silloisen kumppanin kanssa. Tämä suhde kuitenkin päättyi rumaan eroon jolloin totesin ettei perhe-elämä ole kirjattu mulle. Nykyisen miehen kanssa ollaan juteltu että ehkä joskus mutta ei vielä pitkään aikaan, mutta oon ollut kivuliaan tietoinen että ikä on mua vastaan ja siten todennäköisesti ei tule tapahtumaan.
Sen 2vk aikana mitä panikoin oli enemmänkin sitä et jos vahinko on käynyt, niin miten kerron siitä miehelle ja miten tämä reagoi. Ap
Ehdottomasti asia, josta kannattaa keskustella. Jos olette jo puhuneet että ehkä joskus lapsi(a) niin minusta on ihan realistista 34-vuotiaana ottaa asia käsittelyyn. Se että olette yhdessä tulleet päätelmään, että sterilisaatio on liian aikaista, kertoo minusta siitä, että kumpikaan teistä ei täysin ole sulkenut pois ajatusta lasten hankkimisesta. Itse tunnet miesystäväsi parhaiten, ja tiedät kuinka hän todennäköisesti suhtautuu suuriin kysymyksiin ja miten isot jutut kannattaisi ottaa esille hänen kanssaan. Itse kertoisin tuntemuksista joita avauksessa käsittelit ja kuinka tajusit, että lapsen saaminen on jotain mitä haluaisit. Kertoisin myös että lapsen saaminen hänen kanssaan tuntuisi turvalliselta ja hyvältä. En tivaisi vastausta tai edes minkäänlaista reaktioita, vaan hän saisi jatkaa keskustelua halutessaan heti tai lähiviikkojen aikana. Oman puolisoni kanssa toimii vakavista asioista puhuminen livenä, mutta ei kasvotusten. Monesti istumme autossa pihassa juttelemassa vaikeista asioista (ajon aikana en ehkä pudottaisi mitään suurempaa pommia), tai sohvalla niin että minä istun ja hän makaa pää sylissäni (koska isoimmankin karpaasin on hyvä olla turvallisessa tilassa kun jutellaan vakavasti) tai kävelylenkillä luonnossa. Monesti vakavat keskustelut jäävät täysin auki ensimmäisellä yrityksellä, ja minulle jää pikemminkin mielikuva mahtoikohan hän edes kuunnella, eikä aiheeseen enää palata, mutta useimmiten hän osoittaa teoilla näkemyksensä. Esim jos kertoisin lapsihaaveesta, keskustelu jäisi sillä erää siihen, mutta jos hän olisi samalla kannalla, hän lähiaikoina kysyisi haluanko että jätetään kondomi pois tai että hän on käynyt lääkärissä ja todistettavasti valmis toimittamaan laadukkaita siittiöitä projektimme.
Esimerkiksi: ”Hei mies, haluaisin lapsen”.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti asia, josta kannattaa keskustella. Jos olette jo puhuneet että ehkä joskus lapsi(a) niin minusta on ihan realistista 34-vuotiaana ottaa asia käsittelyyn. Se että olette yhdessä tulleet päätelmään, että sterilisaatio on liian aikaista, kertoo minusta siitä, että kumpikaan teistä ei täysin ole sulkenut pois ajatusta lasten hankkimisesta. Itse tunnet miesystäväsi parhaiten, ja tiedät kuinka hän todennäköisesti suhtautuu suuriin kysymyksiin ja miten isot jutut kannattaisi ottaa esille hänen kanssaan. Itse kertoisin tuntemuksista joita avauksessa käsittelit ja kuinka tajusit, että lapsen saaminen on jotain mitä haluaisit. Kertoisin myös että lapsen saaminen hänen kanssaan tuntuisi turvalliselta ja hyvältä. En tivaisi vastausta tai edes minkäänlaista reaktioita, vaan hän saisi jatkaa keskustelua halutessaan heti tai lähiviikkojen aikana. Oman puolisoni kanssa toimii vakavista asioista puhuminen livenä, mutta ei kasvotusten. Monesti istumme autossa pihassa juttelemassa vaikeista asioista (ajon aikana en ehkä pudottaisi mitään suurempaa pommia), tai sohvalla niin että minä istun ja hän makaa pää sylissäni (koska isoimmankin karpaasin on hyvä olla turvallisessa tilassa kun jutellaan vakavasti) tai kävelylenkillä luonnossa. Monesti vakavat keskustelut jäävät täysin auki ensimmäisellä yrityksellä, ja minulle jää pikemminkin mielikuva mahtoikohan hän edes kuunnella, eikä aiheeseen enää palata, mutta useimmiten hän osoittaa teoilla näkemyksensä. Esim jos kertoisin lapsihaaveesta, keskustelu jäisi sillä erää siihen, mutta jos hän olisi samalla kannalla, hän lähiaikoina kysyisi haluanko että jätetään kondomi pois tai että hän on käynyt lääkärissä ja todistettavasti valmis toimittamaan laadukkaita siittiöitä projektimme.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Kuulostaa siltä että miesystäväni on hyvin omasi kaltainen, joten vastauksesi on sitäkin arvokkaampi. Olen päätymässä kirjeeseen jotta saan tämän sanottua kuten haluan ilman että ajatus katkeaa välissä. Annan sen hänelle henkilökohtaisesti ja hän saa lukea sen omassa rauhassaan ja tahdissaan ja niin monta kertaa kuin haluaa. Todennäköisesti saan vastauksen tekojen kautta juuri kuten sanoit. Kun puhuin hänelle viimeksi yhteen muutosta, niin en saanut mitään vastausta, mutta olen jokaisen hänen käyntinsä jälkeen (joita on lisäksi useammin kuin ennen keskustelua) löytänyt yhden uuden tavaran mitä ei ennen täällä ole ollut. Ap
Maailman lapsellisin 34-vuotias on juuri löytynyt.
Esim. Pane mua ja laukea rajusti sisääni.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi: ”Hei mies, haluaisin lapsen”.
Jos näin laukaisen, niin hän on heti lukossa ja puolustuskannalla eikä keskustelemisesta tule taatusti mitään.
Vierailija kirjoitti:
Maailman lapsellisin 34-vuotias on juuri löytynyt.
Mielenkiintoinen näkökulma, olisi vielä mielenkiintoisempaa kuulla mihin tämän mielipiteen perustat. Todennäköisimpänä pidän että halusit vain yrittää loukata.
Mieheni on introvertti, mikä tekee hänestä pohdiskelevan, hetkittäin hankalan ja asioille hitaasti lämpeävän, mutta hän on erittäin huomioonottava ja sitäkin rakastavampi ja lämmin ihminen. Puhumisen jälkeen ei tapahdu tärkeän asian tiimoilta mitään pitkään aikaan ja sitten tapahtuu yllättäen iso nytkähdys eteenpäin kun hän on punninnut asiat mielessään. Tämän takia joudun olemaan hieman varovainen, koska asioiden suoraan nostaminen ns. pöydälle saa toisen vetäytymään turhaan kuoreensa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat joltain 15 v
Ap on 15 vuotias, henkiseltä tasoltaan.
Hänen päätyönsä on postailla tänne mitä oudoimpia provoja päiväkaudet.
Ja aloituksensa lopussa hän aina kysyy, mitä teen, olisko vinkkejä, ja niin kuin nytkin: Miten kannattaa kertoa siitä?
Tämäkin aloitus taitaa olla jo kolmas tälle aamupäivälle.
Helposti tunnistettavissa oleva provoilija.
Pyydä jotain sun kaveria soittaan miehen tutulle,joka sitte kertoo miehelles.
Pitäisihän sinun jo tuon ikäisenä tietää ettei "varmoja päiviä" ole. Joo ja keskustele ihmeessä ettet tee miehestä isää hänen sitä haluamatta.